Kosketus – sylin ja halien suojaava vaikutus

Aamut meillä alkavat usein märällä, pienellä moiskautuksella poskelle tai joskus jopa nenänpäähän, samalla pienet kädet saattavat kietoutua kaulan ympärille ja rutistaa kovaa. Myös heleä ääni ”Nyt on aamu”, kuuluu ja herättää meidät vanhemmat uuteen aamuun.  Päiväkotipäivän jälkeen ensimmäiset halit vaihdamme heti päiväkodin pihalla ja kotona saatamme pötkähtää lattialle tai sohvalle, pieni ihminen ja tämä isompikin, haleja ja läheisyyttä tankaten. Kesken leikkien saattaa pieni pylly hakeutua meidän vanhempien syliin tai saatamme saada pienen halin, pusun tai ohimennen tapahtuvan hipaisun hakien näin läheisyyttä ja turvaa, voimaa, meistä vanhemmista. Illalla tärkeää on halia ja antaa suukot molemmille vanhemmille ja nukahtaa, lähes poikkeuksetta, kainaloon.

Nykyään puhutaan paljon kosketuksesta ja sen merkityksestä. Kosketus tekee meille hyvää ja tarvitsemme sitä. Kosketus lisää hyvinvointiamme mm. vähentämällä stressiä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta, se parantaa unen laatua sekä keskittymiskykyä, kosketus myös rauhoittaa, alentaa verenpainetta, vähentää stressihormoni kortisolin määrää, lisää oksitosiinin määrää, stimuloi aivojen palkitsemiskeskusta ja jopa voi suojata flunssalta. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Kosketuksen puutteella on myös vaikutusta. Se mm. aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin.

Tarvitsemme kosketusta läpi koko elämämme. Jo toisesta raskauskuukaudesta lähtien sikiö aistii kosketuksen ja paineen vaihtelun. Kosketusaisti kehittyykin meille ensimmäisenä ja se myös säilyy meillä pisimpään. Koskettamisen merkitys on erityisen suuri ensimmäisten puolentoista vuoden aikana, jolloin aivojemme limbinen järjestelmä kypsyy. Tämä aivojemme alue säätelee mm. stressireaktioita ja tunteita.

Iho on suurin elimemme, joten sen kautta tulevat tuntemukset ovat erittäin merkittäviä. Ihon kautta pieni vauva rakentaa yhteyttä muihin ihmisiin ja maailmaan.  Ihokontakti vauvan ja aikuisen välillä on todella tärkeä lisäten vauvan yhteen kuulumisen kokemusta, turvallisuutta, läheisyyden tunnetta, välittämisen kokemusta ja itsetuntoa.

Vastasyntyneelle kosketus ja läheisyys ovat elintärkeitä. Vauva saa päivän aikana paljon kosketuksia: syötettäessä, kannettaessa, nukutettaessa ja vaippoja vaihdettaessa. Lapsi itse tarttuu sormeen ja pyytää päästä syliin. Halaukset sekä silittely eivät vain tunnu hyville, vaan ne ovat olennaisia lapsen kehitykselle. Vauva oppii iloitsemaan toisten kosketuksesta ja saamaan siitä hyvän olon.

Lapsi tarvitsee paljon kosketusta, jotta hän kehittyy henkisesti ehjäksi persoonaksi. Koskettamisella on paljon arvokkaita vaikutuksia: viime kädessä lapsen minuus rakentuu kosketuksien varaan. Kosketus vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen ja itseluottamukseen sekä hermoston kehitykseen. On hyvä muistaa, että lapsuudessa rakentuneet läheisyyden taidot kantavat aikuisuuteen saakka ja näkyvät parisuhteissa ja omien lasten kasvatuksessa.

Jotta meille kehittyy terve psyyke, on oleellista, että olemme saaneet viettää aikaa vauvana ja lapsena sylissä.  Hyvä kosketus varastoituu aivosaareen eli insulaan, jolla on iso vaikutus kehonkuvaan ja minän rajojen muodostumiselle. Näin opimme missä minun rajani ovat ja missä minä lopun.

Lapsen kasvaessa hänen tutkimusmatkoistaan tulee yhä itsenäisempiä ja hän käyttää yhteydenpitoon yhä enemmän näköaistia ja puhetta. Kosketuksen merkitys ei kuitenkaan katoa. Lapsena saadut halaukset kantavat vielä aikuisuudessakin: lapset, joita on halittu paljon, eivät kärsi yhtä paljon stressioireista kuin ilman kosketusta jääneet.

Kosketuksella voi myös lievittää uhmaikää. Näin ihanassa tahtoiässä (neuvolan terkkari kirjoitti neuvolakirjaan 3-vuotistarkastuksen yhteydessä) olevan leikki-ikäisen äitinä voin allekirjoittaa tämän aikaisemmin kirjoittamani ”väitteen” täysin. Kannustavalla kosketuksella voi parantaa uhmaikäisen itsetuntoa sekä lievittää lapsen stressiä. Kannustavalla kosketuksella tarkoitetaan positiivisen huomion antamista lapselle lisäten siihen mukaan kosketus. Kutittelu, painiminen ja peuhaaminen ovat meillä arkipäivää samoin kuin myös monissa muissakin perheissä. Nämä kaikki ovat hyväksi lapselle tuottaen hyvää fysiologista stressiä ja samalla vahvistaen lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Mitä enemmän hyvää kosketusta sekä vuorovaikutusta on lapsen ja vanhemman välillä, sitä parempi yhteys heidän välilleen syntyy.  Hieronta (mm. oksitosiinihieronta) ja tasainen silittäminen ovat oivia tapoja lievittää sekä lapsen että aikuisen stressiä. Stressin vähenemisellä on pitkäaikaisia hyötyjä, koska se vaikuttaa aivojen toimintaan ja kehitykseen. Monesti oksitosiinihieronta liitetään imetykseen ja synnytykseen, mutta sitä voi käyttää milloin vain. En tiedä mitään sen rentouttavampaa kuin oksitosiinihieronnan, joka auttaa joka tilanteessa ja lievittää oikeasti stressiä todella nopeasti. Kannattaa kokeilla!

Kosketus on meidän perheessämme läsnä koko ajan: kannamme lastamme paljon, meillä sylitellään ja halaillaan päivän mittaan todella monta kertaa. Kukaan ei lähde kotoa ilman ”halipusua” ja heipan sanomista. Yöllä nukumme perhepedissä kainalokkain ja välillä poikittain sikinsokin. Kaikki saamme siis myös yöllä kosketusta.

On ihanaa huomata, kuinka leikki-ikäinen pieni ihminen ymmärtää kosketuksen ja läheisyyden tarpeen. Pusut ja halit saavat näkyä, niitä saadaan sekä annetaan missä vain. Olimme eräänä marraskuisena sunnuntaina katsomassa nykysirkusesitystä. Esitys oli intensiivinen ja vauhdikas ja se piti hyvin otteessaan katsojan, myös meidän leikki-ikäisen. Muutamassa jännässä kohdassa tai kun väsy meinasi iskeä lapsellemme, kapusi hän syliini, moiskautti pusun poskelleni ja halasi lujasti saaden näin voimia lisää. Saman hän tekin isilleen. Esitys ei ollut lyhyimmästä päästä, vaan kesti väliaikoineen lähes 2,5 tuntia.

Toisena esimerkkinä kosketuksen tärkeydestä voisin kertoa muutaman asian päiväkodistamme. Meillä on ollut onni monessakin suhteessa päiväkodin kanssa. Tiedämme joka päivä lapsemme, ja kaikkien muidenkin päiväkodin lasten, saavan haleja ja läheisyyttä päiväkodin ihanalta henkilökunnalta. Hoitajilla on oikeasti mahdollisuus ja aikaa antaa huomiota jokaiselle lapselle ja sylitellä heidän kanssaan, antaa arjen keskellä pieni kosketus, vaikka vain pelkkä hipaisu.  Aamuisin monesti, ei aina, lapsi jää hoitajan syliin, ei siksi, etteikö hän voisi mennä leikkimään ilman syliä, vaan siksi, että siihen on ihana siirtyä äidin sylistä, tankata vähän hoitajalta voimia ja läheisyyttä ja sitten siirtyä omiin touhuihin. Pysähtyä hetkeksi, olla vain siinä hetkessä. Voisin väittää, vaikken ole hoitajien kanssa asiasta jutellut, että myös he saavat paljon sylittelyistä ja pienistä kosketuksista päivän aikana.

Mielestäni päiväkodin ihanuutta, kosketuksen tärkeyttä ja pysähtymisen merkitystä kuvaa mainiosti se, kuinka kerran vähän liian villin leikin jälkeen lapsemme ja hänen kaverinsa pääsivät hoitajan syliin rauhoittumaan. Hoitaja odotti vauvaa ja molemmat lapset istuivat hoitajan kainalossa päät hoitajan masun päällä rauhoittuen. Ennen tätä oli kuitenkin tilanne puhuttu ja selvitetty, miksi nyt rauhoitutaan. Hoitaja kuvasi hetkeä ihanaksi, merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Kenelläkään ei ollut kiire pois hetkestä. Pienet ”riehujat” viihtyivät hoitajan kainalossa vauvan ääniä kuunnellen ja hoitajan läheisyyttä tankaten lähes 15 minuuttia (suhteellisen pitkä aika reilu 3-vuotiaille). Tämän jälkeen he palasivat kaikki omiin touhuihinsa.  Lapseni puhui pitkään, kuinka oli saanut olla rauhoittumassa kuunnellen hoitajan vauvan ääniä ja halien hoitajaa <3

Kahdeksan halausta päivässä on halauksen ja oksitosiinin vaikutuksia tutkineen yhdysvaltalaisen tutkija Paul Zakin suositus. Halaus, kosketus, vaikuttaa sekä kosketettavaan että koskettajaan. Muistetaan jokainen halauksien ja kosketuksen voima!

Muista, koskettamalla autat lastasi kasvamaan tasapainoiseksi, itseään arvostavaksi aikuiseksi.

Kosketuksesta voi lukea lisää mm. seuraavista lähteistä:

  • Mäkelä, J. 2005. Kosketuksen merkitys lapsen kehityksessä. Suomen Lääkärilehti 14/2005 vsk 60.
  • Suvilehto, J. 2018. Maintaining social bonds via touching: A cross-cultural study. (Kosketuksen käyttö sosiaalisten suhteiden ylläpidossa). Väitöskirja. Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 210/2018.
  • Research on skin-to-skin contact.


– Taru-Tuulia, leikki-ikäisen äiti

Share Button