Vaatiiko kiintymysvanhemmuuden malli vanhemmilta liikaa?

Yle julkaisi 23.2.2017 artikkelin, johon oli haastateltu yhdistyksemme puheenjohtajaa sekä erästä paikallistoimijaa. Jutussa oli myös psykologian emeritaprofessori, temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelu. Siinä tuotiin esiin, että kiintymyssuhdeteorian valossa moni kiintymysvanhemmuudessa käytetty tapa on tarpeetonta. Artikkelissa esitettiin myös huoli siitä, että liian pitkälle vietynä kiintymysvanhemmuus sitoo vanhempia liikaa ja vaatii mahdottomia.

Kiintymysvanhemmuus perustuu erilaisiin teorioihin, joista tunnetuin lienee kiintymyssuhdeteoria. Kiintymysvanhemmuus nojaa kuitenkin muun muassa evoluutiobiologisiin, kasvatustieteellisiin ja kehityspsykologisiin teorioihin sekä muun muassa psykologi Thomas Gordonin kehittämään vuorovaikutusmalliin. Kiintymysvanhemmuus on syytä nähdä kokonaisuutena, ei vain kiintymyssuhdeteorian viitekehyksessä.

Kiintymysvanhemmuuden tärkein tavoite on luoda vanhemman ja lapsen välille turvallinen, luottamukseen perustuva side. Tähän vaikuttaa moni asia, eikä mitään tyhjentävää ja yksiselitteistä vastausta tai kasvatusvinkkiä voi antaa. Kiintymysvanhemmuuden mallissa tätä suhdetta pyritään lujittamaan nojaten näihin edellä mainittuihin teorioihin ja etsien niistä vastauksia käytännön järjestelyihin. Esimerkiksi kantaminen sinänsä ei liity kiintymyssuhdeteoriaan, mutta sillä on juurensa muun muassa evoluutiobiologiassa. Kantaminen myös aiheuttaa vauvalle mielihyvää ja lisää turvallisuuden tunnetta, joten vaikka se ei kiintymyssuhdeteoriaan liitykään, on se looginen jatkumo kiintymysvanhemmuuden arvoille. Sama koskee myös esimerkiksi perhepedissä nukkumista. Lisäksi, mikäli vanhemmalla ei ole vaikeuksia nukkua lapsen vieressä, on tämä myös yksi vanhemmuuden kuormitusta vähentävä tekijä: vanhemman ei tarvitse nousta sängystä lohduttamaan toisessa huoneessa heräävää lasta.

Kiintymysvanhemmuudessa ei varsinaisesti siis ajatella, että nämä tavat lisäisivät kiintymystä. Kiintymyssuhde muodostuu kyllä jokaiselle vanhempi-lapsi parille. Kiintymysvanhemmuuteen liittyvien tapojen katsotaan olevan hyvin lapsiystävällisiä, ja niiden toivotaan osaltaa lisäävän lapsen hyvinvointia ja lujittavan vanhemman ja lapsen välistä sidettä – lisäävän siihen lämpöä.

Ilman kiintymysvanhemmuuteen liittyviä käytäntöjäkin selviää vanhemmuudessa. Nämä tavat eivät määrittele kiintymysvanhemmuutta, vaan ovat ainoastaan hyödyllisiksi havaittuja apuvälineitä.

Yksi olennainen arvo kiintymysvanhemmuudessa on lapsen kunnioittaminen tasa-arvoisena yksilönä (ei kuitenkaan tasavertaisena). Tätä varten kiintymysvanhemmuudessa pyritään rakentavaan vuorovaikutukseen. Siihen on koettu hyväksi muun muassa Thomas Gordonin kehittämä vuorovaikutuksen malli, jossa keskustelu ja yhteistyöhön pyrkiminen on keskiössä. Kiintymysvanhemmuudessa ei ajatella, että aikuisen ja lapsen elämä olisi jatkuvaa neuvottelua, joka varmasti veisi voimavaroja molemmilta osapuolilta. Sen sijaan rakentavalla vuorovaikutuksella pyritään saavuttamaan aikuisen ja lapsen kesken sellainen luottamus, jossa kumpikin kokee tulevansa kuulluksi. Tällöin ei tarvita jatkuvaa neuvottelua tai analysointia. Turvallisessa ja keskustelevassa ilmapiirissä ideaalitilanteessa jokaisella on luotto siihen, että tarvittaessa toinen joustaa. Omia ajatuksiaan ei tarvitse runnoa läpi vaan voi pysähtyä kuulemaan toista. Jokainen voi luottaa siihen, että kun omat rajat tulevat kunnioitetuiksi (kts. kirjoitus “Vallattomat rajat”), voi itse kunnioittaa myös toisen rajoja, eikä tarvita pakkoa.

Lapsella on kyky oppia keskustelemaan ja joustamaan, kun hän saa siihen aikuiselta mallin. Keskustelevaa kasvatustyyliä painotetaan erilaisissa asiantuntijayhteyksissäkin yhä enenevissä määrin. Omien vuorovaikutustaitojen kehittäminen vaatii monelta vaivannäköä, mutta esimerkiksi Gordonin kehittämän mallin on ajateltu nimenomaan helpottavan vanhemmuutta, kun ristiriitoja pyritään käsittelemään käskemisen sijaan keskustellen ja omia rajojaan perustellusti puolustaen.

Kiintymysvanhemmuudessa jokainen perheenjäsen nähdään yhtä arvokkaana: tasa-arvoisena, mutta ei tasavertaisena. (Esimerkiksi lapsen ikätaso tulee ottaa huomioon niin, että lapsi ei saa päättää asioista, jotka ovat hänen kehitykseensä nähden liian raskaita tai eivät muutoin kuulu hänelle, esimerkiksi vanhempia koskevat asiat.) Jokaisen tarpeet tulisi tulla kuulluksi, ja etenkin vauvavuoden jälkeen myös lasta ohjataan ottamaan aikuisen tarpeet huomioon. Rakentavalla vuorovaikutuksella pyritään lisäämään hyvinvointia koko perheessä. Esimerkiksi Gordonin aktiivinen kuuntelu on oiva apuväline silloin, kun joku kokee tulevansa väärinkohdelluksi tai uupuu. Kiintymysvanhemmuus ei ole myöskään uhka tai haaste parisuhteelle, koska aikuisten tarpeiden huomioiminen myös pariskuntana liittyy vahvasti kiintymysvanhemmuuden painottamaan tasa-arvoon. Keskustelevalla vuorovaikutuksella ja Gordonin “Molemmat voittaa”-menetelmän avulla perhe voi löytää juuri itselleen sopivan yksilöllisen tien ja tavan olla, jossa jokainen kokee, että saa ja antaa tarpeeksi.

Share Button

4 vastausta artikkeliin “Vaatiiko kiintymysvanhemmuuden malli vanhemmilta liikaa?”

  1. Tässäkin blogissa se on jälleen auki kirjoitettuna. KAIKKI lasta ja hänen oikeuksiaan kunnioittava vanhemmuus on kiintymysvanhemmuutta. Mielestäni on väärin väittää,ettei vanhempi, joka ei pysty kantamaan lasta/nukkumaan perhepedissä/ vääntämään sormiruokia/neuvottelemaan joka asiasta lapsen ehdoilla, olisi yhtä hyvä vanhempi tai kiintymysvanhempi. On raakuutta riistää oikeus kiintymysvanhemmuus-termi sellaisilta vanhemmilta, jotka eivät ”kriteerejänne” täytä, mutta ovat muutoin lapsen kanssa luoneet mitä arvokkaimman ja rakkaimman kiintymyssuhteen. Tästä olen usein keskustellut ystävieni kanssa, että tällainen kiihkoilu,vie pohjan ja nostaa rimaa aivan utopistisiin odotuksiin muutoinkin vanhemmuuden nuorilta perheiltä. Kamalaa ajatella,että lapsen hyvinvointi kärsii vanhempien kiihkoilun ja vanhemmuuden vertailun varjossa. Siihen on valitettavasti tultu ja maalaisjärki on tässä vanhemmuusvertailussa kadonnut.

    1. Kiitos kommentistasi! Harmi, että olet kokenut kiintymysvanhemmuuden näin. Tässä blogitekstissä yritimme hieman avata näitä vääriä käsityksiä joihin aina välillä törmää.

      Yhdistys ei tahdo määritellä kenenkään vanhemmuustyyliä, emmekä ajattele, että joku olisi toista huonompi vanhempana. Yhdistyksen mielestä jokainen ihminen on arvokas ja hyvä vanhempi, eikä vanhemmuustyylejä ole syytä vertailla. Kiintymysvanhemmuus on ainoastaan malli sellaisille ihmisille, jotka sitä omaan vanhemmuuteensa kaipaavat. Erilaisia vanhemmuuden malleja on olemassa useita, ja kiintymysvanhemmuus on yksi niiden joukossa.

      Kuten kyseisessä tekstissä luki, kiintymyssuhde muodostuu jokaisen lapsi-vanhempi parin välille. Yhdistyksellä ei ole mitään kriteerejä tai vaatimuksia, vaan me tarjoamme apua ja neuvoja kasvatuksessa niitä tahtoville. Olemme luoneet erilaisia toimintamalleja eri teorioiden pohjalta, mutta on jokaisen itse päätettävissä, kuinka niitä soveltaa vai soveltaako lainkaan. Nämä toimintamallit ovat myös sellaisia, joiden tarkoitus on lisätä koko perheen hyvinvointia. Kiintymysvanhemmuuden arvona on, että jokainen perheenjäsen on arvokas ja jokaisen hyvinvointi yhtä tärkeää.

      On totta, että vanhemmuuden kentällä on paljon kilpailua ja vertailua. Se on yhdistyksen mielestä todella harmillista. Oman panoksemme sen estämiseksi on, että pyrimme esimerkiksi Facebook-ryhmän keskusteluissa kannustamaan omalla esimerkillämme ymmärtävään ja myötätuntoiseen ajatteluun muita kohtaan. Meille, joiden maalaisjärki ei sitä kerro, on ollut todella isona apuna esimerkiksi aktiivinen kuuntelu ja minä-viestit, joiden avulla pyrimme ymmärtämään mahdollisimman hyvin muita ihmisiä sen sijaan, että vertailisimme heitä itseemme. Vanhemmuus on ihana asia, ja yhdistyksenä toivomme jokaisen perheen voivan ennenkaikkea nauttia siitä toivomallaan tavalla, ilman kilpailua ja vaatimuksia.

  2. Pelkästään termi ”kiintymysvanhemmuus” nostaa aika monella karvat pystyyn. Harmi. Itse asioissa kun on paljon hyvää ja kannatettavaa, mutta termi jakaa ylimielisesti vanhemmat ”kiintymysvanhempiin” ja ”ei-kiintymysvanhempiin”. En ihmettele, vaikka pelkkä nimi karkottaisi porukkaa ko. suuntauksen liepeiltä.

    Yhdistyksen nimissä on myös puhunut aktiiveja joilla on hyvin tuomitseva tyyli ajaa kiintymysvanhemmuuden asiaa. Tyyliä ”pinnasängyt ovat häkkejä joihin lapset pakotetaan” ja ”kiintymysvanhemmuus on radikaalia siksi että se pitää lapsia ihmisinä”. En mainitse mitään nimiä, mutta on selvää etteivät tällaiset lausunnot ainakaan edistä kiintymysvanhemmuuden esittelyä aiheesta ennen tietämättömille.

    1. Kiitos viestistäsi! Tarkoitus ei suinkaan ole tehdä minkäänlaista jaoittelua kiintymysvanhempiin ja ei-kiintymysvanhempiin, vaan yksinkertaisesti tarjota tietoa lempeistä lastenhoitotavoista. Jokainen määrittelee itse oman vanhemmuutensa, sopii se sitten johonkin lokeroon tai ei. Monet ovat olleet iloisia löytäessään tietoa heille itselleen sopivista lastentavoista sekä vertaistukea yhdistyksemme kautta. Meillä olisi yhdistyksenä mahdoton tehtävä pitää huolta siitä, mitä kukakin kiintymysvanhemmuuden nimissä sanoo. Yhdistyksenä kannustamme kaikkia etsimään oman tiensä vanhempina niin, että perhe voi mahdollisimman hyvin. Haluamme jakaa ymmärrystä ja kunnioitusta, ei arvostelua ja tuomitsemista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *