Kirjaesittely: Joutilaat vanhemmat

Aiemmin mm. ”Joutilaisuuden ylistys” -teoksen kirjoittanut Tom Hodgkinson on 2009 ilmestyneessä teoksessaan päättänyt ystäviensä suureksi naurunaiheeksi kirjoittaa kirjan lasten kasvatuksesta. Hän ei missään tapauksessa pyri olemaan guru, joka neuvoo kuinka itse kunkin perheen pitäisi lapsia hoitaa ja hän nimenomaisesti kertoo vältelleensä lähdemateriaalia etsiessään kaikkea nykypäivän tieteellistä tutkimusta ja mukatieteellisiä lastenhoito-oppaita. Sen sijaan hän taustalähteinään viittaa muun muassa valistusfilosofi John Locken ja Jean-Jacques Rousseau’n kasvatusta koskeviin kirjoihin ja D.H. Lawrencen vuonna 1918 kirjoittamaan kasvatusoppaaseen. Lopputulos on varsin raikas, epämuodollinen ja ennen kaikkea hauska kokoelma nykypäivän lasten elämäntapoja kyseenalaistavia huomioita. Ydinviesti on yksinkertainen: jätä lapset rauhaan. Joutilas vanhempi pyrkii toteuttamaan omia tarpeitaan, tekemään lasten kanssa oleskelusta hauskaa ja ennen kaikkea antamaan lapsille tilaa vapaalle leikille, perheen askareisiin osallistumiselle ja ylipäätään ilman jatkuvaa aikuisten kontrollointia elämiselle.

Ehkä kaikkein antoisinta kirjassa on heti alku, jossa Hodgkinson perustelee sen, miksi lapset pitäisi jättää rauhaan. Hänen mielestään 2000-luvun vanhemmuudessa, jota he itsekin esikoislapsensa alkuvuodet pyrkivät kirjanoppineesti toteuttamaan, on täysin hukassa lapsen omiin kykyihin luottaminen ja lapsen tila leikkiin. Lapsuudesta on tullut ohjelmoitua, jatkuvasti ulkoisista lähteistä tuleviin virikkeisiin perustuvaa kohteena olemista. Aikuiset asettavat omista lähtökohdistaan tavoitteita, joiden mukaan lapsen pitäisi kehittyä ja kontrolloivat lapsen tekemisiä jatkuvasti tai sysäävät lapsen toisten aikuisten kontrolloitavaksi. Lasten elämä kulkee hoidosta tai koulusta autoon, sillä ohjattuihin harrastuksiin ja lopuksi vapaa-ajat medioiden ääressä tai leikki- ja huvipuistojen kaltaisissa keinotekoisissa, kaupallistetuissa ympäristöissä oleskellen. Kun kirjailijan oma 5-vuotias mankui tylsyyttään ”Minä – tarvitsen  – jotain – viihdykettä!”, Hodgkinson heräsi. Olemmeko tehneet lapsistamme kyvyttömiä keksimään itse leikkejä, ja eikö sellaisesta pitäisi todellakin huolestua? Valitammeko itse niin paljon, etteivät lapset opi muutakaan tapaa ilmaista itseään? Tuottavatko pyrkimyksemme täydellisyyteen vain turhaa stressiä ja kyvyttömyyttä nauttia hetkestä? Kyllä, vastaa Hodgkinson ja tarjoaa vaihtoehdon – joutilaan vanhemmuuden.

Hodgkinson ei suinkaan pyri tarjoamaan yhtä selkeää polkua, jolla lapsille saataisiin palautettua heidän kykynsä ja oikeutensa itsenäiseen, oma-aloitteiseen toimintaan. Hän antaa vain suuntaviivoja ja osoittaa syyttävän sormensa joihinkin esimerkin omaisiin piirteisiin kulttuurissamme. Hänen mielestään esimerkiksi:

  • lapsen uusavuttomaksi palveleminen pitäisi korvata lapsityövoimalla, eli lapsen houkuttelulla innokkaaseen, oma-aloitteiseen kotitöiden tekemiseen (ja katkeroitumisen välttämiseksi on täysin oikein nauttia mahdollisuuksista nukkua pitkään tai maata sohvalla, kun lapset hoitavat aamiaisen tai tiskaamisen tai lelujen keräämisen)
  • lasten pitäisi saada olla luonnossa, ulkoilmassa mahdollisimman paljon ja aikuisten heille suunnittelemissa muka-hauskoissa ympäristöissä tai medioiden ääressä mahdollisimman vähän
  • lasten pitäisi saada juoksennella ympäriinsä laumoina, mahdollisimman harvoin yksin ilman toisia lapsia. Aikuisten pitäisi myös olla paljon enemmän ystäviensä seurassa, keskittyen aikuisten kesken jutusteluun ja antaen lasten olla rauhassa keskenään.
  • pitkät koulupäivät ja niiden jatkeeksi organisoidut harrastukset vievät aivan liikaa tilaa ja aikaa lapsen omaehtoiselta oppimiselta, tilalle pitäisi saada kotikouluja, vapaampia kouluja, yhteisiä yksityisopettajia muutaman perheen lapsille ja muita joustavia malleja
  • Ostolelut ovat turhia, tylsiä ja vievät vanhempien rahat ja kodin tilan, etenkin muovilelut, ja ne voi korvata halvalla ja hauskasti itse kierrätys- ja luonnonmateriaaleista askarrelluilla ja rakennetuilla leluilla – itse tekeminen esimerkiksi pahvista, puusta ja romusta on terapeuttista aikuiselle ja mukavaa yhdessäoloa lapsen kanssa
  • Television ja tietokoneen ääressä istumista kannattaa rajoittaa (ei kokonaan kieltää, kielletty hedelmä kiehtoo vain enemmän) ja vapauttaa aika kaikenlaiseen muuhun aktiivisempaan ja hauskempaan toimintaan, kuten vaikkapa leivän leipomiseen, painiin, pallon pelaamiseen pihalla tai yhdessä tiskaamiseen
  • Kaikkien, erityisesti aikuisten pitäisi nukkua paljon enemmän, sekä öisin että päivisin torkkuja ottaen.
  • Musiikki, laulu ja tanssi pitää palauttaa niille ihmiskunnan historiassa päivittäiseen arkeen kuuluneeseen asemaan. Lapsia pitää opettaa luovasti ja vapaasti tanssimaan, laulamaan ja soittamaan korostaen sitä, ettei ole väliä, kuinka hyvin osaa!
  • Ohjattuja harrastuksia pitää vähentää rutkasti ja pyrkiä sen sijaan järjestämään enemmän mahdollisuuksia olla villi ja riehua!
  • Ei huvipuistoja, kalliita ohjattua perhelomamatkoja, vaan pieniä reissuja paikalliskohteisiin, lähiluontoon, retkeilemään, ystäväperheiden kanssa tai ydinperheen sisällä pienempiin ryhmiin jakaantuneena
  • lasten osallistaminen aterioiden tekemiseen ja ruokalistan yksinkertaistaminen vähentävät valitusta ruokapöydän ääressä
  • kotieläimet ovat opettavaisia, hyvää viihdykettä ja pitävät yhteyden luontoon avoinna
  • valikoi rohkeasti lapsille lukemiasi kirjoja sellaisiin, joista itsekin tykkäät ja lukemisen sijasta kerro sadun tarina välillä omin sanoin ulkomuistista – ja anna lapsen osallistua tarinan kertomiseen
  • Koeta suhtautua asioihin enemmän kuin lapsi: elä nykyhetkessä, naura vastoinkäymisille ja näe ne seikkailuna, naura pieruhuumorille, vääntele naamaasi, pidä arkiaskareita hauskana leikkinä, piirtele, pelaa korttia, rakenna majoja, metelöi, ole vapaasti!
  • Sano lapsellesi ”Kyllä” eli älä itse aktiivisesti tyrkytä seuraasi ja virikkeitäsi lapselle, vaan anna hänelle huomiota ja seuraa, kun hän itse sitä pyytää (esimerkiksi keskeytä kirjareferaatin kirjoittaminen nettiin vartiksi ja hoida lapsesi aamutoimet ja sylittelyn tarpeet, kun hän herää…)

Viimeinen kohta kiteyttääkin joutilaan vanhemmuuden: ole mahdollisimman paljon lastesi luona (samassa talossa, pihassa, metsässä jne.), mutta anna heidän puuhata rauhassa mitä he haluavat ja anna heille huomiota ja toimi heidän kanssaan, kun he sitä haluavat. Ja lisäksi käytä heitä sopivan usein lapsityövoimana, että pääset itse helpommalla ja he oppivat tärkeitä käytännön elämän taitoja. Mikä ihana kirja!

(Lopuksi vielä varoituksen sana: kaiken edellä mainitun lisäksi kirja sisältää myös brittiläiseen kulttuuriin kuuluvia piirteitä, joita nyt ei voi hyvällä omallatunnolla kehottaa seuraamaan, kuten kehotuksen juoda olutta kavereiden seurassa lasten leikkiessä ympärillä tai antaa lasten viihdyttää itseään iltatoimien yhteydessä näkemällä äitinsä pikkuhiprakassa. Ymmärrän kuitenkin tässäkin yhteydessä pointin: relatkaa, hyvät aikuiset ihmiset, olkaa vallattomia ja hauskempaa seuraa lapsillenne! Estoton syntymähumalaisuus lienee kuitenkin suositeltavaa kuin päihteistä humaltuminen…)

-Katri Pääkkö-Matilainen-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *