Gurullakin meni hermot

Vauva-ajan jälkeen kiintymysvanhemmuuden tavoitteissa on keskeistä lapsen tunteiden huomioiminen, ymmärtäminen ja sanoittaminen, konfliktitilanteiden rauhanomainen ja fiksu ratkaiseminen ja omien rajojen vetäminen. EI karjuminen, uhkailu, kiristys, mökötys tai marttyyriys. Monet miettivät mm. Facebookin Kiintymysvanhemmuusryhmässä ovatko KiVahenkisiä ollenkaan, vai vain feikkejä, kun hermot palavat niin usein, neuvotteluista ei ole tietoakaan ja lempeän kasvatukset ideologia tuntuu ihan utopialta.

Minulle tulee tällaisissa tilanteissa joskus mieleen Dalai Lama. Hän ei pysty olemaan kaikissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissaan täydellinen – ei edes kelvollinen. Hänen korkeutensa kyllä tietää tasan tarkkaan, miten ihmisiä kannattaa kohdella ja hän pyrkii siihen joka päivä tietoisesti ja aktiivisesti. Silti hän menettää joskus malttinsa ja silloin lempeys ja ymmärrys on kaukana gurusta. Luin vähän aikaa sitten erään uutisen Dalai Laman hermostumisesta toimittajalle. Jos melko lähellä täydellisyyttä oleva ihmissuhteiden ja mielenrauhan suurlähettiläs kiukkuaa suorassa uutislähetyksessä toimittajan harmittoman kysymyksen takia, niin mitä me vanhemmat odotamme itseltämme? Että olisimme mielenrauhaltamme korkeammalla tasolla kuin mielenrauhaa ja tunteiden käsittelyä lähes koko elämänsä harjoittanut Dalai Lama? Varmaan se ihan mahdollista on, mutta onko järkevää odottaa itseltä niin paljon? Ja pettyä kun emme onnistu?

Itse asiassa vanhemman tavoitteena ei ole olla mikään mielenrauhan ja zenin maailmanmestari, vaan ehkäpä jopa päinvastoin: Ihminen, joka osaa ja uskaltaa ilmaista omat tunteensa toista loukkaamatta. Näissä tilanteissa mielenrauhaa olennaisempaa on, käyttääkö toisia loukkaavia ilmaisuja ja tekoja, vai sanoittaako esimerkiksi miten paljon itseään nyt jokin asia ottaa päähän. En tiedä, millä tavalla Dalai Lama on tuossa hermostumistilanteessa toiminut: Onko hän käyttänyt minäviestejä vai solvannut loukkaavalla tavalla toimittajaa. Jos hän on ilmaissut tunteensa minäviestien kera, niin sehän on vain hienoa vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta katsottuna! Joka tapauksessa kunnioitan Dalai Lamaa hänen myöntäessään, etteivät hänenkään vuorovaikutustilanteet aina nappiin mene. Hän pystyy ymmärtämään ja hyväksymään itsessään myös tämän puolen ja olemaan itselleen myötätuntoinen. Hänellä on silti tietyt ihanteet, joiden mukaan hän haluaa elää, hän on ylpeä arvoistaan ja luottaa siihen, että virheistä huolimatta pyrkiminen hyvään kannattaa.

Marika K., 
KiVa ry:n vpj

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *