Sisarussuhteista osa 1/2 – sopuisan suhteen tukeminen

Sisarussuhteet ovat monelle elämän pisimpiä ja tärkeimpiä suhteita. Kun vanhemmat pohtivat perheen perustamista ja lapsien lukumäärää, vilahtelee mielessä ajatus kaveruksista, toistensa tukihenkilöistä ja maailman tärkeimmistä suhteista, jotka kantavat aikuisuuteen saakka.

Kun lapsia sitten on useampi, huomaa moni, ettei kaikki sujukaan mutkattomasti. Lapset tappelevat keskenään, piinaavat, kiusaavat ja ärsyttävät toisiaan. Leikkivät ehkä hetken sopuisasti, kunnes aloittavat taas. Toisinaan tuntuu, että automatkat ovat painajaista ja lomat yhtä tappelua. On havaittu, että pienellä ikäerolla syntyneet sisarukset riitelevät jopa seitsemän kertaa tunnissa. Se on valtava määrä riitelyä, eikä ole lainkaan ihme, että moni vanhempi on tuskissaan tilanteesta.

Olen joutunut pohtimaan sisarussuhteiden mukanaan tuomia negatiivisia asioita, mutta uskallan vielä ajatella niiden olevan ensisijaisesti rikkaus. Aikuisena on mahtavaa tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat taatusti sinun puolellasi, tai joiden seurassa voit mutkatta olla oma itsesi. Toivottavaa olisi, että sisarussuhde olisi kaikilla tämmöinen, jo lapsuudessa. Joskus sisarusten temperamentit sopivat luontaisesti hyvin yhteen ja silloin heidän välillään on mutkaton toista ymmärtävä suhde. Aina ei kuitenkaan käy näin onnekkaasti. Välillä sisarukset tuntuvat olevan eri planeetoilta, tappelevan kaikesta (erityisesti vanhemman huomiosta) tai eivät muuten vain tule juttuun. Viimeistään tässä astuu kuvaan vanhempien merkitys. Mitä vanhemmat siis voivat tehdä tukeakseen hyvää ja mutkatonta sisarussuhdetta?

Suurin osa lasten riidoista on seurausta huomion kaipuusta ja siitä kilpailusta. Tämä on ollut itselleni tärkeä oivallus. Oma 8-vuotias sanoi, että aina kun hänelle tulee olo että pikkusisarus saa enemmän huomiota, tekee hänen mieli ärsyttää sisarusta. Vastasin hänelle, että ilmaisit juuri sen, mistä olen lukenut kasvatuskirjallisuudesta. Lapsi kaikessa vilpittömyydessään on viisas! Uskon, että moni muukin lapsi voi auttaa vanhempiaan sisarussuhteiden pulmien ratkomisessa ja siksi lasta on tärkeä kuulla ja ymmärtää. On muistettava, että lapsi oppii mallista ja harjoittelemalla. Kun vanhempi haluaa ymmärtää lasta, lapsi oppii että muiden ymmärtämisellä on merkitystä ja näkee eri näkökulmien selvittämisen tärkeänä. Aikuisen tuella hän voi oppia ymmärtämään sisaruksia ja harjoitella sovussa elämistä sekä erilaisia tunnetaitoja, joita (sisarus)suhteiden ylläpidossa tarvitaan. (tästä lisää seuraavassa blogitekstissä)

Lähtökohtaisesti huomiontarvetta pohtiessa helpottaa ajatus, että taistellessaan aikuisen huomiosta lapsi toimii biologian ohjaamana. Jokainen sisarukselle annettu huomiominuutti on poissa lapsen hyvinvoinnista. Selvitäkseen hengissä ja hyvinvoivana lapsen on täytynyt hakea huomiota aikuisilta. Lapsi on ikäänkuin ohjelmoitu pohtimaan kenet äiti pelastaisi, jos peto hyökkäisi. Taatakseen ykkösasemansa, lapsi käyttää kaikkia osaamiaan konsteja. Ne vaan ovat harvoin sitä, mitä kutsumme hyväksi käyttäytymiseksi. Vaikka me siis ymmärrämme lapsiamme, on silti vaikea hyväksyä että he tappelevat tai kohtelevat toisiaan kurjasti. Eikä sitä onneksi tarvitsekaan sietää tai hyväksyä. Aikuinen voi tehdä monta asiaa parantaakseen lasten keskinäistä suhdetta, taatakseen molemmille riittävän huomion tai vakuuttaakseen lapselle, että he ovat aina tärkeimpiä. Kerron tässä joitakin hyväksi todettuja keinoja sopuisampaan eloon. Kaikkia riitoja näillä ei voi estää, eikä se liene tarpeenkaan. Tärkeintä on pyrkimys mahdollisimman kivaan arkeen.

Ensin muutama sana vauva-ajasta. Kun taloon tulee vauva, on se isommalle lapselle valtava muutos. Hänen koko maailmansa mullistuu. Mitä pienempi esikoinen on, sen vaikeampi hänen on asiaa ymmärtää. Ja mitä isompi, sen paremmin hän on ehtinyt tottumaan aiempaan kokoonpanoon. Miten tahansa, kokee lapsi usein tulevansa syrjäytetyksi. Joku muu on sylissä, jossa hänen pitäisi olla.

Vauvan tuloon voi onneksi valmistautua. Sisaruksen kanssa voi jo ennen vauvaa harjoitella sylipaikkoja, mihin hän mahtuu kun äiti syöttää sisarusta, tai voi keksiä miten hän ei jää ulkopuolelle (tai jää mahdollisimman vähän). On tärkeä kertoa sisarukselle hänen roolinsa ja se, että pienempi automaattisesti ihailee häntä ja ottaa mallia hänestä. Ja tietenkin muistuttaa, että vanhempi aina rakastaa lapsiaan maailmassa eniten, eikä mikään voi tulla sen tielle. On paljon erilaisia tapoja, joilla helpottaa lapsen oloa. Yleensä paras on ymmärrys, hyväksyntä ja rakkaus, sekä ennenkaikkea niiden ilmaisu- säännöllisesti ja usein.

Oma lapseni koki hyvin vahvasti sisaruksen syntymän. Meillä oli ollut syvä yhteys ja halusin pitää siitä kiinni, mutta pelkäsin rikkoneeni sen. Koin syyllisyyttä koska koin, että hylkäsin lapseni. Nämä kaikki ovat normaaleja tunteita, kuten myös se, jos isompi käy hermoille ja vanhemmalla on vahva tarve suojella pientä isomman kustannuksella. Sanoisinkin, että uuden lapsen tullessa taloon kannattaa suhtautua hyväksyvästi paitsi lasten, myös omiin tunteisiin. Perheen koon ja dynamiikan muuttuminen on aina kriisin paikka.

Yhteyden säilyttäminen on ensisijaista myös silloin, kun ehkäistään sisarusten välisiä riitoja ja tuetaan heidän sopuisaa yhteiseloa. Kun vanhempi kykenee luomaan ja säilyttämään syvän ja hyvän yhteyden molempiin lapsiin, hän ymmärtää heitä ja rakastaa heitä, sekä ilmaisee sen lapsille. Ja kun lapsi kokee tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi, hänen konfliktihakuisuutensa vähenee. Myös lapsi haluaa toimia yhteistyössä sekä vanhempien että sisarustensa kanssa. Yhteistyö pelaa, kun osapuolet ymmärtävät toisiaan. Vanhemman rooli ymmärryksen tukemisessa ja mallintamisessa on kiistaton.

Arjessa olen havainnut merkitykselliseksi ainakin seuraavat asiat:
1) Annan molemmille lapsille yksilöllistä huomioita päivittäin, vähintään 15 minuuttia. Tällä säilytän yhteyden lapsiin.
2) Pidän huolta, että molemmat tuntevat päivittäin itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin ovat
3) Olen aito ja aidosti läsnä.
4) Ohjaan heitä sopimaan ristiriitoja keskenään, win-win-tyyppisesti.
5) En ota ristiriidoissa puolia (tosi tärkeä!!), vaan kuuntelen aidosti molempia ja pyrin ymmärtämään syitä toiminnan takana.
5) Kannustan lapsia minä-viesteihin ja selkeään tunneilmaisuun, myös (ja etenkin) silloin kun he toimivat keskenään
6) Puhun heille kuten toivon heidän puhuvan sisarukselleen.
7) Pidän huolta, että kaikkien tarpeet on täytetty.
8 )Kosketan lapsia, paljon. Varsinkin kun ratkon ristiriitoja, saan kosketuksella molempiin yhteyden ja molemmille turvallisen olon.

Itse olen näihin koettanut panostaa ja huomannut, että positiiviset vaikutukset näkyvät jo viikossa. Valitettavasti tällä on kääntöpuoli: näkyy nimittäin jo päivässä jos nuo ovat unohtuneet. Ensimmäinen vinkki on meillä osoittautunut tärkeimmäksi. Kun yhteys on molempiin hyvä, on heitä helpompi ymmärtää ja he ymmärtävät myös muuta perhettä helpommin. Kun lapsen logiikkaa pyrkii ymmärtämään, riidatkaan eivät ärsytä niin paljon.

Kiteytettynä vielä lempeästä kasvatuksesta tärkeät seikat, joilla voidaan tukea lasten kasvua ja hyvinvointia myös sisarussuhteissa.

Säilytä yhteys lapseen
Jokaisella lapsella on tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin hän on. Yhteyden säilyttämisen ansiosta lapsi on myös motivoituneempi seuraamaan ohjeitamme.

Kehitä omia tunnetaitoja
Omien tunteiden säätely ei ole aina helppoa, mutta on tärkeää lasten ohjaamisessa. Sitä on hyvä harjoitella, mutta haittaa, vaikka ei aina onnistuisi. Tärkeää on tunnistaa omat tunteet ja pyrkiä löytämään keino hallita niitä-ainakin useimmiten. Merkittävää olisi löytää keino esim. rauhoittaa itsensä ennenkuin alkaa ohjaamaan lasta. Suuressa tunnetilassa harvoin tulee hyvää lopputulosta.

Ohjaa lasta ilman vallankäyttöä tai pakottamista
Tutkimukset osoittavat, että tiukka ja autoritäärinen kasvatustapa saa aikaan lapsia, joilla on heikompi itsetunto ja jotka käyttäytyvät huonommin. Lisäksi he suhtautuvat negatiivisemmin sisaruksiaan kohtaan, koska he ovat oppineet, että uhkailulla ja voimalla saa muut tekemään oman tahtonsa mukaan.

Lempeä kasvattaja ohjaa lasta tunne- ja vuorovaikutustaidoissa olemalla mallina, ymmärtämällä, kuulemalla, kunnioittamalla ja kannustamalla lasta. Lapsilla on synnynnäinen tarve olla yhteydessä ja lapsi valitsee yhteistyön, mikäli se ei uhkaa hänen eheyttään.

-Petra Masko-

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *