Kirjaesittely: Tunteiden kirjasto

Kirjaesittely ja lukukokemus kolme(ja puoli)vuotiaan kanssa

Tunteiden kirjasto alkoi viime vuoden lopulla pompahtelemaan sosiaalisessa mediassa uutisvirtaani ja kiinnitin huomiota kirjan kauniiseen ulkoasuun. En ollut kääntänyt kirjasta vielä ensimmäistäkään sivua, saati pidellyt sitä käsissäni aiemmin, kun olin jo useammalle tutulleni hehkuttanut kirjan markkinoille tuloa. Tiesin kirjan sisältävän kauniita eläinkuvia ja käsittelevän tunteita, mutta sen enempää en ollut vielä teokseen perehtynyt.

Saadessani käsiini Tunteiden kirjaston näytti se juuri siltä, miltä kuvissakin. Kirja on ulkoasultaan ehdottomasti yksi kauneimmista kirjoistani ja se on painettu laadukkaalle paperille. Kovakantisena ja kierreselkäisenä sitä on helppo selailla ja kooltaan se sopii loistavasti lapsen kanssa lukemiseen. Kirja sisältää 25 sivua ja 48 erilaista taidokkaasti piirrettyä ja ilmeikästä eläinkuvaa. Kirjan on kuvittanut Linnea Bellamine.

Ennen kuin tutustuin kirjaan lainkaan itse, päätin antaa sen 3,5-vuotiaalle tyttärelleni rauhassa tutkittavaksi. Hetken päästä toisesta huoneesta kuuluikin huudahduksia: ”Äiti, tule kattomaan! Nämä ovajat (kirjassa majavat) on ihan hiiveen surullisia!” Ennen kuin ehdin tutustua itkeviin majaviin sen tarkemmin, kuuluikin jo kikatusta ja hihkuntaa ja pääsin ihastelemaan ruokakuppinsa edessä nyrpistelevää kissanpentua. ”Katso, miten hassun näköinen! Se ei tykkää tuosta ruuasta, mutta nuo muut tykkää. Voooi, miten söpösiä ne ovat, miu miu kisulit!”

Tunteiden kirjaston kuvat ovat lempeitä ja sivuja käännellessä huokuu lämmin tunnelma. Kuvien ympärille on helppo keksiä tarinoita ja monesti mietimmekin yhdessä, että mitähän on tapahtunut hetkeä aiemmin, mitä voisi seuraavaksi tapahtua ja miksi eläin tuntee tai näyttää juuri tuolta. Kirjaa katsellessaan lapsi helposti samaistuu kuvien tunteisiin ja jos kirjassa emo halaa poikastaan, kaivautuu hänkin kainaloon läheisyyttä saamaan. Kuvista lapsi on imitoinut eläinten ilmeitä ja arvaillut kuvattuja tunteita, ja toisinaan olemmekin nauraneet aivan kippurassa vedet silmistä valuen tai joskus on alkanut harmittaa eläimen puolesta, kun sillä on paha mieli. Olemme saaneet aikaan keskusteluja siitä, minkä kokoinen jokin tunne on, missä se tuntuu ja mistä huomaamme mistä tunteesta on kulloinkin kysymys. Tunteista keskustellessa on lapsi joskus todennut, että häntä mökötyttää kuin ”karhua siinä kirjassa”. Tunteiden kirjasto on perheessämme luonut lämminhenkistä yhdessäoloa ja toiminut pohjana paitsi tunteiden sanoittamiselle ja tunnistamiselle, myös ihan tarinakirjana. Olemme lukiessamme keksineet eläinhahmoille nimiä, luonteen ja lempipuuhan, nimenneet heidän ystävänsä ja sepittäneet pitkiä tarinoita kuvien pohjalta.

Tunteiden kirjasto on varmasti yksi monikäyttöisimmistä kirjoistamme, jossa kaikenlaiset tulkinnat ovat sallittuja ja oikeita. Kaikki kirjassa kuvatut tunteet eivät välttämättä olekaan kovin helposti tunnistettavissa, joten niihin on helppo palata aina myöhemmin ja tulkinnat voivat tilanteesta (ja keksitystä taustatarinasta) poiketa useaankin kertaan. Tunteiden kirjastoa on luettu yhdessä lapsen kanssa ja lapsen toimesta pehmoleluille. Se on kulkenut mukanamme KiVa Perhekahviloissa, joissa sen avulla on käsitelty tunneteemoja. Meiltä kotoa on tuskin kukaan poistunut kirjaa näkemättä. Eräs perhekahvilakävijä mainitsi, että heillä on teosta värityskirjanakin käytetty, mutta toistaiseksi oma versiomme on säilynyt siinä muodossaan, kuin se on meille kotiutunut. Ehkä jonain päivänä raaskimme alkaa värityspuuhiin, tosin sitä ennen saan kyllä hankkia itselleni oman version säilöön..



”Miltäs hän näyttää? Mikähän mieli hänellä on?” 

”No tuota kyllä kiukuttaa!”
”Mikähän siihen kiukkuun auttaisi?”
”Haliminen!”
(Tässä kohtaa aina haliminen demonstroidaan, mikäs sen mukavampaa!)

-Lukijoina Kirsi Granholm ja Aino 3,5v.-

***

Tunteiden kirjasto AITO Graphicsin sanoin:

Tunnetaitojen harjoittelussa kuvalla on tärkeä merkitys. Kuva konkretisoi ja selkeyttää tunteita, jotka sinällään ovat abstrakteja ja haastavia ymmärtää. Kun tunteita aletaan harjoitella tietoisesti, tunteelle etsitään nimi ja kuvataan sen kokemusta, sekä mietitään sen syytä ja ilmaisua. Kirjan kuvat vahvistavat empatiakykyä ja auttavat sanoittamaan tunteita paremmin. Kuvat voi värittää ja erilaisista tunteista voi keskustella vanhemman tai ohjaajan kanssa. Kuvista voi myös keksiä satuja ja tarinoita, sekä miettiä miten eri tunteet syntyvät.

Tunteiden kirjasto -kirjan kuvat ovat Linnea Bellaminen käsin piirtämiä. Kirjan kansien sisälle tiivistyy se, mistä Linnean tyyli tunnetaan – paljon eläimiä ja voimakkaita tunteita.