Vapaata curlingia vai jotain ihan muuta?

Kiintymysvanhemmuuden saloihin tutustumattomille KiVa saattaa ensisilmäyksellä näyttäytyä curling-vanhemmuutena tai vapaana kasvatuksena. Mutta onko se? Vai onko se jotain ihan muuta?

”Curling on urheilulaji, jossa kaksi joukkuetta yrittää heittää pelikiviään jäätä pitkin lähimmäksi määräpistettä. Joukkuetoverit voivat radan pintaa harjaamalla edistää heitetyn kiven etenemistä. Kuten curling-pelaajat auttavat harjaamalla pelikiven etenemistä, poistavat curling-vanhemmat esteet ja vaikeudet lastensa tieltä, palvelevat heitä, täyttävät heidän toiveensa ja yrittävät estää heitä pettymästä.” (Kotimaisten kielten keskus: Sana sanasta – ajan sanojen taustaa (2005–2013): Curling-vanhemmat)

Oma päätelmäni on, että tämän tyyppinen vanhemmuus saattaisi syntyä pelosta lapsen voimakkaita tunteita tai konflikteja kohtaan. Jos omassa lapsuudenkodissa ei ole sallittu negatiivisten tunteiden näyttämistä eikä opeteltu niiden käsittelyä, voi oman lapsen pettymys tai suuttumus tuntua vanhemmasta hämmentävältä ja pelottavalta.

Kiintymysvanhemmuus lähtee kuitenkin ajatuksesta, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Pettymyksen tullessa eteen aikuinen auttaa sen sanoittamisessa ja käsittelyssä – lasta ei jätetä yksin tunteiden kanssa, mutta tunteita ei myöskään yritetä vaientaa tai harhauttamalla häivyttää. (Lapselle ei myöskään tarvitse pettymyksiä erikseen tuottaa, jotta hän oppisi niitä sietämään – niitä tulee väistämättäkin eteen, kun aikuinen on rehellinen itselleen ja pitää huolen omista rajoistaan (kts. Vallattomat rajat -kirjoitus)).

Kaikkien tunteiden sallittavuus on tärkeää, jotta lapsi kokisi itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi omanlaisenaan kaikissa tilanteissa, ei vain iloisena ja positiivisena. Aikuinen tarvittaessa opastaa, miten tunteet ilmaistaan niin, ettei vahingoiteta tai loukata muita.

Aikuinen ei ole lapsen palvelija, vaan hän huolehtii lapsen perustarpeista ja siitä, että lapsella on turvallinen ja terveellinen kasvualusta. Lapsen kasvaessa hänelle annetaan entistä enemmän vastuuta. Lasta ei nosteta jalustalle, mutta toisaalta ei myöskään alisteta.

Vanhempi ei laita lasta vastuuseen omista päätöksistään, vaan tekee rajan lapsen ja omien asioidensa välillä. Molemmat päättävät omista asioistaan ja yhteiset asiat sovitaan yhdessä keskustellen, jolloin sekä lapsi että vanhemmat saavat harjoitella tärkeitä neuvottelu- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Kun kaikki tunteet ovat perheessä sallittuja, ei vanhemmilla ole tarvetta siloitella esteitä ja vaikeuksia lapsen tieltä. Lasta autetaan hänen niin pyytäessään sellaisissa asioissa, joista hän ei vielä selviydy itse, ja kerrotaan aikuisen näkökulma asiaan. Hänen tieltään ei kuitenkaan pyritä poistamaan tilanteita, joissa hän saattaa epäonnistua, jos hän itse haluaa niihin hakeutua. Jos lapsi epäonnistuu ja pettyy, häntä lohdutetaan, autetaan käsittelemään pettymyksen tunteet ja rohkaistaan uuteen yritykseen.


Jos kiintymysvanhemmuus ei ole curlingia niin onko se sitten vapaata kasvatusta? Vapaa kasvatus onkin terminä niin abstrakti, että täsmällistä määritelmää on vaikea löytää. Yleisesti sen voisi kuitenkin katsoa tarkoittavan kasvatustyyliä, jossa lasta ei juuri rajoiteta ja hänen itse annetaan löytää omat ratkaisunsa ja polkunsa, vanhempien pysyessä taustalla.

Myös kiintymysvanhemmuuteen liitetään lapsen itsemääräämisoikeus. Omista asioista päättäminen kehittää itsetuntoa, minäpystyvyyttä ja vastuuntuntoa sekä tukee myöhempää itsenäistymistä. Tärkeänä erona kuitenkin on, että lasta ei jätetä yksin päätöstensä kanssa. Lapsen ei tarvitse pärjätä yksin, vaan häntä ohjataan, neuvotaan ja opastetaan. Hänelle kerrotaan aikuisen näkökulmasta, mitä häneltä odotetaan missäkin tilanteessa. Vanhempi on tiiviisti mukana lapsensa elämässä, vierellä, tukena, kanssakulkijana.

Kun nyt tähän eri kasvatustyylien tielle lähdettiin, niin miten sitten kiintymysvanhemmuus, tai lempeä kasvatus, eroaa autoritäärisestä eli vanhempilähtöisestä kontrolloivasta kasvatuksesta?

Kiintymysvanhemmuus perustuu rakentavaan vuorovaikutukseen, kaikkien perheenjäsenten tarpeiden kunnioittamiseen, lapsen yhteistyöhalukkuuden näkemiseen ja yhteisten ratkaisujen löytämiseen. Yhtä lailla, kun aikuinen olettaa lapsen huomioivan hänen rajansa, huomioi aikuinen lapsen rajat. Lapsi saa omakohtaisen esimerkin kautta tiedon siitä, mitä toiselle ihmiselle saa tehdä ja mitä ei.

Vanhemmat saattavat päätyä ohjaamaan lasta valta-asemaansa perustuen, koska se tuntuu ainoalta tavalta vaikuttaa lapsen tekemisiin. Muitakin keinoja on. Lapsi katsoo luonnostaankin vanhempaansa ylöspäin, joten kunnioitusta ei tarvitse erikseen hankkia auktoriteettiasemaa korostamalla. Kun lasta kohdellaan kunnioittavasti, hän tekee sitä myös aikuiselle. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Vanhempi voi kantaa vastuunsa muutenkin kuin toimimalla auktoriteettina.

Jos lapsi on eri mieltä aikuisen kanssa, sitä ei tarvitse katsoa tottelemattomuutena tai uhmana vaan yksinkertaisesti eriävänä mielipiteenä. Ristiriitatilanteissa pyritään sanoittamaan sekä lapsen että vanhemman tunteet ja tarpeet. Kaikki osapuolet saavat osallistua ongelmanratkaisuun ikätasonsa edellyttämällä tavalla. Lapsetkin ovat hurjan nerokkaita yhteisten ratkaisujen löytämisessä, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Yhteisiin ratkaisuihin on molempien osapuolten helppo sitoutua, koska silloin molemmat tuntevat, että heitä on kohdeltu reilusti ja heidät on otettu huomioon.

Kasvatustyyli mikä tahansa, joskus on hyvä pysähtyä miettimään kasvatuksen pitkän tähtäimen tavoitteita. Millaiseksi ihmiseksi toivon lapseni kasvavan? Onko kokonaiskuvan kannalta tärkeää, että lapseni käyttäytyy tietyissä tilanteissa juuri odotusten mukaan? Joskus epätoivotut reaktiot lapselta voivatkin tarkoittaa, että kasvamassa on itsevarma, itsensä puolustamiseen kykenevä, kyseenalaistava ja neuvottelutaitoinen aikuinen.

-Veera

Lukuvinkkejä:
Thomas Gordon: Toimiva perhe -kirjaesittely
Jesper Juul: Viisas lapsesi -kirjaesittely
Lempeä vuorovaikutus vai jokin tieteellisistä termeistä -blogikirjoitus

 

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *