Siltoja rakentamassa

Miten saan lapseni kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavana? Miten vaalin lapseni luottamusta minuun, jotta hän uskaltaa kertoa minulle murheistaan ja ongelmistaan? Näitä kysymyksiä itse aika ajoin pohdin, ja varmasti muutkin vanhemmat. Molempien kysymysten taustalla on vanhemman ja lapsen välinen yhteys. Kun heidän välillään on kunnioittava, ymmärtävä ja lämmin keskusteluyhteys, vanhemman sanomisilla on lapselle merkitystä, ja lapsi kokee vanhemman luottamuksensa arvoisena.

Vanhemmalla on lasta kohtaan velvollisuuksia, jotka vaikuttavat heidän suhteensa laatuun. Yhteyden vaalimista pitääkin siksi lähestyä vähän eri kulmasta, kuin esim. parisuhteen tai sisarussuhteen ollessa kyseessä. Toisaalta peruslähtökohdat syvälle yhteydelle ovat samat: tasa-arvoinen kohtaaminen, toisen kuunteleminen ja vakavasti ottaminen sekä omien tunteiden jakaminen.

Joskus vanhempien täytyy ehkä hyväksyä etteivät ole niitä kaikkein tärkeimpiä uskottuja lapsen elämässä hänen kasvaessa ja laajentaessa elinpiiriään. Mutta vanhempi voi silti merkittävästi toimillaan joko vahvistaa tai heikentää heidän välistään yhteyttä. Yhteyden luominen saattaa olla helpompaa silloin, kun lapsi on pieni ja paljon kiinni vanhemmassa. Kun lapsi alkaa viettää enemmän aikaa omassa vertaisryhmässään ja muiden aikuisten vaikutuspiirissä, toivoisi varmasti jokainen vanhempi, että yhteys olisi rakennettu vankalle pohjalle.

Arjessa tulee päivittäin isompia ja pienempiä ristiriitoja perheen sisällä. Usein nämä tilanteet liittyvät siihen, että lapsi tekee vanhemman mielestä jotain epätoivottua, tai ei tee jotain mitä vanhempi haluaisi. Miten nämä tilanteet voidaan ratkoa niin, että lopputuloksena perheenjäsenet tuntisivat toisensa läheisimmiksi sen sijaan, että ristiriidat veisivät heitä erilleen?

Ristiriitojen ilmetessä olen huomannut, että ensireaktiona tulevat ratkaisutavat eivät välttämättä ole niitä, joiden avulla yhteyttä parhaiten vaalitaan. Siksi olen kokenut tarvitsevani kantavia ajatuksia ja voimalauseita, joiden avulla voin pysähtyä hetkeksi ja tehdä uuden arvion siitä, miten haluan tilannetta lähestyä. Toivon, että kun alla olevia ajatuksia riittävän monta kertaa itselleen toistaa ja soveltaa, ne jossain vaiheessa muodostuvat siksi selkäytimestä tulevaksi toimintamalliksi.

Eli kun arjessa joku tökkii, hommat lapsen kanssa eivät suju, hän ei kuuntele ja savu alkaa itse kullakin nousta korvista, yritän muistuttaa itselleni seuraavaa:

”Lapsen epätoivotun käytöksen takana on joku tarve, joka on jäänyt tyydyttämättä.”

Muista, että lapsen jokaisen kiukun, raivonpuuskan, vetkuttelun tai kieltäytymisen takana on tyydyttämättömäksi jäänyt tarve. Ja keskeneräinen ihminen sitä ilmaisemassa. Sen sijaan, että arvioisit ja arvostelisit lapsen käytöstä, yritä nähdä, mitä sen takana on. Kenties väsy, nälkä, tai joku muu fyysinen tarve? Tai sitten joku moninaisista henkisen puolen tarpeista? Lapsi voi tarvita esimerkiksi hyväksyntää, kunnioitusta, rakkautta, harmoniaa tai mahdollisuutta itseilmaisuun. Jos et tiedä, mitä lapsesi sillä hetkellä tarvitsee, halauksesta on hyvä aloittaa. Ja vaikket pystyisikään lopulta lapsesi tarvetta selvittämään, hän varmasti arvostaa silti yritystäsi.

“Joskus ainoa tyydyttämätön tarve on parempi yhteys omaan vanhempaan.”

Kun lapsi on levoton eikä kuuntele, vilkaisu peiliin voi auttaa. Oletko ollut tänään tarpeeksi läsnä lapsellesi ja antanut aikaasi? Oletko istunut alas ja kuunnellut rauhassa, mitä lapsellasi on sanottavana? Vai ovatko ajatuksesi olleet muualla? Kuinka monta kertaa olet päivän aikana vastannut lapsen pyyntöön sanomalla ”ihan kohta”? Tarvitaan siis armollisuutta lapselle, joka vain haluaisi huomiotasi ja hyväksyntääsi. Tarvitaan myös armollisuutta itsellesi vanhempana yrittäen jatkuvasti etsiä tasapainoa oman ajan, kodin pystyssä pitämisen ja lapsien kanssa vietetyn ajan välillä. Jos koet ettet ole ollut tarpeeksi lapsesi saatavilla, anteeksipyyntö kertoo lapselle, että vanhempikin on inhimillinen ja epätäydellinen. Ja se halaus on varmasti hyvä ratkaisu tähänkin.

“Lapsi käyttäytyy näin, koska hän ei osaa muuta.”

Lapset ovat impulsiivisia, kokeilunhaluisia, luovia, energisiä, suuria seikkailijoita ja ihailtavan vapaita sieluja. Ja keskeneräisiä, niinkuin me kaikki. Aikuisilla on sentään ollut vuosikymmenet aikaa harjoitella sosiaalisia suhteita ja käyttäytymistä tietyissä tilanteissa. Lapsi ei siis ole ilkeä tai pahantahtoinen, hän ei vain vielä osaa toimia aikuisten rajatussa (ja toisinaan hieman tylsässä) maailmassa. Älä leimaa uhmaksi, tottelemattomuudeksi tai kiukutteluksi käytöstä, jonka tarkoitus on vain toteuttaa itseään ja puolustaa omia oikeuksiaan. Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja lempeää ohjausta. Pohdintaa siitä, mitä hän teki tai ei tehnyt, keihin se vaikutti ja miten. Keskustelua siitä, miten vastaavat tilanteet voi tulevaisuudessa hoitaa. Luota lapsen hyvyyteen ja siihen, ettei hän tee asioita tahallaan tai ilkeyttään. Lapsi haluaa tehdä hyvää ja toimia ”oikein”. Jos lähdet tätä sisäsyntyistä hyvyyttä epäilemään, on se epäluottamuslause lasta kohtaan ja nakertaa hänen luottoaan sinuun.

“Voimakeinot harvoin tekevät hyvää yhteydelle.”

Kun pinna kiristyy, lapsi ei kuuntele ja kiire painaa, tulee houkutus lähteä käyttämään voimakeinoja. Jos tekee mieli lähteä sille tielle, palauta itsesi lempeästi takaisin. Muista, että keinotekoiset seuraamukset vain vievät lapsen huomion lopputulokseen, siihen mitä hän sai tai mitä hän menetti. Lapsen halu kertoa sinulle asioita tuskin lisääntyy, jos hän joutuu pelkäämään vanhemman oikeudella määräämiäsi seuraamuksia. Muista, että vanhemman velvollisuudet voi täyttää ilman vallankäyttöä. Voit olla huolehtiva vanhempi ilman vallankäyttöä. Voit luoda lapselle turvallisen ympäristön ilman vallankäyttöä.

“Näytä esimerkilläsi, miten pysytään rauhallisena ja ratkaistaan tilanteet rakentavasti.”

Jokaisen ristiriidan voi nähdä tilaisuutena opettaa lapselle elämästä. Tee se oman esimerkin kautta: näin puhutaan toiselle ihmiselle kohteliaasti, näin huomioidaan toiset, näin autetaan toista, näin osoitetaan empatiaa, näin puolustetaan omia henkilökohtaisia rajoja rikkomatta toisten rajoja, näin hallitaan tunteenpurkauksia, näin pyydetään anteeksi. Lapsella on oikeus tulla kohdatuksi samalla kunnioituksella kuin kuka muu tahansa.

”Keskity kuuntelemaan lasta aktiivisesti ja anna hänen kertoa oma puolensa asiasta.”

Ristiriidat voidaan selvittää rakentavasti vasta, kun kaikkien osapuolten tarpeet on huomioitu. Jos lapsi ei osaa vielä suoraan omista tarpeistaan kertoa, aikuisen vastuulla on ne selvittää. Aktiivinen kuuntelu auttaa kertojaa avaamaan itseään kuuntelijalle vahvistaen osapuolten sidettä ja myös kertojan yhteyttä itseensä. Auta lasta sanoittamaan tunteitaan. Se, joka kokee tulleensa kuulluksi, haluaa myös kuunnella muita.

“Lapsen aktiivinen kuuntelu ja tarpeiden sanoittaminen ei tarkoita, että hyväksyisit lapsen käytöksen tai että sinun pitäisi unohtaa omat tarpeesi.”

Tilanteet, joissa lapsi tekee vanhemman mielestä jotain epätoivottua, tai ei tee jotain mitä vanhempi haluaisi, ovat monesti käytännössä tarveristiriitoja. Velvollisuutesi aikuisena on opastaa lasta, näyttää mahdollisesti vaihtoehtoinen toimintatapa tarpeen ilmaisulle, kuitenkaan jyräämättä lapsen tarvetta. Näin kerrot lapselle, että hänen tarpeensa ovat tärkeitä ja hän on arvokas. Tarvitaan yhdessä mietittyjä ratkaisuja ja yhteisymmärryksessä tehtyjä sopimuksia. Muista, että haluat tukea lapsen itseohjautuvuutta ja -säätelyä sen sijaan, että hän vain odottaisi ylhäältä tulevia ratkaisuja ja käskyjä.

”Ilmaise lapsellesi, että rakastat häntä ehdoitta.”

Muista, että hellyyden kieltäminen tai lapsen torjunta ei ole tarpeen missään tilanteessa, kasvatusvelvollisuutesi voit hyvin täyttää muutenkin. Hyväksyntää ja yhteyttä rakennetaan hyvissä hetkissä, kun kaikki sujuu, mutta myös (ja erityisesti) niissä arjen kompastuskivissä, kun asiat eivät mene lasten kanssa niin kuin olit suunnitellut, harmonia on kateissa ja tunteet kuohuvat. Muista, että läheisyys, läsnäolo, empatia ja ymmärrys rakentavat siltoja. Ja kun et keksi muuta niin aina voit ehdottaa halausta.

-Veera

Luettavaa:
Thomas Gordon: Toimiva perhe -kirjaesittely (mm. aktiivisesta kuuntelusta)
Marshall B. Rosenberg: Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus -kirjaesittely
Artikkeleita muualla:
FamilyOptimized.com: Why I Stopped Punishing My Kids: Replacing Punishment with Connection
Gordon Training International: Children Don’t Misbehave

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *