Kirjaesittely: Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta

Tämä teos ei ole suoranaisesti opas vanhemmuuteen, mutta päätin kirjoittaa siitä silti esittelyn tälle sivustolle, koska teoksessa esitellään erään humanistisen psykologisen koulukunnan – skeematerapian – kiintymyssuhdeteoriaan pohjautuvia olennaisia väittämiä vanhemmuudesta ja vanhempien toiminnan vaikutuksesta ihmisen psyykeen ja myöhempään elämään.

Teos on suomalaisen kirjoittamaksi mielestäni poikkeuksellisen suorasanainen siinä, miten kirjoittaja Kimmo Takanen suoraan latelee skeematerapian näkökulmasta näkemyksiä siitä, miten terve vastuullinen aikuinen toimii vanhempana ja miten hänen ei kuuluisi toimia. Teos ei kuitenkaan ole tuomitseva, vaan äärimmäisen empaattinen. Skeematerapia näet selittää sitä, kuinka kaikilla meistä on tunnelukkoja lapsuuden haitallisten kokemusten vuoksi. Teoksessa myös tarjotaan auttava käsi, eli kerrotaan keinoja avata omia tunnelukkojaan, jotta ei välittäisi niitä omille lapsilleen.

Kerron tässä ensin perusteet olennaisista käsitteistä, sitten sen millaisia tunnelukot ovat ja lopuksi siitä, millaisen vanhemman käytöksen oletetaan tuottavan mitäkin tunnelukkoja ja millaista on Takasen mukaan terveen, vastuullise vanhemman toiminta.

Käsitteistä

Skeemalla tarkoitetaan ihmisen sisäistä käyttäytymismallia. Meillä kaikilla on jatkuvasti käytössämme skeemoja, esimerkiksi mielikuva ja malli siitä, miten kaupassa käydään. Tunnelukot eli tieteellisemmältä nimeltään varhaiset maladaptiiviset skeemat ovat lapsuudessa syntyviä malleja, jotka eivät aikuisuuteen jatkuessaan auta ihmistä sopeutumaan, vaan ovat päinvastoin haitallisia. Ne ovat lasten selviytymiskeinoja tilanteissa, joissa heidän psyykensä ylikuormittuu ja he yrittävät suojella itseään. Lapsi voi esimerkiksi kieltäytyä tekemästä jotain, alkaa karjua protestiksi tai teeskennellä, ettei kuullut, mitä hänelle sanottiin, selviytyäkseen häntä pelottavasta tilanteesta. Aikuisuuteen jatkuessaan tällaisista käyttäytymismalleista tulee haitallisia.

Skeematerapeuttisen oletuksen mukaan tunnelukoilla on taipumus vahvistua siten, että ihminen päätyy yhä uudestaan toistamaan varhaislapsuutensa tilanteita, hakien niihin toisenlaista, parempaa ratkaisua, mutta päätyen useimmiten käyttäytymään yhä uudestaan samalla tunnelukkoisella tavalla. Esimerkiksi kaltoinkohtelevan vanhemman lapsi ajautuu kaveruus- ja parisuhteisiin, joissa toinen osapuoli on hyvin dominoiva, jopa kaltoinkohteleva.

Sekä lapsilla että aikuisilla tunnelukkojen tuottamat reaktiot jakaantuvat kolmeen ryhmään: antautumiseen, pakenemiseen ja hyökkäykseen eli ylikompensointiin. Kun lapsi esimerkiksi saa jatkuvasti kuulla olevansa kelvoton, huono, paha ja ilkeä, hän joko antautuu eli uskoo sen itsekin ja peittää tuskansa sisälleen, pakenee eli alkaa vältellä näin väittävää vanhempaa esimerkiksi median tai kaveriperheiden ääreen tai ylikompensoi eli käyttäytyy ylitsevuotavan itsevarmasti ja väittää vastaan. Käytännössä kaikki ihmiset käyttävät kaikkia näitä toimintamalleja tunnelukkojensa aktivoituessa jostain ärsykkeestä johtuen, mutta temperamentin mukaan itse kullakin on jokin näistä tavoista vallitsevana. Tietyn selviytymiskeinon vallitessa toimimista nimitetään myös moodiksi. Esimerkiksi pakenevaa selviytymiskeinoa voi nimittää myös suojautujan moodiksi. Tuolloin ihminen ei ole vastaanottavainen eikä halukas keskusteluun, vaan haluaa vain tehdä jotain, mikä vie ajatukset pois kipeästä aiheesta. Näitä moodeja on suojautujan, pakenijan ja ylikompensoijan moodien lisäksi myös niin sanottuja lapsimoodeja, kuten vihainen, haavoittuva ja tyytyväinen lapsi sekä aikuismoodeja, kuten rankaiseva vanhempi (oman vanhempansa tyylillä itsensä ilmaiseminen) ja terveen vastuullisen aikuisen moodi. Viimeisin on se, johon skeematerapialla pyritään.

Tunnelukoista

Tunnelukkoja on kategorisoitu olevan ainakin 18 erilaista. Pidemmät kuvaukset kustakin sekä nettitestejä, joilla niitä voi itsestään tunnistaa, löytyvät nettisivuilta tunnelukkosi.fi sekä skeematerapia.fi. Tässä nimitykset sekä suluissa minun Takasen pidempien kuvausten pohjalta kirjoittamat, hyvin tiiviit kuvaukset kustakin:

  • alistuminen (ikävän seurauksen välttämiseksi taipuminen toisten tahtoon)
  • emotionaalinen estyneisyys (ylikorostunut itsehillintä, vaikeus ilmaista tunteitaan)
  • epäonnistuminen (luovuttaminen ennen kuin on edes yrittänyt)
  • hylkääminen (jatkuva menettämisen pelko)
  • hyväksynnän haku (tarve mielistellä kaikkia)
  • kaltoin kohtelu (pelko ja epäluottamus toisia kohtaan)
  • kietoutuneisuus (puutteellinen itsenäistyminen omista vanhemmista tai muista läheisistä)
  • oikeutus (kuvitelma etuoikeuksista ja sääntöjen koskemattomuudesta oman itsen osalta)
  • pessimistisyys (kielteinen maailmankuva, murehtiminen)
  • rankaisevuus (kriittisyys ja korkea vaatimustaso sekä itseä että usein myös muita kohtaan)
  • riippuvuus (kyvyttömyys päättää itse, vastuun välttely)
  • riittämätön itsekontrolli (impulsiivisuus, vaikeus hallita mielitekojaan)
  • suojattomuus (jatkuva katastrofien ja vaarojen pelko)
  • tunnevaje (tunne, ettei kukaan ymmärrä eikä välitä, vaille jäämisen tunne)
  • uhrautuminen (jatkuva toisista huolehtiminen, syyllisyys omista tarpeista)
  • ulkopuolisuus (joukkoon kuulumattomuuden tunne, hermostuneisuus sosiaalisissa tilanteissa)
  • vaativuus (itsensä piiskaaminen yhä parempiin suorituksiin, perfektionismi)
  • vajavuus (tunne viallisuudesta, jota pitää peitellä, arvottomuuden tunne)

Vanhemmuudesta

Suoria sitaatteja Takaselta koskien kutakin tunnelukkoja tuottavaa vanhempityyppiä ja vastineita siitä, miten terveen, vastuullisen vanhemman tulisi toimia:

Alistava vanhempi on usein perheen auktoriteetti, joka määrää kaapin paikan (s. 123). Alistava vanhempi invaldoi lapsen oikeuksia, lapsen tarpeita ilmaista itseään ja tulla kuulluksi ja ymmäretyksi. Vastuullinen vanhempi validoi lapsen tarpeita, pitää huolta niistä ja antaa lapsen ilmaista itseään (s. 124) [invalidointi = mitätöinti, validointi = hyväksynnän ilmaisu]

Uhrautuva vanhempi pitää itseään hyvänä ihmisenä, koska hän huomioi niin paljon toisia ihmisiä (s. 125). Uhrautuva vanhempi invalidoi omia oikeuksiaan ja sitä kautta lapsensa oikeuksia ilmaista tarpeitaan. Vastuullinen vanhempi ei uhraa omaa hyvinvointiaan. (s. 128)

Estynyt vanhempi asettaa järjen tunteiden edelle. […] Estynyt vanhempi invalidoi lapsen oikeutta tunteisiin ja tarvetta niiden ilmaisuun. Vastuullinen vanhempi ilmaisee omia tunteitaan ja antaa lapsen ilmaista omia tunteitaan spontaanisti. Hän ei pidä tunteita heikkouksina tai häpeällisinä. (s. 129)

Ehdollisesti hyväksyvä vanhempi hyväksyy itsensä ja sen vuoksi myös toiset ihmiset ehdollisesti. (s. 130). Ehdollisesti hyväksyvä vanhempi invalidoi lapsen tarpeen tulla hyväksytyksi omana itsenään. Vastuullinen vanhempi hyväksyy lapsen ilman, että lapsen tarvitsee suorituksillaan todistaa olevansa hyväksynnän arvoinen. (s. 131)

Vaativa vanhempi toimii vaativuuden mallina, kun hän on vaativa itseään kohtaan opiskelussa, työssä tai harrastuksissa. (s. 131) Vaativa vanhempi invalidoi lapsen arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeita. Vastuullinen vanhempi ei vaadi lapseltaan kohtuuttomia (s. 133).

Väheksyvä vanhempi saa lapsen kokemaan itsensä epäonnistuneeksi, huonoksi, tyhmäksi tai surkeaksi. […] Väheksyvällä vanhemmalla on itsellään todennäköisesti epäonnistumisen tunnelukko (s. 134). Väheksyvä vanhempi invalidoi lapsen kunnioittamisenja arvostamisen sekä kyvykkyyden kokemisen tarpeita. Vastuullinen vanhempi […] kannustaa lastaan ja auttaa lastaan saamaan kyvykkyyden kokemuksia (s. 135).

Ylihuolehtiva vanhempi on koko ajan neuvomassa ja tekemässä päätöksiä lapsen puolesta (s. 136). Ylihuolehtiva vanhempi invalidoi lapsen itsenäistymisen tarvetta. Vastuullinen vanhempi kannustaa lasta itsenäistymään. Hän ei tee liikaa asioita ja päätöksiä lapsen puolesta, vaan opettaa lasta tekemään ne itse (s. 137).

Ylisuojeleva vanhempi on pelokas ihminen. Hänellä on suojattomuuden tunnelukko (s. 137).Vanhempi liioittelee vaaroja ja niihin liittyviä uhkatekijöitä ja saa lapsen uskomaan vaarojen todenmukaisuuteen (s. 138). Ylisuojeleva vanhempi invalidoi lapsen turvallisuuden ja itsenäisyyden tarpeita. Vastuullinen vanhempi ei varoittele lastaan liikaa, ei suojele liikaa tavallisilta elämän vaaratilanteilta, vaan antaa lapsen oppia ja kokea itse. Hän kannustaa lasta tutkimaan maailmaa itsenäisesti ja opettaa pitämään omasta turvallisuudestaan huolta. (s. 139).

Pessimistinen vanhempi ei itse ymmärrä olevansa pessimistinen, omasta mielestään hän on realisti. […] Pessimistinen vanhempi puhuu mielellään negatiivisista asioista: sairauksista, päivän uutisista, onnettomuuksista, luonnon katastrofeista, talouden alamäestä, irtisanomisista (s. 139). Pessimistinen vanhempi invalidoi lapsen optimistisuuden ja turvallisuuden tarpeita. Vastuullinen vanhempi on optimistinen lapsen ja elämän suhteen (s. 140).

Kriittinen vanhempi arvostelee lastaan. Hänellä on vajavuuden tunnelukko, jota kompensoimalla hän siirtää samaa tunnelukkoa lapselleen (s. 140). Kriittinen vanhempi saa lapsen häpeämään itseään. Vastuullinen vanhempi ei kritisoi eikä arvostele lastaan. Hän antaa palautetta ilman, että saa lapsensa tuntemaan itsensä arvottomaksi. Hän hyväksyy lapsensa heikkoudet eikä pilkkaa lasta niistä (s. 141).

Rankaiseva vanhempi on lapselle ankara, suuttuu lapselle virheistä eikä anna virheitä anteeksi. […] Rankaiseva vanhempi ei pyydä anteeksi omaa käytöstään, koska on sitä mieltä, että lapsi on sen ansainnut eikä siinä ole hänen mielestään mitään kohtuutonta (s. 141). Vastuullinen vanhempi ei rankaise eikä syytä lastaan. Hän asettaa virheistä kohtuullisia seuraamuksia, ei rangaistuksia. Hän selittää lapselleen, mistä seuraamukset aiheutuvat ja miten hän odottaa lapsen jatkossa toimivan. Hän antaa lapselle virheet anteeksi ja pyytää itse anteeksi, jos toimii väärin. Hän suhtautuu empaattisesti lapsen mielipahaan (s. 142).

Hylkäävä vanhempi ei tyydytä lapsen fyysisen ja henkisen läsnäolon tarvetta. […] Vanhemman läsnäolon puutteen saattaa aiheuttaa [kuolema, avioero tai reissaava työ sekä] vanhemman päihteiden käyttö, alkoholismi, masennus tai tunne-elämän epävakaus (s. 143). Vanhempi voi hylätä lapsen myös henkisesti, olemalla etäinen ja kylmä lasta kohtaan. […] Suhde vanhemman ja lapsen välillä on myös voinut olla hyvin läheinen, kunnes jokin tapahtuma on katkaissut yhteyden ja lapsi on kokenut tulleensa vanhempansa hylkäämäksi. Näin voi käydä esimerkiksi, kun perheeseen syntyy uusi lapsi tai vanhempi sairastuu. On tärkeää ymmärtää, että vaikka todellisuudessa hylkäämistä ei tapahtuisi, lapsen kokemus hylätyksi tulemisesta tai sen uhasta on olennainen [hylkäämisen] tunnelukon syntymisen kannalta. Vastuullinen vanhempi on lapsen saatavilla silloin, kun lapsi häntä tarvitsee. Hän on läsnä lapsen elämässä. […] Hän on tasapainoinen ja ennustettava käyttäytymisessään. Hän kohtelee kaikkia lapsiaan tasavertaisesti. Hän saa lapsen luottamaan ihmissuhteiden pysyvyyteen ja elämän jatkuvuuteen (s. 144).

Kaltoinkohteleva vanhempi […] ei tyydytä lapsen perusturvallisuuden tarpeita, joten lapsi joutuu pelkäämään ja kokemaan turvattomuutta (s. 144). Kaltoin kohteleva vanhempi romuttaa lapsen uskon ihmisten hyvyyteen. Vastuullinen vanhempi ei kohtele lastaan kaltoin, ei loukkaa tarkoituksella, ei valehtele eikä petä lupauksiaan. Hän saa lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi. Hän suojelee lasta pahuudelta ja puolustaa lasta, jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti (s. 145)..

Hemmotteleva vanhempi aiheuttaa lapselleen hemmotteluun pohjautuvan oikeutuksen tunnelukon, jonka vuoksi lapsi odottaa aikuisenakin erikoiskohtelua ja hemmottelua toisilta ihmisiltä (s. 145). Hemmotteleva vanhempi ei halua loukata lasta eikä aiheuttaa pettymyksiä tai mielipahaa hänelle. […]Vastuullinen vanhempi ei tarkoituksella loukkaa tai tuota lapselleen pettymyksiä, toisaalta hän ei suojele lasta liikaa loukatuksi tulemiselta tai pettymyksiltä. Hän opettaa lasta kantamaan vastuuta omista teoista ja toisista ihmisistä. […] Vastuullinen vanhempi ei hemmottele liikaa eikä anna [aina] periksi lapsen tahdolle. (s. 146)

Rajaton vanhempi ei halua tai ei osaa asettaa lapselleen sääntöjä ja rajoja itsensä ilmaisemiseen ja käyttäytymiseen. […] Vastuullinen vanhempi kieltää lasta käyttäytymästä siten, että satuttaa toisia. […] Vastuullinen vanhempi ei toimi liian impulsiivisesti. Hän opettaa lapselleen impulssien hallintaa ja tunteiden käsittelyä. Hän opettaa lasta sietämään yksitoikkoisia ja tylsiä asioita ja työskentelemään tavoitteiden eteen. (s. 147).

Kietoutuva vanhempi kiinnittyy liiaksi lapseensa ja aiheuttaa tälle kietoutuneisuuden tunnelukon. […] Vanhemman ja lapsen välillä ei ole yksityisyyttä. […] Vanhempi ohjaa lapsensa elämää voimakkaasti. Hän elää lapsensa kautta, koska kokee hänet osaksi itseään. […] Vanhempi loukkaantuu hyvin herkästi, jos lapsi ottaa etäisyyttä, yrittää itsenäistyä tai tulla toimeen omillaan. Kietoutuvan vanhemman on hyvin vaikea hyväksyä lapsen itsenäistymistä ja kotoa pois muuttoa. Hän saattaa jatkaa tiivistä yhteydenpitoa myös kotoa pois muuttaneen aikuisen lapsensa kanssa. Vastuullinen vanhempi ei kietoudu lapseensa. Hän ei käytä lasta hyväkseen oman läheisyyden tarpeensa tyydyttämisessä. Hän antaa lapsensa elää erillistä elämäänsä ja tukee häntä itsenäistymisessä. (s. 148)

Kylmä vanhempi aiheuttaa lapselleen tunnevaje-tunnelukon (s. 148). Kylmä vanhempi ei tyydytä lapsen yhteenkuuluvuuden tarvetta, joten lapsi kokee itsensä yksinäiseksi. […] Vanhemman huomio saattaa mennä opiskeluun, työntekoon, harrastuksiin tai riippuvuuksiin, eikä hänen huomionsa riitä lapselle. Hän saattaa olla sairas henkisesti tai fyysisesti eikä oman tilanteensa vuoksi kykene näkemään tai huomioimaan lapsensa tarpeita. […] Vastuullinen vanhempi antaa lapselle riittävästi huomiota, käyttää aikaansa hänen kanssaan, opastaa ja neuvoo lasta tarvittaessa, ottaa lapsen lähelleen ja haluaa kuunnella ja ymmärtää lasta (s.149).

Epäsosiaalinen vanhempi […] voi vaikuttaa haitallisesti lapsen sosiaalisten taitojen kehittymiseen ja itseluottamukseen ryhmätilanteissa. […] Jos vanhempi kritisoi lapsen sosiaalisia taitoja, puhetyyliä tai ulkonäköä hän altistaa lasta ulkopuolisuuden tunnelukon synnylle. Vastuullinen vanhempi kannustaa ja rohkaisee lasta sosiaaliseen toimintaan omana itsenään (s.150).

Tunnelukkojen työstämisestä

Jos tämä kirjaesittely sai kiinnostuksesi heräämään, jo mainituilta nettisivuilta tunnelukkosi.fi pääset syvemmälle ja tietenkin kannattaa myös etsiä itse kirja käsiisi. Kirjan loppuosa on omistettu sille, kuinka voi tunnistaa sisäisen lapsensa, sisäistetyn vanhempansa ja myös vastuullisen aikuisen sisällään. Kirja sisältää amerikkalaistyylisiä itsehoito-oppaiden neuvoja sisäisen vastuullisen aikuisen voimistamiseksi ja tunnelukkojen vaikutuksen heikentämiseksi. Tällaisia ovat sen ilmeisimmän, eli omien tunnelukkojen ja niiden syiden ja vaikutusten tunnistamisen lisäksi omien tunnemoodien tunnistaminen ja nimeäminen, kirjeiden kirjoittaminen (esimerkiksi omalle vanhemmalleen, aikuisminältä lapsiminälleen, lapsiminältä aikuisminälle, sisäistetyltä vanhemmalta lapselle ja vastuulliselta aikuiselta sisäistetylle vanhemmalle), sisäiset vuoropuhelut, moodipäiväkirjat, mielikuvaharjoitukset, tuolityöskentely ja muistutuskortit. Näitä voi tehdä omatoimisesti, mutta ymmärrettävästi terapeutin kirjoittamassa teoksessa myös kehotetaan hankkiutumaan terapiaan, jos työ tuntuu yksin liian raskaalta.

Loppuyhteenvetona Takanen kehottaa muistamaan, että jokainen on lapsi. Tällä hän ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että tunnelukot saavat meidät kaikki toisinaan käyttäytymään lapsellisesti, käyttämään samoja selviytymiskeinoja kuin lapsuudessa ja valahtamaan lapsenomaisiin tunnemoodeihin. Siksi meidän kannattaisi myös suhtautua itseemme ja toisiimme yhtä empaattisesti kuin pieneen lapseen. Teemme virheitä, olemme epätäydellisiä ja käyttäydymme epäkypsästi, annettakoon se meille anteeksi. Tuomitsemisen ja syyttelyn sijaan tässä kirjassa pyritään sekä itseen että toisiin kohdistuvaan ymmärtäväisyyteen ja tuen antamiseen. Upea kirja, suosittelen todella lukemaan!

-Katri Pääkkö-Matilainen-

Takaisin kirjaesittelyihin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *