imetys

Äidinmaito on lajimme jälkeläisille tarkoitettua, optimaalista ravintoa. Imetyksen lukuisat edut sekä lapsen että äidin kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ovat laajalti tiedossa. Siitä huolimatta imetys koetaan usein ongelmalliseksi. Korvike-vallankumous katkaisi 1900-luvulla luonnollisen sukupolvien ketjun, jossa tyttäret oppivat imettämään äideiltään ja muilta sukulaisiltaan. Imetykseen voi valmistautua jo ennen lapsen syntymää hankkimalla tietoa ja asennoitumalla imetykseen. Myös läheisten (esimerkiksi puoliso tai oma äiti) kanssa on hyvä keskustella imetykseen liittyvistä odotuksista, ja pohtia, kuinka he voivat tukea imetyksen onnistumista. Imetykseen liittyvissä pulmissa äiti voi pyytää apua esimerkiksi neuvolasta, imetysohjaajalta tai Imetyksen tuki ry:n imetystukiäideiltä.

Paras lähtökohta imetyksen käyntiin lähtemiselle on ihokontakti heti synnytyksestä alkaen. Äidin ollessa selinmakuulla tai puoli-istuvassa, takakenossa asennossa, vauva lepää vatstallaan lähellä äidin rintoja. Vauva saa itse ryömiä siitä rinnalle, nokkia rintaa ja aloittaa imemisen. Tässä asennossa äidin ei tarvitse ohjailla vauvaa ja vauva saa useimmiten hyvän imuotteen. Kun äidin asento on tuettu, hän pystyy rentoutumaan. Tämä imetysasento on myöhemminkin hyvä tapa houkutella lasta rinnalle hyvään imuotteeseen. Mikäli ensi-imetys viivästyy tai imetyksen kanssa on ongelmia (rinnan hylkiminen, huono imuote, kipu jne.), myös ihokontaktissa oleskelu houkuttelee esiin sekä vauvan että äidin vaistomaiset refleksit.

imetys

Lapsentahtinen imetys on helpoin tapa varmistaa maidontuotannon riittävyys ja omalle vauvalle sopiva ravinnon määrä. Vauva päättää itse, kuinka tiheästi rintaa haluaa, ja osoittaa sen nälkämerkein. Merkkejä ovat muun muassa maiskuttelu, käsien suuhun vieminen ja hamuaminen sekä levottomaksi muuttuminen. Itku on jo merkki isosta nälästä. Yöimetykset ovat lapsen luonnollinen, aivojen kasvulle tärkeä tarve, johon vastaamista perhepedissä nukkuminen helpottaa. Maidontuotantoa yöimetykset tukevat erityisen hyvin. Yöimetyksiä voi jatkaa niin kauan, kuin se äidistä tuntuu hyvältä.

Rintamaito on lapsen pääasiallinen ravinnonlähde koko ensimmäisen elinvuoden. Vaikka yli vauvaikäisen imetys on Suomessa harvinaista, se on ihmiselle eläinlajina täysin luonnollista. Lapsentahtinen vieroittuminen tapahtuu yleensä leikki-iässä (3-7 vuotta). Vaikka lapsi pärjäisi ilman rintamaitoa, se ei tarkoita sitä, etteikö hän hyötyisi siitä. Rintamaito ei koskaan muutu sokerilitkuksi, vaan on hyvä ravinnon lähde taaperolle ja leikki-ikäisellekin. Kipeälle lapselle rintamaito maistuu usein paremmin kuin ruoka tai juoma. Rintamaito tukee myös lapsen omaa vastustuskykyä. Imetyshetkellä voi tankata myös läheisyyttä ja hellyyttä sekä rauhoittua väsyneenä tai kiukun hetkellä.