Kirjaesittely: Huomaa hetki perheessä

Elina Kauppila on kirjoittanut kirjan, joka on tämänhetkiseen kasvatuskeskusteluun tilattu. Rakentava ja lempeä vuorovaikutus kuuluu yhä useamman vanhemman tavoitteisiin, mutta suomalaisia oppaita siihen ei ole oikein ollut. Huomaa hetki perheessä on erityisen tärkeä teos useammasta syystä. Se selittää, miksi aikuisen tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat erittäin merkittäviä lapsen kehityksen kannalta. Lisäksi se antaa konkreettisia ja ymmärrettäviä neuvoja taitojen kehittämiseen.

Kauppilan teos ei ole pelkästään hyvä opas, vaan se on myös erittäin lämmin ja lohdullinen kirja luettavaksi ja opiskeltavaksi kaikille vanhemmille. Luin tätä kirjaa samaan aikaan toisen kotimaisen uutuuskirjan kanssa, jossa käsitellään piilotettua aggressiota. Kirjat kulkivat sopuisasti käsikädessä ja siinä, missä toinen teos välillä jopa loi synkkyyttä, toi Kauppilan kirja aina lohtua: olet arvokas ja tärkeä, ja riittää, kun haluat oppia ja yrität parhaasi. Erittäin tärkeä osuus kirjassa ovat mindfulness-harjoitukset Huomaa hetki -menetelmän tueksi, mutta kirjasta saa paljon irti, vaikka ei niitä haluaisikaan toteuttaa. Suosittelen tätä siis varauksetta hankittavaksi jokaiseen kirjahyllyyn.

Seuraavassa esittelen tiiviisti kirjan sisällön niin, kuin minä sen tulkitsin ja ymmärsin.

Haastavia tilanteita ja rankaisemisen haittoja

Kauppilan kirja alkaa lohdullisesti kertomalla, että samat arjen haasteet ovat perheissä yhteisiä. Nukkumaanmeno, siirtymätilanteet, kotityöt, sisarusten tappelu ja siirtymät aiheuttavat ristiriitoja eniten. Näissä (ja muissa) tilanteissa vanhempi joutuu tunnekuohuun, koska lapsi käyttäytyy eri tavalla, mitä vanhempi toivoo. Toisinaan vanhempi siis menettää hermonsa, kun lapsi riittävän pitkään toimii hänen vaatimustensa ja toiveidensa vastaisesti. Hermonsa menettänyt vanhempi toimii järjenvastaisesti, koska stressitilanne kytkee hänen etuotsalohkonsa pois päältä ja aktivoi reaktiivisen, eli aggressiivisen, nopean ja motorisen liskoaivotason. Tämä on vahingollista, koska sen johdosta vanhempi saattaa käyttäytyä tuhoisasti: huutaa, uhkailee rangaistuksilla tai jopa tukistaa. Tunnekuohu ja vahingollinen toiminta tuo tullessaan katumuksen, joka viestii siitä, ettei vanhempi itse ole tyytyväinen toimintaansa. Onneksi vanhemmalla on mahdollisuus valita myös hidas ja harkinnallinen tie

Harkinnan tie on valittava myös sen vuoksi, että lapsi oppii mallista. Olisi äärimmäisen tärkeä oppia ja opettaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Niitä saa tuntea ja kokea, mutta toiminnan ei pitäisi olla muille vahingollista. Vanhemman tunnekuohussa on lopulta kyse siitä, etteivät hänen omat tunnetaitonsa riitä vaikeassa tilanteessa. Vanhemman reagointitapa saattaa olla lapsuudesta opittu malli siitä, kuinka kiukkuun tai vihaan tulee suhtautua. Jotta vanhempi kykenee olemaan rauhallinen lapsen edessä, tulee hänen oppia, että lapsen sekä aikuisen tunteet ovat sallittuja, ja että niistä päästään yli.

Nykymaailmassa kova kuri ja huutaminenkin katsotaan huonoiksi keinoiksi kasvattaa. Rankaiseminen luo valta-asetelmia ja siinä jyrätään lapsen tunteet ja tarpeet; näin lapsi ei ainakaan pääse oppimaan tunnetaitoja. Kauppila mainitsee perusajatuksena, että lapsi ei ole tahallaan hankala, hän vaan ei vielä osaa toimia oikein. Sen vuoksi rankaiseminen toimii vain lyhyellä tähtäimellä, mutta ei pidemmälle ajateltuna opeta lapselle oikeita toimintamalleja. Rankaisemisessa on myös se riski, että lapsen tunteet mitätöidään ja hän oppii, ettei niitä saa ilmaista.

Moni kokee, että rankaiseminen, uhkailu huutaminen tai hermojen menetys eivät ole hyviä kasvatusmenetelmiä, mutta eivät tiedä, mitä tehdä pakottamisen sijaan. Entäpä kun ne hermot menevät, eikä osaa toimia harkitusti? Silloin voit saada apua Huomaa hetki-menetelmästä, jossa sana HETKI muodostaa muistisäännön

Huomaa
Kyetäkseen hallitsemaan hermonsa ja käyttäytymään toivomallaan tavalla vanhemman täytyy oppia huomaamaan se hetki, kun on ajautumassa tunnekuohuun, on menettämänsä hermonsa tai aikeissa käyttäytyä muuten haitallisesti (uhkailu, kiristys jne). Kun hetken huomaa, tulee siitä tietoiseksi ja on mahdollista tuoda itsensä tähän hetkeen, olla läsnä ja on mahdollista tehdä tietoisia valintoja.  Yleensä stressireaktio tulee samantyyppisissä tilanteissa, joten hetkiä voi opetella tunnistamaan itseään tarkkailemalla. Läsnäolon ja tietoisuuden harjoittamiseen Kauppila kertoo teoksensa lopussa selkeitä, arkeen sopivia ja hyviä harjoituksia.

Erota  
Kun ajaudumme stressitilanteessa käyttäytymään ei-toivotulla tavalla, jossa emme ole tyytyväisiä itseemme, olisi tärkeä erottaa omat ja toisen tarpeet. Joskus myös tunteet tarttuvat ja niidenkin erottaminen on tärkeää. Vanhemman on tärkeä kyetä näkemään, mitkä ovat hänen omia  tunteitaan ja tarpeitaan tilanteessa ja mitkä ovat lapsen tunteita ja tarpeita. Jos tätä ei tee, ei näe tilannetta ehkä siten kuin se oikeasti tapahtuu. Tunteiden erottaminen, tunnistaminen ja sitten nimeäminen voivat olla tärkeässä roolissa itsensä rauhoittamisessa ja harkitsevassa toiminnassa. On tärkeää myös oivaltaa, että aikuisen ja lapsen tunteet ja tarpeet ovat molemmat merkittäviä ja aikuinen voi harjoittaa itsemyötätuntoa. Tunteita saa tuntea ja kokea – oleellista on, miten niiden kanssa toimii.

Erottamisessa auttaa itsensä tunteminen. On tärkeä osata tunnistaa ja nimetä omia tunteitaan, sekä tarpeita tunteiden takana. Vanhemman pitäisi kyetä mallintamaan tunteiden ja tarpeiden sanoittamista ja nimeämistä, koska niiden avulla lapsi oppii paitsi tunnetaitoja, myös omien rajojen asettamista ja muiden rajojen kunnioittamista.

Tunne
Tunne on itselleni tässä menetelmässä erittäin oleellinen vaihe. Tuntemisella tarkoitetaan nimenomaan kehon tuntemista, eli sitä, mitä kehollisia kokemuksia aistin juuri silloin, kun olen ajautumassa tunnekuohuun. Kun ihminen tuntee kehonsa, hän maadoittaa itsensä tähän hetkeen ja rauhoittuu. Siinä hetkessä ei enää mieti mennyttä tai tulevaa, vaan keskittyy käsillä olevaan hetkeen, tuntee sen. Kun kehon tuntee, kannattaa pyrkiä aistimaan ikäänkuin maa jalkojen alla, eli ne osat, jotka koskevat lattiaa. Maahan tukeutuessa voi tunnustella kehoaan tarkemmin ja vakaa asento saa olon turvalliseksi. Sen jälkeen voi kiinnittää huomiota hengitykseen ja jatkaa muun kehon aistimista. Hengitys rauhoittaa. Kehon tuominen tähän hetkeen laskee tunnekuohua, sillä tunteet tuntuvat ihmisellä kehossa. Jälleen kirjan loppuosassa on useampi käytännön harjoitus, joilla voi harjoitella tätä vaihetta ja valmistautua siten haastavia tilanteita varten.  

Tuntemiseen voi valita itselleen sopivan reitin, eli käyttää kehoa, mieltä tai sydäntä (tai kaikkia). Joillekin on helpointa huomata ajatus, toiselle kehon aistimus ja kolmannelle päällimmäinen havainto on tunne, esimerkiksi viha.

Kuuntele
Kauppila itse pitää tätä menetelmän merkittävimpänä vaiheena. Tarkoituksena kuuntelemisessa on olla kuulolla ja myötätuntoinen sekä oman itsen, että lapsen suhteen. Kun vaihetta lukee, tuntuu ensin hassulta, että pitäisi puhua itselleen sanoilla “voi kulta pieni”. Kuitenkin, kun menetelmää päätyy kokeilemaan käytännössä huomaa, kuinka tärkeä merkitys on itsemyötätunnolla. Hyväksyvän kosketuksen voi ihminen antaa myös itselleen. Tunteiden kannattelun ja rakentavan tunneilmaisun varmasti yksi tärkeimpiä vaiheita on hyväksyä kaikenlaiset tunteet itsessään. Aikuinen kykenee hyväksymään ja vastaanottamaan lapsen tunteet vasta, kun kykenee hyväksymään ne itsessään.

Kuunteluun kuuluu tärkeitä elementtejä, kuten omien ja lapsen tunteiden sanoitus, myötätuntoinen kuuntelu ja aito läsnäolo.

Ilmaise
Viimeisenä Huomaa hetki -menetelmässä valitaan tapa, jolla halutaan ilmaista omia tunteita ja tarpeita. Ilmaisun voi hoitaa monella tapaa, myös lähtemällä pois tilanteesta tai ihan vain olemalla hiljaa. Minäviesti on näissä tilanteissa hyvä tapa ilmaista itseään, koska se korostaa viestijän vastuuta omista sanomisistaan. Minäviesti ei puhu muiden tunteista tai tarpeista eikä syyttele, vaan sen tarkoitus on auttaa kuulijaa ymmärtämään juuri minun näkökulmani, toiveeni tai pyyntöni. 

Huomaa hetki -menetelmässä eräs tärkeä elementti on itsemyötätunto. Jotta voimme olla myötätuntoisia lapsiamme ja muita aikuisia kohtaan myös hankalissa tilanteissa, meidän on tärkeä kyetä osoittamaan empatiaa myös itsellemme. Harjoitella sitä, miten minä itse tunnen ja saan tuntea ja kuinka tärkeä ja arvokas olen, myös virheineni. Kaikkiin, myös pieleen menneisiin, tilanteisiin voi palata uudestaan ja tarkastella niitä itsemyötätuntoisin ottein.
 
Muistisääntö

Huomaa
Erota
Tunne
Kuuntele
Ilmaise

Suosittelen jokaista tutustumaan sekä tähän menetelmään että pohtimaan tämän kirjan avulla omia tunteita ja tarpeita.

-Petra Masko-

Lue lisää aiheesta:
UKK: Mitä ovat minä-viestit?
UKK: Mitä on tunteiden sanoittaminen?
UKK: Miten suhtautua lapsen tarpeisiin ja haluihin?