UKK: Eikö lapsi mene rikki/sekaisin, jos hänen antaa päättää asioista itse?

Usein vanhemmat ajattelevat, että lapselle on haitallista päättää ja olla vastuussa. Yleensä sitä perustellaan sillä, että päätösten teko ja valta aiheuttaa lapsessa turvattomuutta, koska lapsella ei ole tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä. Tähän liittyy myös käsitys siitä, että vastuuta otetaan jotakin varten – perhettä, koulua tai yhteiskuntaa, ja tällöin vastuullisuus ymmärretään epäitsekkyydeksi. Kuitenkin kiintymysvanhemmuudessa pyritään siihen, että lapsen vastuu itsestään, omista tunteistaan, reaktioistaan ja teoistaan kehittyy. Tämä henkilökohtainen vastuu on pohjana lapsen itsenäisyydelle, mutta myös terveelle itsetunnolle. Lapsen kontrollointi ei tee lapsista vastuullista tai opeta ottamaan vastuuta. Sitä vastoin se kertoo lapselle, että emme luota heihin ja heidän kykyihinsä.

Aika usein vanhemmat päättävät monet lapsen vastuulle kuuluvat asiat lasten puolesta: milloin mennä nukkumaan ja milloin herätä, mitä pitää pukea, kuinka paljon pitää syödä, milloin pitää lähteä kouluun, miten viikkoraha käytetään ja niin edelleen. Sitten eräänä kauniina päivänä vanhemmat kyllästyvät siihen -pitäisihän lapsen jo näin vanhana itse osata. Mutta ongelmaksi tulee silloin se, ettei lapsi osaa, koska hän ei ole saanut harjoitella.

Alusta alkaen lapsi on täysin pätevä päättämään omasta vartalostaan (nälkä, jano, väsymys, läheisyys, aistit). Antamalla lapselle mahdollisuuden päättää itseään koskevista asioista, aikuinen tukee lapsen kehitystä ja itsenäisyyttä. Lapsen itseohjautuvuus kehittyy, ja sitähän vanhemmat haluavat. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että lapsi jää yksin vastuunsa kanssa, vaan aikuinen on lapsen tukena opettamassa vastuunottoa.

Sen sijaan, että listattaisiin yksittäisiä tilanteita, milloin lapsi saa päättää ja milloin ei, tärkeämpää on pohtia, miten aikuisena voi kertoa mielipiteensä jyräämättä lasta. Vanhemman pitää osata kertoa ajatuksistaan ja kokemuksistaan tavalla, joka ottaa huomioon lapsen näkökulman ja antaa lapselle mahdollisuuden päättää tarvitsemansa tiedon pohjalta. Tällä tavoin aikuinen tukee lapsen tervettä itsetuntoa sekä kehitystä itsenäiseksi, riippumattomaksi ja ajattelevaksi yksilöksi, joka osaa myös kuunnella ja ottaa huomioon muiden mielipiteet.

Esimerkki: Lapsilla ja aikuisilla on erimielisyyksiä siitä, mitä ulos pitää pukea päälle. Vanhemman tehtävä on antaa lapselle kaikki tarvittava tieto päätöksen tueksi, mutta lapsi saa viime kädessä päättää vaatteistaan itse. Useimmiten lapsi kuuntelee aikuisen neuvoja. Jos lapsi ei neuvoista huolimatta ota takkia, aikuinen voi kertoa ottavansa takin mukaan ja lapsi laittaa sen päälle jos tulee kylmä. Aikuinen käy vuoropuhelua lapsen kanssa oman kokemuksensa pohjalta, kuitenkaan taivuttamatta väkisin lasta tahtoonsa tai jättämättä lasta yksin vastuun kanssa. Lapselle ei siis voi esimerkiksi sanoa, että tee kuten haluat, itsepä kärsit kylmästä. Tämä aiheuttaa turvattomuutta, koska lapsen täytyy saada harjoitella vastuunottoa aikuisen ohjauksessa.

Lue lisää aiheesta:
Kirjaesittely: Toimiva perhe
Kirjaesittely: Unconditional Parenting
Kirjaesittely: Viisas lapsesi

Seuraava kysymys:
Eikö lapsi tarvitse jonkinlaiset rajat?

Palaa UKK-sivulle

Share Button