Kaksi erilaista synnytystä

Kiintymyssuhteen muotoutuminen alkaa jo raskausaikana, ja lämmin ihmissuhde lapsen ja vanhemman välillä on elinikäinen prosessi. Luonnollisesti sujuvalla synnytyksellä ja ensihetkillä syntymän jälkeen voi saada merkittävän lisäavun sopeutumisessa vanhemmuuteen ja toisaalta vauvan sopeutumiseen elämään kohdun ulkopuolella. Lääkkeetön, omaan tahtiinsa etenevä synnytys tarjoaa optimaalisen pohjan turvalliselle syntymälle, imetyksen käynnistymiselle ja kiintymyssuhteen muodostumiselle.

Jatka lukemista “Kaksi erilaista synnytystä”

Share Button

UKK: Miksi vauva viihtyy vain sylissä?

On normaalia, että pieni vauva ei halua olla erossa hoitajastaan, sillä hänen hengissäsäilymisvaistonsa on vahva: vauvan näkökulmasta aikuisen läheisyys merkitsee turvaa ja yksin jääminen vaaraa. Ihminen on biologisesti jälkeläisiään kantava laji, ja pienelle vauvalle sylissä ja kannettavana oleminen on geeneihin koodattu oletus. Nykyvauvat ovat edelleen geneettisesti ja biologisesti samanlaisia kuin kivikaudella syntyneet vauvat ja heidän vaistonsa toimivat samalla tavalla. Siksi vauvat tarvitsevat optimaalisesti kehittyäkseen samanlaisia fyysistä ja emotionaalista hoivaa, johon ihmislaji on miljoonia vuosia kestäneen evoluution aikana sopeutunut.

Vastasyntyneen vauvan kolmea ensimmäistä elinkuukautta voidaan kutsua ”neljänneksi raskauskolmannekseksi”, sillä ihmisvauva syntyy muihin nisäkkäisiin verrattuna hyvin kehittymättömänä ja sopeutuu kohdun ulkopuoliseen elämään vähitellen. Aikuisen läheisyys auttaa vastasyntynyttä säätelemään fyysisiä toimintojaan kuten ruumiinlämpöä ja hengitystä. Sylissä pitäminen ja kantaminen vähentävät vauvan kokemaa stressiä ja tukevat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Vastasyntynyt rakastaa liikettä ja kannettavana olemista, joihin hän on kohdussa ollessaan tottunut. Tutkimukset vahvistavat, että paljon kannetut vauvat itkevät vähemmän ja että vauvana saadun ihokontaktin ja läheisyyden hyödyt ulottuvat pitkälle lapsuuteen ja jopa aikuisuuteen asti. Erään tutkimuksen mukaan sylissä pitäminen vaikuttaa jopa vauvan geeneihin.

Vauvan tarve olla sylissä voi liittyä väsymykseen, nälkään tai yksinkertaisesti läheisyyden, lohdun ja turvan tarpeeseen. Toki myös vauvan temperamentti ja terveyteen liittyvät asiat voivat vaikuttaa siihen, viihtyykö vauva muualla kuin sylissä. Hieman isommalla vauvalla tarve olla ensisijaisen hoitajan lähellä voi liittyä myös eroahdistukseen, kun vauva ymmärtää olevansa hoitajastaan erillinen ja pelkää tämän katoamista.

Joskus kuulee sanottavan, että jos vauvaa pitää koko ajan sylissä, hän ei koskaan opi viihtymään yksin tai nukkumaan muualla kuin sylissä. Tai että vauvaa ei pidä nostaa syliin heti kun hän itkee, koska muuten vauva oppii manipuloimaan vanhempiaan itkemällä. Nämä ovat kuitenkin kulttuurisia uskomuksia, joita tiede ei tue. Vauva ei osaa manipuloida vaan ilmaisee tarpeitaan niillä keinoilla, joita hänellä on. Pienellä vauvalla ei ole kykyä rauhoittaa itse itseään (eikä valmiuksia sitä oppia) vaan hän tarvitsee rauhoittumiseen ja tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Pienenä saatu läheisyys ja turva tukevat myöhempää itsenäistymistä. Tarve olla sylissä ei ole opittu tottumus, josta vauva pitäisi opettaa pois eikä vauvaa voi pilata liiallisella sylissä pitämisellä, vaan lähellä pitäminen on yksinkertaisesti vauvan luontaisiin tarpeisiin vastaamista.

Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan, että mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että vanhempi on lähellä ja valmiina huolehtimaan lapsen tarpeista. Jatkuva vauvan tarpeisiin vastaaminen voi kuitenkin väsyttää, ja vanhemman on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Kantovälineen käyttämisestä voi olla arjessa suuri apu, kun vanhempi saa kätensä vapaaksi samalla kun vauva saa nauttia läheisyydestä ja kantamisesta. Tukiverkon apua kannattaa hyödyntää. Myös oman vaatimustason alentaminen ja priorisointi voi auttaa: pikkuvauvan kanssa kannattaa huoletta keskittyä pesimiseen ja antaa pyykkivuorien kasvaa. Vauva on pieni ja kannettavassa iässä vain lyhyen aikaa ja kun vauva kasvaa ja oppii liikkumaan, hän todennäköisesti alkaa viihtyy paremmin muuallakin kuin sylissä.

Lue lisää aiheesta:

Seuraava kysymys:
Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

Mallioppimisen teoriaa

Kiintymysvanhemmuudessa lapsi nähdään ensisijaisesti mallioppijana, ja siksi aikuisen roolia hyvän mallin ja esimerkin näyttäjänä pidetään tärkeänä. Kyky matkia toisia ihmisiä voidaan nähdä kielen ohella yhtenä keskeisimmistä inhimillisistä piirteistä, koska se mahdollistaa sosiaalisen oppimisen eli muiden ihmisten käyttäytymistä havainnoimalla ja jäljittelemällä oppimisen. Voidaankin sanoa, että ihminen on ohjelmoitu oppimaan muilta ihmisiltä. Mallista oppimista tapahtuu sekä tietoisesti että tiedostamatta. Monet sosiaaliset ja motoriset taidot, asenteet, mielipiteet ja arvostukset opitaan pitkälti jäljittelemällä, ei yrityksen ja erehdyksen kautta.

Jatka lukemista “Mallioppimisen teoriaa”

Share Button

Mallioppimisen merkitys Lempeässä kasvatuksessa ja perheiden arjessa

Lapsi tekee, mitä hän näkee, ei mitä hänen käsketään tekevän. Vanhemman teot ja esimerkki vaikuttavat lapsiin enemmän kuin ohjeet ja kehotukset, koska lapsi oppii parhaiten tarkkailemalla ja jäljittelemällä hänelle tärkeitä ihmisiä. Lapsi havainnoi kaikkea mitä näkee ja kuulee ympärillään, ja siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten lapsen seurassa käyttäydymme ja millaisia arvoja ja toimintamalleja käyttäytymisellämme viestimme lapselle. Jäljittelemällä oppimista tapahtuu syntymästä saakka, huomaamatta, kaikissa tilanteissa. Kun tulemme tietoisiksi esimerkin ja mallioppimisen voimasta, voimme tehokkaammin vaikuttaa siihen, mitä lapsi meiltä oppii ilman että meidän tarvitsee turvautua autoritääriseen vallankäyttöön ja perinteisiin kasvatuskeinoihin kuten komentamiseen, palkitsemiseen ja rankaisemiseen.

Jatka lukemista “Mallioppimisen merkitys Lempeässä kasvatuksessa ja perheiden arjessa”

Share Button

Mindfulnessin, eli tietoisuustaitojen, hyödyt ja käyttö lapsiperhearjessa

Mindfulness, eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo, auttaa meitä elämään nauttien nykyhetkestä ja toimimaan vaikeissa tilanteissa. Arjen perhe-elämään niiden käyttö voi tuoda monenlaista helpotusta. Mindfulnessissa harjoitellaan tietoisuutta omista ajatuksista, tunteista ja aisteista. Siksi sen avulla opitaan tunnetaitoja, eli opitaan hillitsemään ja hallitsemaan omia tunnereaktioita.

Jatka lukemista “Mindfulnessin, eli tietoisuustaitojen, hyödyt ja käyttö lapsiperhearjessa”

Share Button

Yle 9.5.2019

Vuoden 2019 Lempeän kasvatuksen viikolla Yle julkaisi jutun “Meinaan vähän liikaa käyttää tuota puhelinta”, myöntää 6-vuotias – teemaviikko kannustaa neuvottelemaan lapsiperheiden pelisäännöistä. Juttuun haastateltiin mm. Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n puheenjohtaja Petra Maskoa. Jutussa Masko muistuttaa, että yhdessä toimiminen on helpompaa, kun vanhemmalla on yhteys sekä omiin tunteisiinsa että lapseensa. Maskon tärkein neuvo onkin, että vaalikaa, rakentakaa ja korjatkaa yhteys lapsiinne. Se auttaa kaikkea vuorovaikusta arjessa.

Lue koko uutinen tästä.

Kaupparaivarit ja Lempeä kasvatus

Kiintymysvanhemmuusperheet ry:lle esitettiin kysymys, missä haluttiin tietää, mitä pitäisi tehdä kun lapsi saa ns. kaupparaivarit, eli menettää malttinsa julkisella paikalla ja heittäytyy esimerkiksi lattialle makaamaan huutaen. Pohdimme vastausta ja päädyimme seuraavanlaisiin ajatuksiin.

Kun ajatellaan lapsen raivareita ylipäätään, on aika tärkeä muistaa, että lapsen tunneryöppyyn on aina joku syy. Aikuisen mielestä syy voi olla vähäpätöinen, mutta lapselle sekä syy, että tunne ovat todellisia. Syy on usein joku täyttymätön tarve. Kaikkein helpoin tapa raivareiden hoitoon on ennakointi, eli lapsen välittömien tarpeiden täyttäminen jo ennen kauppareissua. Kauppaan ei siis kannattaisi lähteä väsyneen, nälkäisen tai päiväkotipäivästä kuormittuneen lapsen kanssa. Myös aikuisen tarpeet olisi hyvä olla täytetty ennen kauppareissua. Lapselle kannattaa pohtia omaa tekemistä ja vastuualueita kaupassa, jotta lapsen ei tarvitse turhautumistaan purkaa kiukuttelemalla.

Jatka lukemista “Kaupparaivarit ja Lempeä kasvatus”

Share Button

Eristäminen – mitä, miksi ja miksi ei?

Eristäminen, esimerkiksi nurkkaan, jäähylle tai omaan huoneeseen komentaminen, on ollut kasvatuksessa tyypillistä vuosikymmeniä. Nykyään alkaa olla melko selvä, ettei sitä pidetä hyvänä kasvatusmenetelmänä. Miksi näin? Miksi lasta ei voi komentaa jäähylle, kun se kerran toimii?

Jatka lukemista “Eristäminen – mitä, miksi ja miksi ei?”
Share Button

UKK: Mitä on rakentava vuorovaikutus?

Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että rakentava vuorovaikutus muodostuu läsnäolevan kuuntelemisen ja myötätuntoisen viestinnän kehästä.

Hyvä vuorovaikuttaja on hyvä kuuntelija. Vuorovaikutus vaatii tämän vuoksi ehdotonta läsnäoloa hetkessä, jotta pystyy ottamaan viestin vastaan ja tekemään havainnon, joka sisältää myös nonverbaalin viestinnän. Läsnäoleva kuunteleminen on sitä, että kuullaan viesti kuten se on lähetetty. Tässä ehdottomaan tärkeää on havainnon ja tulkinnan erottaminen toisistaan. Jos erehdymme tekemään tulkintoja, jotka pohjaavat omiin tunteisiimme, myös omat viestimme värittyvät, eivätkä välttämättä ole enää rakentavia.

Tunteiden ja tarpeiden erottaminen on tärkeää – niin kuunnellessa kuin puhuttaessakin. Omien tunteiden tunnistaminen ei ole välttämättä helppoa. Tunneilmaisussa tulisi myös kyetä erottamaan mikä on tunnetta, mikä puolestaan tarvetta tunteen takana ja mikä taas tunteen aiheuttamaa reaktiota. Tarpeita tunteiden takana voivat olla esimerkiksi tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi tai tarve saada myötätuntoa. Rakentavassa vuorovaikutuksessa on tärkeää tarvittaessa sanoittaa oma tunne ja tarve.

Viimeinen, mutta ei vähäisin seikka rakentavassa vuorovaikutuksessa on puhuttujen viestien muodostaminen. Kun olemme kuulleet sekä tunnistaneet tunteemme ja tarpeemme, on meidän ilmaistava ne muille niin, että muut tietävät mitä tarkoitamme ja haluamme sanoa. Rakentavan vuorovaikutuksen ottein sen voisi tehdä selkeän pyynnön muodossa. Lempeässä kasvatuksessa tärkeänä pidetään kannustavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta, jossa ei syytellä, eikä vähätellä vaan keskitytään myönteiseen ja selkeään viestintään.

Viestien muotoilun helpottamisessa toimii mainiosti ajatus minä-viestistä, joka muodostuu havainnosta, oman tunteen ilmaisusta ja havainnosta aiheutuvasta konkreettisesta seurauksesta.  

Parhaiten rakentava vuorovaikutus onnistuu, kun aikuinen on hyvässä yhteydessä itseensä. Tuntee omat tunteensa ja tarpeensa, osaa olla itselleen armollinen, sekä kuuntelee itseään ja oppii uutta itsemyötätuntoisella otteella.

Seuraava kysymys:
Pitääkö lapsen kanssa olla aina kaikessa johdonmukainen?

Palaa UKK-sivulle

Share Button
Page 1 of 22
1 2 3 22