Kiintymysvanhemmuus

Vauva viestii niillä keinoilla, joita sillä on, taatakseen itselleen sopivan hoivan. Varhainen käyttäytyminen on pitkälti geenien ohjaamaa ja hyvin tarkoitukenmukaista, joten pientä vauvaa ei pidä yrittää ”kouluttaa”. Vauva ei osaa manipuloida, sillä hän ei osaa ajatella aikuisen näkökulmaa. Koska vanhempi on ihmissuhteen on taitavampi osa-puoli, on hänen tehtävänään vastata vauvan tarpeisiin tilanteeseen sopivalla tavalla. Jatka lukemista ”Kiintymysvanhemmuus”

kantaminen

Vauvat kaipaavat kantamista, se on vauvan geeneihin koodattu odotus. Kannettu vauva kuulee kantajan sydämenlyönnit ja hengityksen sekä tuntee hänen kosketuksensa ja lämpönsä. Se rauhoittaa vauvaa ja tekee hänet tyytyväiseksi. Kantaminen vähentää vauvan kokemaa stressiä ja tukee turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Kantaa voi kuka tahansa lapsen hoitajista ja näin vahvistaa omaa suhdettaan lapseen. Kantaminen antaa vauvalle virikkeitä, kun hän myötäilee kantajan liikkeitä, näkee kasvonilmeitä lähellä ja kuulee puhetta. Kantaminen hyödyttää vauvan motorista, sosiaalista ja kielellistä kehitystä. Jatka lukemista ”kantaminen”

Perhepedissä nukkuminen

Kulttuurimme valtavirrassa pidetään ihanteena yksin omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessa pitkiä jaksoja nukkuvia vauvoja. Tämä on historiallisesti ja kulttuurisesti poikkeuksellinen ihanne ja lisäksi vastoin biologisia faktoja. Vauvoilla on vahva hengissä säilymisvietti, joka ohjaa pitämään turvan lähellä, etteivät pedot, vieraat ihmiset ja muut uhat pääse lähelle. Vauvat myös kasvavat yöllä nopeimmin ja tarvitsevat siksi ravintoa ympäri vuorokauden. Jatka lukemista ”Perhepedissä nukkuminen”

ihokontakti

Iho on vauvan luontainen  elinympäristö. Ihokontaktin tukee vauvan lämmönsäätelyä. Tasainen lämmöntuotanto vapauttaa energiaa kasvamiseen ja auttaa pitämään vauvan verensokerin tasaisena. Ihokontaktissa oleva vauva kasvaa hyvin. Ihokontakti tukee myös lapsen oman, hyvän bakteerikannan kehittymistä. Ihokontaktissa vauva on rauhallisempi ja nukahtaa helpommin. Jatka lukemista ”ihokontakti”

imetys

Äidinmaito on lajimme jälkeläisille tarkoitettua, optimaalista ravintoa. Imetyksen lukuisat edut sekä lapsen että äidin kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ovat laajalti tiedossa. Siitä huolimatta imetys koetaan usein ongelmalliseksi. Korvike-vallankumous katkaisi 1900-luvulla luonnollisen sukupolvien ketjun, jossa tyttäret oppivat imettämään äideiltään ja muilta sukulaisiltaan. Imetykseen voi valmistautua jo ennen lapsen syntymää hankkimalla tietoa ja asennoitumalla imetykseen. Myös läheisten (esimerkiksi puoliso tai oma äiti) kanssa on hyvä keskustella imetykseen liittyvistä odotuksista, ja pohtia, kuinka he voivat tukea imetyksen onnistumista. Imetykseen liittyvissä pulmissa äiti voi pyytää apua esimerkiksi neuvolasta, imetysohjaajalta tai Imetyksen tuki ry:n imetystukiäideiltä. Jatka lukemista ”imetys”

Lapsentahtinen pulloruokinta

Imetys on yksi mahdollinen osa kiintymysvanhemmuutta, mutta sen puute ei tee vanhemmista huonompia tai poista heidän mahdollisuuksiaan hoitaa lastaan lapsentahtisesti ja lempeästi. Kiintymysvanhemmuuden näkökulmasta pulloruokintakin on mahdollista tehdä vauvan moninaiset tarpeet huomioiden. Olennaisia seikkoja ovat ihokontaktin ja läheisyyden ylläpito sekä lapsen nälkäviestien huomioiminen. Jatka lukemista ”Lapsentahtinen pulloruokinta”

sormiruokailu

Kiinteiden aloittamisessa lapsen oma kiinnostus, motoriset valmiudet ja suoliston kehitys kulkevat käsi kädessä: kun vauva itse haluaa ottaa ruokaa käsiinsä, vie sen suuhun ja nielee, hän on valmis aloittamaan kiinteiden maistelun. Osa lapsentahtista vieroittumista on sormiruokailu. Sormiruokailussa vauvan ulottuville tarjotaan turvallisia, terveellisiä ruoanpaloja ja hän syö niitä itse. Puurojen tai soseiden lusikalla syöttämistä ei ole pakko käyttää vauvan ruokkimisessa lainkaan. Kiinteät ovat aluksi uusia elämyksiä, eivät pääravintoa. Vähitellen lapsi alkaa syödä yhä enemmän. Jatka lukemista ”sormiruokailu”

vvv

Ajatus siitä, että vauva viestisi vessatarpeistaan, on liki unohtunut teollisissa ja jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Kuitenkin monet vanhemmat ovat huomanneet, että vauva pissaa ja kakkaa usein vaipanvaihdon yhteydessä – monesti juuri silloin, kun peppu on jo pesty ja alla on uusi vaippa. Vauvojen vessahätäviestinnän perusajatus on, että vauva on syntymästään asti kykeneväinen ilmaisemaan vessahätäänsä ja käymään aikuisen avustamana vessassa. Vähitellen vauva oppii pidättämään yhä pitempään ja jaksaa odottaa vessaan pääsyä. Jos tällaista mahdollisuutta ei tarjota, vauva tottuu käyttämään vaippaa vessana ja lakkaa viestimisen vessahädästä. Viestiyhteys voidaan vähitellen rakentaa uudelleen minkä vain ikäisen vauvan tai taaperon kanssa. Jatka lukemista ”vvv”