UKK: Saako lapsi pettyä?

Lapsi kohtaa pettymyksiä elämässään väistämättä. Pettymys on monesti vaikea tunne, mutta sitä ei tarvitse välttää. Toisaalta vanhempien ei ole syytä niitä tarkoituksella aiheuttaakaan, eli vanhempien ei ole syytä olla käytöksessään johdonmukainen siksi, että lapsi oppisi sietämään pettymyksiä.

Lapsi oppii parhaiten sietämään pettymyksiä siten, että aikuinen osoittaa hyväksyntää lapsen tunteella ja auttaa häntä sen kanssa. Pettymystä on syytä sanoittaa ja kohdata lapsi empaattisesti.

Mikäli lapsen tunnetila ja – reaktio jatkuvat tai kiihtyvät, on aikuisen tärkeä tehtävä pysyä itse rauhallisena ja viestiä, että hän on tukena kannattelemassa tunnetta. Tässä auttavat esimerkiksi sanoittaminen, luolamiespuhe, ymmärretyksi tulemisen kokemus tai syli. Lapsen täytyy saada kokea, että kaikki tunteet ovat sallittuja.

Esimerkki: Lapsi huomaa kaupan leluhyllyllä lelun, jonka hän tahtoisi ostaa. Vanhempi tulee asiaa harkittuaan siihen tulokseen, että ei tahdo ostaa lapselle lelua. Lapsi pettyy ja reagoi itselleen tyypillisellä tavalla. Tässä kohtaa lapsi hyötyy siitä, että vanhempi kohtaa hänet myötätunnolla ja auttaa pettymyksen käsittelyssä. Vanhempi voi esimerkiksi ihailla lelua ja kertoa ymmärtävänsä, että lapsi tahtoisi sen kovasti. Vanhempi voi myös kertoa olevansa pahoillaan, ettei voi sitä nyt ostaa, ja esimerkiksi ehdottaa, että lapsi voi halutessaan vaikka toivoa sitä lahjaksi. Tämä ei automaattisesti poista lapsen pettymystä, mutta näin lapsi saa kokemuksen siitä, että aikuinen on hänen puolellaan ja auttaa häntä sietämään pettymyksiä. Näin lapsi saa kokemuksen siitä, että pettymys on hyväksytty tunne, josta on mahdollista myös päästä yli.

Seuraava kysymys:
Saako lasta kieltää?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *