UKK: Miten suhtautua lapsen aggressiiviseen käyttäytymiseen?

Se, miten lapsi ilmaisee negatiivisia tunteitaan (pettymystä, harmistusta, ärtymystä, vihaa jne.), on suoraan yhteydessä lapsen kykyyn säädellä näitä tunteita. Lapsi, joka vasta harjoittelee pettymyksen sietämistä, saattaa käyttäytyä jopa aggressiivisesti. Kyky säädellä tunteita on suoraan yhteydessä kykyyn säädellä käyttäytymistä. Lisäksi temperamentti vaikuttaa vahvasti siihen, miten helposti ja millä tavalla lapsi oppii säätelemään reaktiodensa voimakkuutta eri tilanteissa. Synnynnäisen taipumuksensa vuoksi osa lapsista reagoi toisia lapsia suurieleisemmin tai kokee enemmän negatiivisia tunteita.

Pienet lapset käyttäytyvät aggressiivisesti useammin, koska heidän kykynsä säädellä voimakkaita tunteita on vasta kehittymässä. On kuitenkin tärkeä muistaa, että aggressiosäätelyn kehittyminen on yksilöllistä! Fyysinen ikä ei ole suoraan yhteydessä itsesäätelytaitoihin. Aggression säätely on opittava taito siinä missä lukeminenkin, ja sen oppimisessa esiintyy samanlaista vaihtelua- jopa oppimisvaikeuksia. Kielellinen kehitys yleensä helpottaa rakentavaa tunneilmaisua ja siten tunteiden säätelyä. Puhumattoman lapsen kanssa vaaditaan enemmän herkkyyttä tunnistaa lapsen kokemukset ja tarpeet.

Green sanoo Tulistuva lapsi- teoksessaan: ”Raivokohtauksia ja muunlaista sopimatonta käyttäytymistä esiintyy, kun henkilölle asetetut kognitiiviset eli ajatteluun ja tietämykseen pohjautuvat vaatimukset ylittävät henkilön kyvyn reagoida joustavasti ja sopeutuvasti.” Lapsi siis käyttäytyy aggressiivisesti, koska ei osaa vielä muuta.

Lapsen aggressiiviseen käyttäytymiseen on aina jokin syy. Lapsi ei käyttäydy huonosti tai väärin vain, koska nyt sattuu huvittamaan. Lapset toimivat oikein, jos he osaavat. Jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti, lapsella ei siinä tilanteessa ole ollut muuta tapaa toimia. Rankaiseminen on turhaa ja lasta kohtaan väärin, koska lapsella ei ole ollut mahdollisuutta toimia oikein. Sekä rangaistukset että palkinnot toimivat päinvastoin mitä on tarkoitettu: ne aiheuttavat lisää turhautumista ja opettavat lapselle lisää joustamattomuutta. Voimakkaan tunteen vallassa yksin jäähylle jätetty lapsi ei yhtäkkiä taianomaisesti opi säätelemään tunteitaan ja impulsiivista käyttäytymistään. Lisäksi jäähy kertoo lapselle, ettei aikuinenkaan kestä lapsen suuria tunteita.

Vaikka se tuntuisi riehuvan lapsen kanssa vaikealta, tilanteessa tulee kiinnittää huomiota empaattiseen vuorovaikutukseen ja tiedostaa, mikä lapsen käyttäytymisen sai aikaan: mitä taitoja puuttuu ja mikä laukaisee toiminnan. Voiko tilanteita ennakoida jatkossa?

Kaikkien lasten kanssa toimii empatia. Aikuinen voi elein ja sanoin ilmaista ymmärtävänsä lapsen olevan tunnekuohun vallassa. Aikuisen empaattinen suhtautuminen vaikuttaa vahvasti lapsen kykyyn rauhoittua suurten tunnekuohujen jälkeen. Olennaista on pysytellä lapsen lähellä, samassa tilassa, omalla toiminnalla osoittaen, ettei kiukun tunteessa ole pelättävää. Aikuinen on lasta varten ja valmiina lohduttamaan, kun lapsi on siihen valmis. Kun lapsi on rauhoittunut, on empaattinen suhtautuminen edelleen tärkeää. Itsehillinnän menetys voi olla raskas, jopa häpeällinen kokemus. Siksi onkin tärkeää osoittaa lapselle, että hän on arvokas ja rakastettu juuri sellaisena kuin on.

Myöhemmin tilanteita yksityiskohtaisesti läpikäydessä on hyvä välttää saarnaamista ja korostaa, että vaikka aikuinen ei hyväksy tekoa, hän hyväksyy lapsen itsensä. Eräs Kivan suosittelema malli tulistumisen käsittelyyn on KUKIPASO: kuuntele, kiitä, pahoittele, sovittele. Se on aikuiselle hyvä muistisääntö, kun aletaan purkamaan aggressiivisen käyttäytymisen tilannetta.

Lue lisää aiheesta:
Tukea vanhemmuteen: Lempeä kasvatus
UKK: Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Seuraava kysymys:
Kuinka helpottaa pukemis- ja siirtymätilanteita?

Palaa UKK-sivulle

Share Button