Kirjaesittely: Kuningasvuosi – Leikin kulta-aika

Kuningasvuosi on vuonna 2009 ilmestynyt artikkelikokoelma, joka on koottu puheenvuoroksi lapsuuden ja erityisesti leikin merkityksestä osana keskustelua, jota ilmestymisen aikoihin käytiin muun muassa koulun aloittamisiästä ja esikoulusta. Erityistarkastelussa onkin esikouluvuosi-viimeinen vapaan leikin vuosi ennen koulun aloittamista. Artikkelien kirjoittajana on varhaiskasvattajia, opettajia, kasvatustieteilijöitä, lääkäreitä ja aivotutkijoita, tunnetuimpana nimenä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Näkökulmina valaistaan muun muassa tuoreinta aivotutkimusta lapsen aivojen kehityksestä, ruohonjuuri tason kokemuksia päiväkotiopettajilta ja koulukypsyystutkimuksia tekevältä lääkäriltä ja kansainvälisten kokemusten ja oppimistulosten vertailua eri maista ja eri koulualoittamisiästä. Artikkelien tieteellisyyden aste vaihtelee: osa on enemmän filosofista pohdiskelua arkikokemusten pohjalta ja osa taas tieteellisten tutkimusten referointia, joten lähdekriittinen kannattaa lukijan olla.

Kirjan punainen lanka on vapaan leikin merkityksen nostaminen sille kuuluvaan tärkeään arvoonsa ja sen perusteleminen, miksi lapsen kehitysvaiheista kertyneen tiedon valossa 6-vuotiaan paikka on leikkipainotteisessa esikoulussa ja vasta 7-vuotiaan koulussa. Kirjassa toki todetaan, että todellisuudessa lapsen yksilöllinen kehitystahti vaihtelee kovasti ja siinä missä jotkut viisivuotiaat voivat osoittaa jo monelta osin koulukypsyyttä, toisilla lapsilla aito koulukypsyys saavutetaan vasta 8-vuotiaana. Tämän valossa peräänkuulutetaan systeemiltä yhä suurempaa joustavuutta ja vaihtelun sallimista sille, milloin kukin lapsi koulun aloittaa.

Kirjassa viitataan kuuden vuoden ikään kehitysvaiheena, ei niinkään kalenteri-ikänä. Ydinviesti useista eri näkökulmista perusteltuna on tämä: kuusivuotiaat elävät vielä leikin ja mielikuvituksen maailmassa keskellä valtavaa kasvupyrähdystä ja liikkumisen tarvetta. He haluavat olla itse opettajia ja liitää mielikuvituksensa ja toistensa kanssa yhdessä luomissaan, suunnittelemissaan ja rakentamissaan leikkimaailmoissa. Kun koulukypsyys aletaan saavuttaa, lapsen näkökulma ja tavoite alkaa toisinaan muuttua tarpeeksi olla oppilas, tarpeeksi saada tietää miten asiat oikeasti ovat. Samoin lapsen fyysinen tarve liikkua ja vaikeus pysyä paikallaan lieventyy, kun pikkulapsikauden nopea kasvutahti rauhoittuu ja 5-6-vuotiaan pikkumurrosikä fyysisten mittasuhteiden muuttumisineen ja raajojen nopeine kasvuineen ohitetaan. Tämä ei lainkaan tarkoita sitä, että lapsen tarve ja oikeus leikkiä tai liikkua loppuisi, mutta tilaa tulee yhä enemmän myös tiedonjanon tyydyttämiselle.

Teos on erittäin suositeltavaa luettavaa kaikille tulevien tai nykyisten esikoulu- ja pikkukoululaisikäisten lasten vanhemmille ja tämän ikäisten kanssa työskenteleville. Teos auttaa arvostamaan lapsia siinä kehitysvaiheessa, jossa he kulloinkin ovat ja ymmärtämään kunkin vaiheen ominaispiirteiden tärkeyden.

-Katri Pääkkö-Matilainen-

Takaisin kirjaesittelyihin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *