UKK: Miksi aikuisen on tärkeä toimia hyvänä mallina lapselle?

Vanhemman teot ja esimerkki vaikuttavat lapsiin enemmän kuin ohjeet ja kehotukset, koska lapsi oppii parhaiten tarkkailemalla ja jäljittelemällä isompiaan. Mallioppiminen on ihmislapselle luonnollisin ja ominaisin tapa oppia. Jos lapsen halutaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, täytyy vanhemman näyttää mallia eli itse käyttäytyä siten kuten haluaa lapsen käyttäytyvän. ”Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon” ei toimi vaan antaa lapselle ristiriitaisen viestin. 

Lapsi havainnoi kaikkea mitä näkee ja kuulee ympärillään, ja siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaisia arvoja ja toimintamalleja käyttäytymisellämme viestimme lapselle. Jäljittelemällä oppimista tapahtuu syntymästä saakka, huomaamatta, kaikissa tilanteissa. Suurin osa sosiaalisesta käyttäytymisestä siirtyy vanhemmilta lapsille samastumisen kautta eli lapsi omaksuu itselleen vanhempiensa tai muiden tärkeiden ihmisten ajatuksia, ihanteita, mielipiteitä ja käyttäytymismalleja. Kun tulemme tietoisiksi esimerkin ja mallioppimisen voimasta, voimme tehokkaammin vaikuttaa siihen, mitä lapsi meiltä oppii ilman että meidän tarvitsee turvautua autoritääriseen vallankäyttöön ja perinteisiin kasvatuskeinoihin kuten komentamiseen, kieltämiseen, palkitsemiseen tai rankaisemiseen.

Sellaisia taitoja, joita ei itsekään osaa on luonnollisesti hyvin vaikeaa opettaa lapselle. Mallina toimiminen vaatiikin, että vanhempi aktiivisesti kehittää itsessään niitä taitoja ja ominaisuuksia sekä käytöksellään mallintaa niitä asioita, joita toivoo lapsen oppivan (esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsehillintää, tunteiden rakentavaa ilmaisemista tai empatiaa). 

Mallin ja esimerkin kautta oppimista tapahtuu paitsi kaikissa arjen tilanteissa, myös koko elämän kannalta merkittävissä asioissa: lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde ja tapa olla vuorovaikutuksessa toimii mallina lapsen tuleville ihmissuhteille. Lapsi oppii käyttäytymään kunnioittavasti muita kohtaan, jos lapsi itse saa kunnioittavaa kohtelua osakseen. Aikuisen antaman esimerkin voima on suuri myös lapsen itsetunnon ja itsearvostuksen kehittymisessä sekä positiivisen elämänasenteen omaksumisessa. Lapsi samaistuu siihen, millaisessa suhteessa vanhempi on itseensä ja muihin ihmisiin tai miten hän esimerkiksi suhtautuu vastoinkäymisiin tai miten tavoittelee onnellisuutta. 

Share Button

Unikoulu ei ole aina paras tai ainoa ratkaisu vanhemman väsymykseen


Vauva-lehdessä (5/19) haastateltiin lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilää lapsen yöheräilyyn ja perheen jaksamiseen liittyen. Laajempi haastattelu samasta aihepiiristä löytyy Vauva-lehden nettisivuilta (https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/lastenneurologi-nykyvanhemmuus-saa-pikkulasten-aidit-uhraamaan-oman) Haastattelussa Saarenpää-Heikkilä korostaa, että myös vanhemmalla on oikeus nukkua riittävästi ja ratkaisuna uniongelmiin hän kannustaa vanhempia aloittamaan unikoulun nykyistä herkemmin. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry ei normaalitilanteessa suosittele unikouluja alle vuoden ikäiselle lapselle. Erityisissä tapauksissa, kuten vanhemman tai lapsen sairauteen liittyvissä tilanteissa vanhemman on tärkeä kuunnella hoitohenkilökunnan tai muiden ammattilaisten ohjeita lapsen ja vanhemman nukkumiseen liittyen. KiVa ry tukee sote-alan ammattilaisia heidän työssään.

Yöheräily on lapsille luonnollista ja normaalia, kuten evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemi kirjoittaa kirjassaan “Luonnollinen lapsuus”. Lapsen uni on kehittynyt rikkonaiseksi syystä, sillä aikana, jolloin lapsen selviytyminen on vaatinut turvallisen hoitajan lähellä pitämisen, on lapsen täytynyt välillä havahtua unestaan varmistamaan, ettei ole jäänyt yksin. Se, että vauva olisi nukkunut pitkiä öitä heräämättä, olisi voinut olla riskialtista hänelle itselleen. Nykyvauva toimii edelleen noiden samojen biologisten vaistojensa ohjaamana.

  Lapsen uni onkin fysiologisesti erilaista aikuisen uneen verrattuna. Ihmisen uni koostuu unisykleistä, joiden pituus aikuisella on noin 90 minuuttia. Vauvan unisyklit kestävät kuitenkin vain noin 45-50 minuuttia. Syklien välillä vauva voi herätä ja tarvita apua nukahtaakseen uudelleen. Lapsen kehitys on hyvin yksilöllistä eivätkä kaikki vauvat ole valmiita nukkumaan täysiä öitä syömättä vielä kuuden kuukauden iässä, vaikka sitä yleisenä rajana pidetäänkin. Lisäksi erilaiset kehitysvaiheet, kuten konttaamaan oppiminen tai hampaiden tulo voivat vaikuttaa uniin hetkellisesti. 

  Nykytiedon mukaan alle yksivuotiaan lapsen pisin yöaikaan sijoittuva yhtäjaksoinen unipätkä kestää keskimäärin noin viisi tuntia. Lapsen kokonainen yö on siis hyvin eri asia kuin aikuisen kokonainen yö, ja yhteiskunnan ihanne pitkiä yöunia heräämättä nukkuvista vauvoista on biologisesti katsottuna luonnotonta. Tavoite täysiä öitä nukkuvista vauvoista voikin luoda paineita heräilevien lasten vanhemmille, jos he luulevat oman pienokaisensa käyttäytyvän epänormaalilla tai vääränlaisella tavalla. 

Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan, että uni on lapsen luontainen tarve, johon aikuisen ei häntä erikseen tarvitse opettaa. Ajattelutavan mukaan terve lapsi oppii kyllä nukkumaan, kun hän on aikuisen mukana ja kun hänelle luodaan optimaaliset nukkumisolosuhteet sopivaan aikaan. Lapsen nukkumista voi tukea lempeästi normaaleilla hoitotavoilla, kuten sopivan säännöllisellä päivärytmillä, riittävällä päiväsaikaan sijoittuvalla puuhalla ja läheisyydellä sekä illasta toiseen samanlaisina toistuvilla iltarutiineilla. 

Myös Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n mielestä vanhempien jaksaminen on erittäin tärkeä asia eikä vanhempien tulisi uhrata omaa hyvinvointiaan pikkulapsiarjessakaan. Yleisessä keskustelussa vanhemmille tunnutaan usein antavan kaksi vaihtoehtoa: unikoulu tai uupumus. KiVa ry haluaa kuitenkin tuoda esille unikoulua lapsilähtöisempiä, lempeitä tapoja tukea koko perheen jaksamista.  

Ensimmäiseksi perheen kannattaa kiinnittää huomiota nukkumisjärjestelyihin ja lapsen nukkumisympäristöön. Esimerkiksi perhepedissä nukkuminen voi tukea imettävän äidin jaksamista, sillä nukkuessaan lapsen vieressä äidin uni synkronoituu lapsen uneen eikä imettävän äidin välttämättä tarvitse erikseen nousta syöttämään lasta. Perhepeti myös tukee lapsen turvallisuudentunnetta, mikä omalta osaltaan voi vaikuttaa positiivisesti molempien uneen. Lisäksi huoneen, jossa lapsi nukkuu, on hyvä olla rauhallinen, huoneilman raikas ja sopivan lämpöinen. 

  Lasten ollessa pieniä vanhemman kannattaa pyrkiä lepäämään aina, kun se on mahdollista, vaikka levon toteuttaminen voikin toisinaan olla haasteellista. Aluksi vanhemman voi olla vaikeaa rauhoittua lepäämään kesken päivän, mutta rentoutumista on mahdollista harjoitella ja oppia. Nukkumisesta ei kannata ottaa paineita. Vaikka uni ei tulisikaan, voi pelkkä lepääminenkin virkistää ja rennommalla asenteella nukahtaminenkin helpottuu. Jos vanhempi itse kärsii omasta unettomuudestaan, kannattaa siihen ehdottomasti yrittää hakea apua.   

  Äidin tai isän ei myöskään pidä jäädä yksin väsymyksensä kanssa. Yöheräämisiä voi kahden aikuisen perheissä jakaa vanhempien kesken, tai jos tämä ei onnistu, kannattaa yöheräilyjä pääsääntöisesti hoitavalle vanhemmalle pyrkiä järjestämään yksittäisiä öitä, jolloin hän saa nukkua paremmin. Mahdolliselta tukiverkolta, kuten isovanhemmilta, vanhempien sisaruksilta, kummeilta tai ystäviltä kannattaa pyytää apua ennemmin liian aikaisin kuin myöhään. Neuvolasta voi myös saada apua esimerkiksi perhetyöntekijän muodossa. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. 

  Unen lisäksi omaa jaksamistaan voi helpottaa muillakin keinoilla, ja jokaisen vanhemman kannattaisi pohtia, mitkä asiat tukevat hänen hyvinvointiaan. Terveellinen ravinto ja sopiva liikkuminen tekevät hyvää jokaiselle. Myös oma aika, läheisten seura ja jokin oma harrastus, kuten lukeminen, tanssiminen tai elokuvien katseleminen voivat tukea jaksamista. Jos omaa harrastusta ei ole mahdollista järjestää, voi vanhempi saada iloa harrastuksista, joihin osallistutaan yhdessä lapsen kanssa. 

Jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä asia. Kiintymysvanhemuusperheetyhdistys haluaakin kannustaa vanhempia olemaan luovia, jotta kaikille sopiva ratkaisu löytyy ilman, että kukaan – lapsi tai aikuinen – joutuu liikaa joustamaan omissa tarpeissaan. Myös armollisuus itseään kohtaan on hyvin tärkeää, sillä toisinaan esimerkiksi nykyään tavallinen perheen ja työn yhdistäminen voi olla hyvin haastavaa. 

Henriikka Vainio, Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n toimihenkilö

Lähteet ja lisää luettavaa:

http://kiintymysvanhemmuus.fi/pienesti-pienten-unikouluista/

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/0-1-v/vastasyntyneen-vauvan-nukkuminen/

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118538/Oppari29.10.%20vol2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118538/Oppari29.10.%20vol2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

http:// http://kiintymysvanhemmuus.fi/pienesti-pienten-unista/

https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/uni-vauvaperheessa/

Tiina Kaitaniemi – Luonnollinen lapsuus (Avain, 2010) 

Yle 9.5.2019

Vuoden 2019 Lempeän kasvatuksen viikolla Yle julkaisi jutun “Meinaan vähän liikaa käyttää tuota puhelinta”, myöntää 6-vuotias – teemaviikko kannustaa neuvottelemaan lapsiperheiden pelisäännöistä. Juttuun haastateltiin mm. Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n puheenjohtaja Petra Maskoa. Jutussa Masko muistuttaa, että yhdessä toimiminen on helpompaa, kun vanhemmalla on yhteys sekä omiin tunteisiinsa että lapseensa. Maskon tärkein neuvo onkin, että vaalikaa, rakentakaa ja korjatkaa yhteys lapsiinne. Se auttaa kaikkea vuorovaikusta arjessa.

Lue koko uutinen tästä.

Torstai 9.5.

Myötätuntoinen asenne itseäsi ja muita kohtaan tukee rakentavaa vuorovaikutusta. Myötäelävän vuorovaikutuksen teemaa käsittelee kirjaesittely sekä blogi Kannustavasta vuorovaikutuksesta käytännössä (ICDP). Julkaisemme myös UKK videon Minä-viesteistä sekä kuvataulun, jonka voi ripustaa kodin, päiväkodin tai vaikkapa työpaikan seinälle.

Videot:


Eevi Minkkinen lähetti videotervehdyksensä Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n järjestämälle Lempeän kasvatuksen viikolle 2019 aiheena Rakentava vuorovaikutus.

Eevi on itsetuntemusohjaaja, kouluttaja, kirjailija, vaimo, ystävä ja äiti. Eevin tausta on perinteisessä terveydenhuollossa,  jonka jälkeen hän on opiskellut mm. Personal traineriksi, NLP traineriksi ja käynyt useita koulutuksia sisäisen hyvinvoinnin ohjauksesta. Mm. Kognitiivisen terapian perusopinnot,  KEHTO koulun Vapaa tie ohjaaja ja kundaliinijooga ohjaaja. Tällä hetkellä hän käy psykoterapeuttiset valmiudet ja ratkaisukeskeinen terapia koulutusta. Eevin kirja “Ole itsellesi armollinen” julkaistiin alkuvuodesta 2018.

Blogitekstit:

Kirjaesittelyt:

Kuvataulut:

Mitä on rakentava vuorovaikutus perheessä ja mistä se koostuu? Kuvataulusarja esittelee rakentavan vuorovaikutuksen osa-alueita helposti lähestyttävässä muodossa.

Rakentava vuorovaikutus ei ole pelkkää kuuntelua, jokaisella on tarve ja oikeus ilmaista myös omia pyyntöjä toisille. Pyyntö on helpoin vastaanottaa silloin kun se on esitetty myönteisessä muodossa, se ei sisällä vaatimuksia ja se on huolellisesti perusteltu pyytäjän omien tarpeiden kautta.

UKK-tekstit:

UKK-videot:

Päiväkirjat:

Päiväkirja 1
Päiväkirja 2

Uutiset:

#lempeänkasvatuksenviikko #lkv2019 #rakentavavuorovaikutusperheessä

Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun:

Palaa takaisin Lempeän kasvatuksen viikko 2019 -sivulle.

Share Button