UKK: Miksi vauva viihtyy vain sylissä?

On normaalia, että pieni vauva ei halua olla erossa hoitajastaan, sillä hänen hengissäsäilymisvaistonsa on vahva: vauvan näkökulmasta aikuisen läheisyys merkitsee turvaa ja yksin jääminen vaaraa. Ihminen on biologisesti jälkeläisiään kantava laji, ja pienelle vauvalle sylissä ja kannettavana oleminen on geeneihin koodattu oletus. Nykyvauvat ovat edelleen geneettisesti ja biologisesti samanlaisia kuin kivikaudella syntyneet vauvat ja heidän vaistonsa toimivat samalla tavalla. Siksi vauvat tarvitsevat optimaalisesti kehittyäkseen samanlaisia fyysistä ja emotionaalista hoivaa, johon ihmislaji on miljoonia vuosia kestäneen evoluution aikana sopeutunut.

Vastasyntyneen vauvan kolmea ensimmäistä elinkuukautta voidaan kutsua ”neljänneksi raskauskolmannekseksi”, sillä ihmisvauva syntyy muihin nisäkkäisiin verrattuna hyvin kehittymättömänä ja sopeutuu kohdun ulkopuoliseen elämään vähitellen. Aikuisen läheisyys auttaa vastasyntynyttä säätelemään fyysisiä toimintojaan kuten ruumiinlämpöä ja hengitystä. Sylissä pitäminen ja kantaminen vähentävät vauvan kokemaa stressiä ja tukevat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Vastasyntynyt rakastaa liikettä ja kannettavana olemista, joihin hän on kohdussa ollessaan tottunut. Tutkimukset vahvistavat, että paljon kannetut vauvat itkevät vähemmän ja että vauvana saadun ihokontaktin ja läheisyyden hyödyt ulottuvat pitkälle lapsuuteen ja jopa aikuisuuteen asti. Erään tutkimuksen mukaan sylissä pitäminen vaikuttaa jopa vauvan geeneihin.

Vauvan tarve olla sylissä voi liittyä väsymykseen, nälkään tai yksinkertaisesti läheisyyden, lohdun ja turvan tarpeeseen. Toki myös vauvan temperamentti ja terveyteen liittyvät asiat voivat vaikuttaa siihen, viihtyykö vauva muualla kuin sylissä. Hieman isommalla vauvalla tarve olla ensisijaisen hoitajan lähellä voi liittyä myös eroahdistukseen, kun vauva ymmärtää olevansa hoitajastaan erillinen ja pelkää tämän katoamista.

Joskus kuulee sanottavan, että jos vauvaa pitää koko ajan sylissä, hän ei koskaan opi viihtymään yksin tai nukkumaan muualla kuin sylissä. Tai että vauvaa ei pidä nostaa syliin heti kun hän itkee, koska muuten vauva oppii manipuloimaan vanhempiaan itkemällä. Nämä ovat kuitenkin kulttuurisia uskomuksia, joita tiede ei tue. Vauva ei osaa manipuloida vaan ilmaisee tarpeitaan niillä keinoilla, joita hänellä on. Pienellä vauvalla ei ole kykyä rauhoittaa itse itseään (eikä valmiuksia sitä oppia) vaan hän tarvitsee rauhoittumiseen ja tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Pienenä saatu läheisyys ja turva tukevat myöhempää itsenäistymistä. Tarve olla sylissä ei ole opittu tottumus, josta vauva pitäisi opettaa pois eikä vauvaa voi pilata liiallisella sylissä pitämisellä, vaan lähellä pitäminen on yksinkertaisesti vauvan luontaisiin tarpeisiin vastaamista.

Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan, että mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että vanhempi on lähellä ja valmiina huolehtimaan lapsen tarpeista. Jatkuva vauvan tarpeisiin vastaaminen voi kuitenkin väsyttää, ja vanhemman on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Kantovälineen käyttämisestä voi olla arjessa suuri apu, kun vanhempi saa kätensä vapaaksi samalla kun vauva saa nauttia läheisyydestä ja kantamisesta. Tukiverkon apua kannattaa hyödyntää. Myös oman vaatimustason alentaminen ja priorisointi voi auttaa: pikkuvauvan kanssa kannattaa huoletta keskittyä pesimiseen ja antaa pyykkivuorien kasvaa. Vauva on pieni ja kannettavassa iässä vain lyhyen aikaa ja kun vauva kasvaa ja oppii liikkumaan, hän todennäköisesti alkaa viihtyy paremmin muuallakin kuin sylissä.

Lue lisää aiheesta:

Seuraava kysymys:
Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

UKK: Miksi aikuisen on tärkeä toimia hyvänä mallina lapselle?

Vanhemman teot ja esimerkki vaikuttavat lapsiin enemmän kuin ohjeet ja kehotukset, koska lapsi oppii parhaiten tarkkailemalla ja jäljittelemällä isompiaan. Mallioppiminen on ihmislapselle luonnollisin ja ominaisin tapa oppia. Jos lapsen halutaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, täytyy vanhemman näyttää mallia eli itse käyttäytyä siten kuten haluaa lapsen käyttäytyvän. ”Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon” ei toimi vaan antaa lapselle ristiriitaisen viestin. 

Lapsi havainnoi kaikkea mitä näkee ja kuulee ympärillään, ja siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaisia arvoja ja toimintamalleja käyttäytymisellämme viestimme lapselle. Jäljittelemällä oppimista tapahtuu syntymästä saakka, huomaamatta, kaikissa tilanteissa. Suurin osa sosiaalisesta käyttäytymisestä siirtyy vanhemmilta lapsille samastumisen kautta eli lapsi omaksuu itselleen vanhempiensa tai muiden tärkeiden ihmisten ajatuksia, ihanteita, mielipiteitä ja käyttäytymismalleja. Kun tulemme tietoisiksi esimerkin ja mallioppimisen voimasta, voimme tehokkaammin vaikuttaa siihen, mitä lapsi meiltä oppii ilman että meidän tarvitsee turvautua autoritääriseen vallankäyttöön ja perinteisiin kasvatuskeinoihin kuten komentamiseen, kieltämiseen, palkitsemiseen tai rankaisemiseen.

Sellaisia taitoja, joita ei itsekään osaa on luonnollisesti hyvin vaikeaa opettaa lapselle. Mallina toimiminen vaatiikin, että vanhempi aktiivisesti kehittää itsessään niitä taitoja ja ominaisuuksia sekä käytöksellään mallintaa niitä asioita, joita toivoo lapsen oppivan (esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsehillintää, tunteiden rakentavaa ilmaisemista tai empatiaa). 

Mallin ja esimerkin kautta oppimista tapahtuu paitsi kaikissa arjen tilanteissa, myös koko elämän kannalta merkittävissä asioissa: lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde ja tapa olla vuorovaikutuksessa toimii mallina lapsen tuleville ihmissuhteille. Lapsi oppii käyttäytymään kunnioittavasti muita kohtaan, jos lapsi itse saa kunnioittavaa kohtelua osakseen. Aikuisen antaman esimerkin voima on suuri myös lapsen itsetunnon ja itsearvostuksen kehittymisessä sekä positiivisen elämänasenteen omaksumisessa. Lapsi samaistuu siihen, millaisessa suhteessa vanhempi on itseensä ja muihin ihmisiin tai miten hän esimerkiksi suhtautuu vastoinkäymisiin tai miten tavoittelee onnellisuutta. 

Share Button

UKK: Mitä on rakentava vuorovaikutus?

Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että rakentava vuorovaikutus muodostuu läsnäolevan kuuntelemisen ja myötätuntoisen viestinnän kehästä.

Hyvä vuorovaikuttaja on hyvä kuuntelija. Vuorovaikutus vaatii tämän vuoksi ehdotonta läsnäoloa hetkessä, jotta pystyy ottamaan viestin vastaan ja tekemään havainnon, joka sisältää myös nonverbaalin viestinnän. Läsnäoleva kuunteleminen on sitä, että kuullaan viesti kuten se on lähetetty. Tässä ehdottomaan tärkeää on havainnon ja tulkinnan erottaminen toisistaan. Jos erehdymme tekemään tulkintoja, jotka pohjaavat omiin tunteisiimme, myös omat viestimme värittyvät, eivätkä välttämättä ole enää rakentavia.

Tunteiden ja tarpeiden erottaminen on tärkeää – niin kuunnellessa kuin puhuttaessakin. Omien tunteiden tunnistaminen ei ole välttämättä helppoa. Tunneilmaisussa tulisi myös kyetä erottamaan mikä on tunnetta, mikä puolestaan tarvetta tunteen takana ja mikä taas tunteen aiheuttamaa reaktiota. Tarpeita tunteiden takana voivat olla esimerkiksi tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi tai tarve saada myötätuntoa. Rakentavassa vuorovaikutuksessa on tärkeää tarvittaessa sanoittaa oma tunne ja tarve.

Viimeinen, mutta ei vähäisin seikka rakentavassa vuorovaikutuksessa on puhuttujen viestien muodostaminen. Kun olemme kuulleet sekä tunnistaneet tunteemme ja tarpeemme, on meidän ilmaistava ne muille niin, että muut tietävät mitä tarkoitamme ja haluamme sanoa. Rakentavan vuorovaikutuksen ottein sen voisi tehdä selkeän pyynnön muodossa. Lempeässä kasvatuksessa tärkeänä pidetään kannustavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta, jossa ei syytellä, eikä vähätellä vaan keskitytään myönteiseen ja selkeään viestintään.

Viestien muotoilun helpottamisessa toimii mainiosti ajatus minä-viestistä, joka muodostuu havainnosta, oman tunteen ilmaisusta ja havainnosta aiheutuvasta konkreettisesta seurauksesta.  

Parhaiten rakentava vuorovaikutus onnistuu, kun aikuinen on hyvässä yhteydessä itseensä. Tuntee omat tunteensa ja tarpeensa, osaa olla itselleen armollinen, sekä kuuntelee itseään ja oppii uutta itsemyötätuntoisella otteella.

Seuraava kysymys:
Pitääkö lapsen kanssa olla aina kaikessa johdonmukainen?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

UKK: Miksi lapsen ja aikuisen välisen yhteyden vaaliminen on tärkeää?

Lapsi kaipaa luonnostaan yhteyteen ympäröivän yhteisön ja erityisesti lähimpien hoivaajiensa kanssa. Yhteys lapseen syntyy luonnostaan heti syntymässä ja pitää sisällään molemminpuolista luottamusta, ymmärrystä, tarpeiden huomioimista ja ehdotonta rakkautta. Yhteyttä on tärkeä vaalia, sillä sen avulla lapsi on onnellisempi ja itsetunto vahvistuu ehdottoman hyväksynnän ja rakkauden ilmapiirissä. Sitä kautta hänen taitonsa olla yhteydessä itseensä, hyväksyä tunteensa ja ilmaista niitä kehittyvät. Kun ihminen kykenee olemaan yhteydessä itseensä, luonnollisesti myös kyky vuorovaikuttaa ihmissuhteissa muiden kanssa kehittyy.

Tavallisia arkisia keinoja yhteyden vaalimiseen ovat lempeä ja positiivinen keskustelu lapsen kanssa, läsnäoleva kuunteleminen, yhdessä vietetty aika, yhteinen hassuttelu ja erityisesti nauru, rakkaussanojen käyttö, katsekontakti, läheisyys ja kosketus. Nämä toimivat niin pienten kuin isompienkin lasten kanssa. Kun aikuisen ja lapsen välinen yhteys on kunnossa, on arjen vuorovaikutus mutkattomampaa ja ristiriidat selviävät helpommin, kun osapuolet yhteyden ansiosta ymmärtävät toisiaan paremmin. Hyvä yhteys säilyy, vaikka aikuinen ja lapsi eivät olisikaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa.

Joskus yhteys rakoilee tai rikkoontuu, mutta se ei ole katastrofi. Yhteyden voi onneksi palauttaa, mutta se vaatii aikuiselta aktiivisuutta. Aikuisen on tärkeä pyrkiä hyvään yhteyteen itsensä kanssa, palauttaa mielenrauha itselleen ja sen jälkeen entistä painokkaammin käyttää ylläolevia keinoja. Yhteyden palauttamisessa erityisen myötätuntoinen ote ja rakkaudenosoitukset ovat tärkeässä asemassa.  Yhteyden palauttamisessa myös yhteisen huumorin löytäminen voi olla avaintekijä. Ja aina kannattaa kokeilla Love Flooding-menetelmää.

Seuraava kysymys:
Mitä on rakentava vuorovaikutus?P

Palaa UKK-sivulle

Share Button

UKK: Mitä on tunteiden sanoittaminen?

Jatka lukemista “UKK: Mitä on tunteiden sanoittaminen?”

Share Button

UKK: Miten aikuinen voi tukea lapsen nukkumista?

Jatka lukemista “UKK: Miten aikuinen voi tukea lapsen nukkumista?”

Share Button

UKK: Millaisiin kysymyksiin yhdistyksen kautta voi saada tukea ja tietoa?

Jatka lukemista “UKK: Millaisiin kysymyksiin yhdistyksen kautta voi saada tukea ja tietoa?”

Share Button

UKK: Kuinka helpottaa sisarusten välisiä ristiriitoja?

Jatka lukemista “UKK: Kuinka helpottaa sisarusten välisiä ristiriitoja?”

Share Button

UKK: Onko vallankäyttö perheessä tarpeellista?

Jatka lukemista “UKK: Onko vallankäyttö perheessä tarpeellista?”

Share Button

UKK: Mitä lapselta voi odottaa ruokapöydässä?

Jatka lukemista “UKK: Mitä lapselta voi odottaa ruokapöydässä?”

Share Button
Page 1 of 4
1 2 3 4