Hyvin nukkuvan vauvan salaisuus

Me kysyimme, te vastasitte
Vanhemmat pohtivat vauvan unta ja vaihtoehtoja unikouluille

Keskustelu vauvojen ja lasten unesta on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi niin sosiaalisessa mediassa, neuvoloissa kuin lehtiartikkeleissakin. Viimeisimpänä (7.9.2020) on julkaistu mm. Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus “Laadukas uni edistää vauvan kehitystä ja hyvinvointia” ja Ylen internetsivuilla (26.7.2020) artikkeli “Valvottava vauva-arki voi romuttaa koko perheen hyvinvoinnin – Perheenäiti: ”Ei ainoa apu voi olla se, että teen itsestäni lastensuojeluilmoituksen”. Pienten lasten nukkuminen ja unikoulut ovat herkkiä aiheita, joista keskusteltaessa näkökulma on tällä hetkellä usein varsin yksipuolinen. Öisin heräilevä vauva nähdään viallisena ja heräily epänormaalina käytöksenä, johon tulee puuttua vauvan edun nimissä. Vanhemman uniongelmaan taas tarjotaan herkästi ratkaisuksi unikoulua vauvalle, vaikka tilanne saattaisi helpottua esimerkiksi vanhemman unihygieniaa (toimenpiteitä, jotka edistävät nukahtamista) tarkastelemalla. Tyypillisesti keskusteluun sisältyy pelottelua siitä, kuinka vauvan uni voi myöhemmin muuttua ongelmaksi, jos asiaa ei ennaltaehkäisevästi hoideta opettamalla jokaista vauvaa nukahtamaan ja nukkumaan yksin. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry ei halua jättää vanhempia keinottomiksi, vaan osallistua keskusteluun purkamalla vallalla olevia vauvan uneen liittyviä virhekäsityksiä, tarjoamalla vanhemmille tietoa ja ymmärrystä vauvan normaalista unesta sekä tarjoamalla keinoja hoitaa vauvavuoden väsymystä. Tätä varten kysyimme kokemuksia ja vinkkejä Facebookin vertaistukiryhmässämme. Saimme kyselyymme 147 vastausta, joita on käytetty tämän artikkelin runkona.

Mikä on normaalia unta?

“Mielestäni vauvan on ok heräillä usein. Kunhan lapsi rauhoittuu vanhemman läsnäolosta/syötöstä helposti sanoisin, että lähes kaikki on “normaalia”. Jos vauva taas ei rauhoitu millään, on taustalla varmasti joku syy.“

Mitä vastattiin?

Kyselyyn vastanneet vanhemmat näkivät vauvan normaalin unen hyvin laajana käsitteenä. Vastanneiden mukaan vauvan unelle tavallisia piirteitä ovat muun muassa yksilöllisyys, pätkittäisyys, vaihtelevuus ja avun tarvitseminen unisyklien välillä. Useat kyselyyn vastanneista kokivat, että heräilyn ja pätkittäisen unen jatkuminen pitkälle taaperoikään asti on normaalia. Tavallisina syinä heräilylle mainittiin nälkä, turvan hakeminen, hampaiden puhkeaminen ja erilaiset vaiheet, kuten nelikuisen hulinat ja liikkumaan oppiminen. Monille vastaajista oli tärkeää, että vauvan tarpeet täytettiin myös yöllä, eikä vauvaa jätetty pärjäämään yksin. Vauvan tarpeiden ilmaisu ja niiden täyttäminen nähtiin siis normaalina myös yöaikaan. Moni vanhempi muistutti, ettei vauvan täysi yö tarkoita samaa kuin aikuisen täysi yö, ja että vauvan heräilylle on biologiset perusteet. Vastaajat myös ajattelivat, että vauvan normaalista unesta olisi tärkeää saada tietoa jo ennen lapsen syntymää, sillä silloin vauvan luontaiset nukkumistavat eivät tulisi niin suurena yllätyksenä.

Kyselyyn vastanneet vanhemmat ajattelivat, että niin kauan kuin lapsen yleisvointi on hyvä ja kehitys normaalia, ei heräily tarkoita liian vähäistä lepoa tai että jokin olisi pielessä. Epänormaalina tai ongelmallisena nähtiin vuosia jatkuva tiheä heräily, itkuisuus ja levottomuus unen aikana sekä se, ettei vauva nukahda nopeasti uudelleen rinnalle. Heräilyiden määrän ei koettu kertovan koko totuutta, vaan vastausten mukaan tärkeämpää olisi huomioida unen laatu ja se, kuinka paljon lapsi nukkuu vuorokaudessa. Eräs vastaajista koki, että vauvan uni on huonoa silloin, kun vanhemman vaisto sanoo, että jokin on pielessä.

Kun tarkasteltiin vanhempien vastauksia kysymykseen, kuinka he kokivat oman vauvansa nukkuvan, huomattiin, että suurin osa (jopa 70 %) koki vauvan nukkuneen vauvaksi hyvin. Hyvänä unena pidettiin unta, joka sisälsi 2-5 herätystä ja yhden pidemmän, 3-4 tunnin unipätkän. Hyvän unen syiksi katsottiin useimmin perhepeti, jolloin herätykset eivät vaivanneet muita, lapsen ei tarvinnut herätä läheisyyden tarpeen vuoksi, apu oli lähellä eikä vanhemman tarvinnut nousta sängystä vastatakseen vauvan tarpeisiin. 12 % vastaajista piti oman vauvansa unta vaihtelevana ja ajatteli esimerkiksi erilaisten kehitysvaiheiden vaikuttaneen tähän. 18 % sanoi vauvan nukkuneen huonosti. Huonona unena vastaajat pitivät jatkuvaa, tiheää heräilyä ilman yhtään pidempää unijaksoa sekä alle 1,5 tunnin välein heräilyä myös lapsen ollessa vanhempi. Useimmiten näiden lasten heräilyn syyksi oli mainittu jokin terveydellinen syy. 

Faktaa

Sekä vauvan että aikuisen uni on luonnostaan syklistä ja siihen sisältyy heräilyä, vaikka aikuiset eivät välttämättä tätä itse tiedostakaan. Pitkät ja yhtenäiset yöunet ovat aikuisillakin tämänhetkisen kulttuurin mukanaan tuoma ilmiö, eivät suinkaan alunperin ihmisen tyypillistä käytöstä. Käsitystä vauvojen normaalista unesta vääristää myös se, että ensimmäisiä unitutkimuksia on tehty siinä yhteiskuntavaiheessa, jossa vauvat on siirretty ensimmäistä kertaa teollisen korvikkeen turvin nukkumaan omiin huoneisiinsa. Nämä vauvat eivät nuku samalla tavalla kuin imetetyt vauvat perhepedissä. Tämä on tärkeää ottaa huomioon pohdittaessa väitteitä siitä, että vauvojen uniongelmat ovat lisääntyneet.

Uniongelman määrittely on myös vaikeaa, koska eri ihmisillä on erilaisia tarpeita nukkumisen suhteen. Joku saattaa pitää huomattavan raskaana sitä, jos lapsi herättää vanhemman kaksi kertaa yössä. Toisen mielestä taas on täysin normaalia ja siedettävää imettää useamman kerran yössä, eikä koe tähän mahdollisesti liittyvää heräilyä raskaana. Jaksamiseen vaikuttaa lapsen heräilyn ohella paljon vanhemman oma unen tarve, hänen mahdollisuutensa levätä pitkin vuorokautta ja aikuisen mahdolliset aiemmat tai kehittymässä olevat uniongelmat. 

Nyky-yhteiskunnassa usein odotetaan vanhemman hoitavan lapset, työt, kodin ja itsensä täydellisesti. Tietoa ja suosituksia on myös rajattomasti saatavilla, mikä lisää vanhempien painetta toimia erilaisten odotusten mukaisesti. Ulkoisen paineen lisäksi monet vanhemmat vaativat itse itseltään paljon. Tässä yhtälössä vauvan tai taaperon normaali nukkumistyyli voi tuntua erittäin raskaalta, vaikka se ei haittaisi lasta lainkaan. Vauvan tarpeet eivät kuitenkaan sammu valojen myötä illalla, vaan hän tarvitsee aikuista, hoivaa, läheisyyttä ja ravintoa myös öisin. 

Sarah Ockwell-Smith kertoo teoksessaan “Gentle Sleep Book”, että vastasyntyneen vauvan vanhemman ei pitäisi lähteä alun alkaenkaan odottamaan kovin paljoa vauvan unilta ja sitä kautta myöskään omilta uniltaan. Kaikki muuttuu, kun vauva aloittaa kohdun ulkopuolisen elämän. Kohdussa vauva on koko ajan äidin lähellä ja turvassa, ei hetkeäkään yksin. Syntymän jälkeen vauvan saaman fyysisen kontaktin on kuitenkin havaittu vähenevän alle puoleen. Muutenkin olosuhteet muuttuvat täysin vauvan asentoa ja liikkumista myöten. Elämä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana on siis pelkkää sopeutumista. Vastasyntyneen unisyklit ovat lyhyitä ja REM-unta on paljon enemmän kuin vanhempana, joten vauvat heräävät luonnostaan helpommin. Yksin jääminen on vauvalle todella raskasta ja vauvan tarve olla aikuisen lähellä on täysin normaalia. Joskus vanhemmat kuitenkin luulevat tekevänsä jotain väärin, kun vauva ei halua jäädä yksin ja pelkäävät sylittelemällä opettavansa vauvalle huonoja tapoja. Tämän seurauksena vauvat eivät saa riittävästi läheisyyttä, koska vanhemmilla ei ole tietoa siitä, mikä on normaalia vastasyntyneille. Lasta ei voi sylillä tai rakkaudella pilata.

Jos haluamme auttaa lasta nukkumaan, voimme pyrkiä luomaan lapselle “neljännen raskauskolmanneksen”, jolloin lapsen sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen maailmaan on helpompaa. Toisin sanoen pyrimme luomaan turvalliset, kohtumaiset olosuhteet eli unirauhan, turvaa ja läheisyyttä sekä paljon lähellä pitämistä. Mitä enemmän lapsi saa läheisyyttä ja hoivaa ensimmäisten kuukausien aikana, sitä paremmin hänen aivonsa kehittyvät ja hänestä kasvaa aidosti itsenäinen omaan tahtiinsa. Halaaminen siis kasvattaa aivoja. Ockwell-Smith suosittelee vauvojen tarpeiden täyttämiseksi kantamista ja perhepetiä sekä kannustaa tukiverkostoa sylittelemään lasta vuorotellen. Hän kannustaa myös perheitä löytämään omat rytminsä ja luomaan lapsille selkeitä unirutiineja. Tämä ei silti tarkoita, että vauvalla olisi selkeää rytmiä, ja yöt saattavat erota paljon toisistaan. 

Joskus luullaan heräilyn tarkoittavan, että lasta pitää aamulla tai myöhään illalla syöttää enemmän. Tämä ei pidä paikkaansa. Yksi merkittävimmistä syistä heräilyyn on vauvavuoden aikainen ja kausittain valtavia harppauksia ottava aivojen kehitys. Se saattaa tehdä myös lapsesta tarvitsevan, koska hän ei itse pysty rauhoittamaan itseään. Aikuisen läheisyys ja turva on edelleen isommallekin lapselle erittäin tärkeää. 

Taulukko: Lapsen uni eri ikäisenä.

Syyt poikkeuksellisen tiheän heräilyn taustalla

Nukkui todella huonosti, heräillyt vauva-aikana ihan koko ajan. Myöhemmin paljastui refluksi, erityisherkkä luonne, aistisäätelyn häiriöitä tutkitaan. Allergioita ollut, vaikea krooninen ummetus.”

Mitä vastattiin?

Osa kyselyyn vastanneista mainitsi vauvan luontaiseen uneen liittyvän heräilyn lisäksi erilaisia syitä, jotka aiheuttivat heräilyä ja hankaloittivat arkea. Tällaisia olivat esimerkiksi puutteellinen unihygienia, ajoituksen heikkous, arjesta yksin selviäminen sekä terveyssyyt, kuten allergia, refluksi tai raudanpuute. Vain harva mainitsi uniassosiaation (kaikki ne asiat, jotka liitämme uneen ja nukahtamiseen). 

Faktaa

Vauvan erittäin huonoon uneen ja heräilyyn on useimmiten jokin selvä syy. Näitä syitä on joskus vaikea tunnistaa, varsinkin kun julkinen keskustelu ohjaa kiinnittämään huomiota pois terveydellisistä syistä. Aina vanhempien epäilyä esimerkiksi refluksista tai allergioista ei myöskään uskota. Terveydenhuollon ammattihenkilöstön tehtävä on huolehtia, ettei vauvan heräilyn syitä väheksytä tai jätetä diagnosoimatta ja vanhemman tehtävä on hakeutua lääkäriin, jos heräily on poikkeuksellisen tiheää tai vauvan muu oireilu viittaa terveydellisiin ongelmiin.

Toisaalta vastaajat näkivät hyvänä asiana, että vauva nukahti helposti rinnalle; myös tämän nähtiin helpottavan huonoa unta. Pinnalla olevassa keskustelussa, toisin kuin tämän kyselyn vastauksissa, toistuu ajatus erityisesti rinnalle nukahtamisesta haitallisena uniassosiaationa, josta tulisi pyrkiä eroon mahdollisimman varhain. Uniassosiaatiosta puhuttaessa kannattaa huomioida muutama seikka. Tutun unilelun käyttöä, tarkasti toistettuja nukutusrutiineja, tuttua unilaulua ja jopa tuttia suositellaan, mutta tosiasiassa nämä ovat yhtä lailla uniassosiaatioita kuin rinnalle nukuttaminen. On tärkeää muistaa, että rinnalle nukahtaminen on ihmisen lapselle mitä luonnollisin tapa nukahtaa. Unikoulubisneksen hyväksymien assosiaatioiden ohella myös rinnalle nukuttaminen onkin täysin sallittu keino auttaa lasta rauhoittumaan uneen juuri niin kauan kuin se perheelle sopii. Jos jostakin uniassosiaatiosta tulee jossakin vaiheessa ongelma, on tilannetta mahdollista lähteä siinä vaiheessa muuttamaan. Erityisesti alle puolivuotiaan vauvan kanssa rinnalle nukahtamisesta pois opettelu voi olla erittäin vaikeaa, jos vauva on temperamentiltaan herkästi ärtyvä ja tarvitsee paljon vanhemman apua nukahtamiseen. Lapsentahtisen imetyksen sijasta imetysrytmin äidintahdistaminen voi myös erityisesti pienten vauvojen kohdalla vaarantaa riittävän maidonsaannin. Se voi myös vaikuttaa sekä täysimetyksen kestoon että imetyksen kokonaiskestoon negatiivisesti.

Pelottelu ja uhkakuvat loputtomasta uniongelmien kierteestä eivät auta vaan päinvastoin väsyttävät entistä enemmän niitä vanhempia, jotka nukkuisivat rinnalle nukahtavan vauvansa kanssa erinomaisesti, mutta mahdollisten seurausten pelossa alkavat kouluttaa vauvaansa. Varmuuden vuoksi ennakointi ei ole tarpeen, koska kasvun myötä kehittyvät myös lapsen itsesäätelytaidot ja hän oppii luonnostaan uusia tapoja rauhoitella itsensä uneen. Koska pohjimmiltaan uniongelmissa on kyse kuitenkin täysin muista asioista kuin rinta-assosiaatiosta, joka mielellään virheellisesti nimetään kaikkien uniongelmien syylliseksi, toimii taktiikka lähinnä niihin vauvoihin, jotka ovat temperamentiltaan mukautuvia ja joilla ei ole mitään fyysistä haastetta nukkumisen esteenä. Nämä vauvat tosin todennäköisesti nukkuisivat ongelmitta ilman ennaltaehkäisevää kouluttamistakin, mutta toimivat keskustelussa harhaanjohtavina malliesimerkkeinä siitä, kuinka varhainen itsenäistäminen on tehokas tapa ennaltaehkäistä tulevia haasteita.

Väsymyksen hoitaminen

Eniten helpotti ymmärrys, että heräily on normaalia ja sen päättäminen, että menen nukkumaan vauvan kanssa samaan aikaan

Mitä vastattiin?

Monet kyselyyn vastanneista vanhemmista olivat onnekkaassa asemassa, eivätkä kokeneet tarvinneensa apua lapsen heräilyn kanssa. Apua tarvinneilla vastaajilla puolestaan oli erittäin värikkäitä ja vertaistuen näkökulmasta todella kannustavia keinoja hoitaa omaa väsymystään. Nämä keinot voidaan jakaa kahteen eri luokkaan: käytännön toimiin sekä tietoon ja asenteisiin. 

Käytännön toimista yksi selkeimmin esiin noussut apukeino oli perhepeti. Vastaajat kokivat helpottavaksi sen, ettei heidän tarvinnut nousta varta vasten imettämään vauvaa. Tällöin vanhempi ei välttämättä itsekään herännyt syöttöön, tai jos heräsi, nukahti nopeasti uudelleen. Vastauksissa nousivat esille myös sekä lapsen että aikuisen oma unirytmi ja -hygienia, samoin kuin vanhemman jaksamisesta huolehtiminen ennaltaehkäisevästi. Lisäksi puolison, muun tukiverkon ja tarvittaessa ammattiavun tuki nähtiin tärkeinä. Toiset kokivat saaneensa apua myös yöimetyksen lopettamisesta ja unikouluista. 

Jopa yllättävän suuri osa vastaajista oli kuitenkin saanut apua muista kuin käytännön keinoista. Tiedon hakeminen sekä oman asenteen ja ajattelutavan muokkaaminen nähtiin erittäin tärkeinä apukeinoina väsymyksen kanssa pärjäämisessä. Kun vanhemmat tiesivät, kuinka vaihtelevaa vauvan normaali uni voi olla, pystyivät he olemaan levollisin mielin. Monet vastaajista kokivat, että kun he antoivat itselleen luvan olla lempeitä ja toimia omilla tavoillaan eivätkä vertailleet itseään muihin, helpottui myös väsymyksen mukanaan tuoma taakka. Positiivinen suhtautuminen asioihin, oma henkinen kasvu ja tilanteiden katsominen vauvan näkökulmasta olivat muutamia mainittuja tapoja muokata omaa ajatteluaan. Myös vertaistuki nähtiin tärkeänä. 

ajatuksia unikoulusta

Unikoulua suositeltiin neuvolassa n. 8 kk iässä. En toivonut itse mitään muutosta, koska en kokenut heräilyä ongelmana vaikka väsytti jonkin verran. Nukun päiväunet välillä ja pärjään tämän elämänvaiheen vähän vähemmillä ja katkonaisemmilla unilla. Turhaa medikalisointia tehdä numero vauvan luonnollisesta unirytmistä, kun se ei ole meidän perheelle ongelma.“

Mitä vastattiin?

Monet kyselyyn vastanneista kertoivat, että heille oli suositeltu unikoulua. Useimmiten suosittelijana oli neuvola, mutta myös esimerkiksi läheiset saattoivat ehdottaa sitä. Osa koki, että heitä oli jopa painostettu asiassa. Useat vastaajat olivat kokeilleet unikoulua joko jo vauvalle tai myöhemmin taaperoikäiselle lapselle. Osa unikoulua kokeilleista kertoi, että he olivat päätyneet siihen, koska ajattelivat, että niin kuului toimia eivätkä osanneet kyseenalaistaa neuvoja. Monet olivat kuitenkin päätyneet keskeyttämään unikoulun, koska sen toteuttaminen ei ollut tuntunut heistä hyvältä tai tilanteessa tarpeelliselta. Osa vastaajista oli toisaalta saanut avun unikoulusta.  

Kyselyn vastauksista käy ilmi, kuinka yksin osa vanhemmista tunsi jääneensä halutessaan toimia uniasiassa lapsentahtisesti. Monelle vastaajalle oli suositeltu unikoulua, vaikka perheessä ei ollut uniongelmaa ja osa vanhemmista koki jopa painetta valehdella perheensä nukkumistavoista. Jatkuvien unikouluehdotusten sijaan vanhemmat olisivatkin kaivanneet vauva-aikana aivan toisenlaista tukea, esimerkiksi ymmärrystä omille toimintatavoilleen tai vinkkejä vanhemman omaan nukkumiseen. Kyselyyn vastanneiden vanhempien mukaan apua ei ollut aina helppoa saada edes lapsen terveysongelmien selvittämiseen.

Faktaa

Erityisen hankalaa on vauvan heräilyn pitäminen lähtökohtaisesti epänormaalina tilana. Tämä voi tarpeettomasti lisätä huolen ja ahdistuksen määrää vauvaperheissä ja saada vanhemmat unikouluttamaan vauvaa, vaikka perheessä ei koettaisi unen olevan ongelma. Unikoulun suositteleminen vanhemmille, jotka eivät koe vauvan nukkumistapaa haastavaksi, onkin huolestuttava ilmiö. Unikoulussa on kyseessä ensisijaisesti aikuisen tarve: vanhemman on saatava nukkua riittävästi, jotta hän jaksaa olla vanhempi. Terve vauva ei itsensä takia tarvitse unikouluja tai yövieroitusta eikä häntä tarvitse itsensä takia opettaa nukahtamaan itsenäisesti. Normaali yöheräily ei ole lapsen kehityksen kannalta haitallista. 

Epänormaalin tiheän heräilyn syitä tulisi arvioida laajasti sekä kehitysvaiheet että terveydelliset seikat huomioiden. Kaikkien uniongelmien niputtaminen samaan vyyhtiin unikoululla hoidettaviksi on kapeakatseista. Paitsi että tämä kuormittaa vanhempia, mahdollistaa se myös terveysongelmien jäämisen piiloon. Paljon heräilevä, itkuinen vauva on tutkittava aina perusteellisesti ennen uniohjausta. Myös terveen vauvan kohdalla on ennen unikouluja olemassa huomattavan paljon muita keinoja, joilla voi yrittää vaikuttaa koko perheen uniin. 

Keskusteluissa toistuu usein kysymys siitä, miten vanhemman väsymystä voi hoitaa, jos unikoulut eivät ole vauvan tarpeen mukaisia. Tällöin on tärkeä huomata myös vauvasta riippumattomia seikkoja, jotka vaikuttavat aikuisten uneen. Aikuisen unenlaatua voi parantaa myös vauvavuonna aivan tavallisilla unihäiriöiden hoitovinkeillä ja tarvittaessa hakeutua lääkäriin uniongelman vuoksi.

Täydet yöt, mitä ne ovat ja milloin niitä pääsee nukkumaan?

Mitä vastattiin?

Vastaajien kokemukset vaihtelivat niin, että täysiä öitä oli nukuttu 6 kuukauden – 3 vuoden iässä. Lapset nukkuivat pidempiä pätkiä enemmän yksivuotiaasta alkaen ja lähempänä kahta ikävuotta. Moni oli alkanut nukkua yhtäjaksoisemmin spontaanisti perhepedissä, jotkut omaan sänkyyn siirryttyään. Osaa oli tuettu nukkumisessa ja moni vastaaja vielä odotteli täysiä öitä. Toiset vastaajista kokivat vauvan nukkuvan täysiä öitä, vaikka vauva olisikin havahtunut pyytämään imetystä öisin.

Faktaa

Kuten Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n tekemän kyselyn tuloksistakin selviää, pienen lapsen uni on yksilöllistä, alati muuttuvaa ja omaan tahtiinsa kehittyvää. Se on myös herkkää, ja esimerkiksi erilaiset kehitysvaiheet ja terveysongelmat voivat hankaloittaa lapsen nukkumista. Lapsella on kuitenkin yleisesti ottaen luontainen kyky nukkua, eikä hänelle tavallisesti tarvitse sitä erikseen opettaa. Lapsen uni myös poikkeaa selvästi aikuisen unesta, minkä vuoksi vauvan ja vanhemman tarpeiden yhteensovittaminen voi toisinaan olla haastavaa. Vauvavuosi ja myös sen jälkeiset vuodet voivat olla hyvinkin kuormittavia, ja perheiden olisi tärkeää saada riittävästi tukea väsymykseen ja arjen haasteisiin.

Kyselystä ilmenee, että vanhempien odotukset lapsen unen suhteen ja toiveet nukkumisasioihin liittyvästä avusta vaihtelevat suuresti. Siksi myös vanhemmille tarjottavan avun pitäisi olla monipuolista, erilaisiin tilanteisiin sopivaa ja perheiden toiveet huomioon ottavaa. Perheille tulisi jakaa aiempaa kattavammin tietoa lapsen luontaisesta unesta ja erilaisista keinoista, joilla helpottaa väsymystä. Myös vanhempien esiin tuomat lapsen mahdolliset terveysongelmat on otettava vakavasti ja tutkittava huolella. 

Pieni lapsi on riippuvainen hoivaajastaan ja toimii vahvasti aikojen saatossa muotoutuneiden vaistojensa varassa. Kiintymysvanhemmuuden näkökulmasta lapsen tulee saada tuntea olonsa turvalliseksi paitsi päivällä, myös yöllä. Lapsen turvallisuuden tunnetta tukevat riittävä läheisyys, lapsen tarpeisiin vastaaminen ja vanhempien jaksaminen.

Unirauhaa kaikille

Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n ylläpitämässä vertaistukiryhmässä on haluttu pitää linjana vauvantahtisen unen tukemista. Erityisen tärkeänä on nähty, että vanhemmilla, jotka haluavat edetä vauvantahtisesti ja vastata lapsen tarpeisiin lempeästi vauvavuonna, olisi turvallinen keskustelualusta, jossa heidän valintojaan ei kyseenalaistettaisi tai arvosteltaisi. Tämän kyselyn myötä ryhmän linjauksen merkitys korostuu.

Mikä sitten on hyvin nukkuvan vauvan salaisuus? Vastauksissa nousi toistuvasti esiin tärkeänä ajatus siitä, miten ymmärrys vauvan normaalista unesta helpottaisi itsessään vauva-arkea. Lisäksi kaivattiin rauhaa toteuttaa vanhemmuutta itselleen parhaalla tavalla. 

Tämän artikkelin myötä haluamme nostaa tarkempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun luonnonmukaisen ja vauvantahtisen hoivan ja toivomme, että kaikki vanhemmat, jotka sitä haluavat toteuttaa, saisivat tehdä sen rauhassa. Neuvoloissa, vertaisryhmissä ja lähipiirissä on aina tärkeä muistaa kysyä, mitä perhe tarvitsee ja kaipaa. Unikoulun suositteleminen ensimmäisenä vaihtoehtona ei ole sen enempää vauvan kuin muunkaan perheen etu. Ehjää ei tarvitse korjata, joten jos perhe ei koe heräilyä taakkana, ei kenenkään pitäisi antaa ymmärtää, että heräilevä tai lähellä nukkuva vauva poikkeaa normista. Tilanne kun loppujen lopuksi on todellisuudessa täysin päinvastainen. Hyvin nukkuvan vauvan salaisuus on inhimillisyydessä ja ihmisyydessä: On inhimillistä ja ihmisyyttä, että hoivaaja ja vauva nukkuvat lähekkäin, vauvaa ruokitaan vauvantahtisesti ja hänen tarpeitaan täytetään myös öisin. Kiintymysvanhemmuusperheet ry haluaa uskaltaa haastaa tämän hetkisen unikouluboomin, jossa pahimmillaan yhteisömme pienimpien hyvinvoinnin kustannuksella tehdään rahaa.

Vauvavuosi on raskas useimmille vanhemmille. Se muuttuu yhä raskaammaksi, jos vanhempi jää yksin tai joutuu tekemään valintoja, jotka eivät hänestä itsestään tunnu hyviltä. Tuoreen vanhemman olisi tärkeä pystyä luottamaan vaistoihinsa ja toimia niiden mukaan. On rohkeaa myös muuttaa mieltään ja toimia toisin, kuin on ensin suunnitellut. Hyvä vanhempi kuuntelee sekä itseään että lastaan. 

LÄHTEET:

Share Button