Mallioppimisen teoriaa

Kiintymysvanhemmuudessa lapsi nähdään ensisijaisesti mallioppijana, ja siksi aikuisen roolia hyvän mallin ja esimerkin näyttäjänä pidetään tärkeänä. Kyky matkia toisia ihmisiä voidaan nähdä kielen ohella yhtenä keskeisimmistä inhimillisistä piirteistä, koska se mahdollistaa sosiaalisen oppimisen eli muiden ihmisten käyttäytymistä havainnoimalla ja jäljittelemällä oppimisen. Voidaankin sanoa, että ihminen on ohjelmoitu oppimaan muilta ihmisiltä. Mallista oppimista tapahtuu sekä tietoisesti että tiedostamatta. Monet sosiaaliset ja motoriset taidot, asenteet, mielipiteet ja arvostukset opitaan pitkälti jäljittelemällä, ei yrityksen ja erehdyksen kautta.

Miksi lapsi oppii parhaiten mallista?
Erään väittämän mukaan lapsi omaksuu jopa 80 % vanhemmiltaan oppimistaan asioista juuri mallioppimisen kautta, ja vain 20 % oppimisesta tai kasvatuksesta tapahtuu muulla keinoin.

Albert Banduran kehittämän sosiaalisen oppimisen teorian mukaan ihminen oppii tarkkailemalla ja jäljittelemällä muiden toimintaa. Bandura puhuu myös sijaisoppimisesta tai sijaisvahvistamisesta, joka tarkoittaa sitä, että mallien saamat palkkiot ja rangaistukset ohjaavat katsojan oppimista. Tehokas malli on arvostettu, palkittu ja samankaltainen kuin itse eli ihminen, johon voidaan samastua. Bandura on tunnettu aggressiotutkimuksistaan, joissa tutkittiin mallin vaikutusta lasten käyttäytymiseen. Aggressiivinen malli lisäsi lasten aggressiivisuutta.

Mallioppiminen on keskeistä lapsen kehityksessä: lapsi ottaa mallia vanhemmilta, sisaruksiltaan ja myöhemmin kavereilta. Mallioppimiseen kuuluu vahva samastuminen myönteisesti koettuihin aikuisiin sekä toimiin. Sosiaalinen vuorovaikutus ja sosiaaliset toimintaympäristöt ovat mallioppimisessa keskeisessä roolissa, mutta tärkeitä ovat myös oppijan psykologiset ja kognitiiviset prosessit. (Bandura, 1997)

Myös Keltikangas-Järvisen (1998 ja 2010) mukaan samastuminen on tärkeimpiä sosiaalisen oppimisen muotoja. Samastuminen tarkoittaa, että lapsi omaksuu itselleen vanhempiensa tai joidenkin muiden tärkeiden ihmisten ajatuksia, ihanteita, mielipiteitä ja käyttäytymismalleja. Samastuminen on hyvin tärkeä kehitystapahtuma, ja suuri osa vanhempien vaikutuksesta kulkeekin  samastumisen kautta. Aluksi lapsi pelkästään jäljittelee aikuisen käyttäytymistä, sitten hän alkaa aktiivisesti omaksua vanhempiensa ja lähiympäristönsä käyttäytymisestä niitä malleja ja ominaisuuksia, jotka tuntuvat hänestä sopivilta. Ensin hän omaksuu käyttäytymismalleja, sitten mielipiteitä ja asenteita. Samastuminen on osittain tiedostamatonta ja tapahtuu siksi, että lapsi ihailee jotakin ihmistä ja haluaa tulla samanlaiseksi kuin hän. Tullakseen samanlaiseksi lapsi kuvittelee itselleen toisen ominaisuuksia.

Mallioppimisen neurologinen perusta
Samastumisen, jäljittelyn ja mallioppimisen neurologisena perustana voidaan pitää aivojen peilisoluja. Peilisolut ovat premotorisia hermosoluja, jotka aktivoituvat sekä silloin kun toimintaa suoritetaan että silloin kun sitä tarkkaillaan. Peilisolut siis ikään kuin peilaavat havaittua toimintaa. Peilisoluja löydettiin alun perin sattumalta apinoilta, kun italialaiset tutkijat tutkivat makakiapinan otsalohkon liikealueen toimintaa. Huomattiin, että sama motorinen hermosolu, joka aktivoituu, kun apina tarttuu pähkinään, aktivoituu myös silloin, kun apina tarkkailee toista yksilöä samassa puuhassa.

Modernit aivokuvausmenetelmät ovat osoittaneet, että myös ihmisaivoissa on peilisoluja useilla eri aivoalueilla. Ihmisillä aivojen peilijärjestelmä liittyy suoraan yksinkertaisten liikkeiden matkimiseen, mutta myös monimutkaisten taitojen oppimiseen jäljittelemällä sekä muiden ihmisten toiminnan tarkoitusten havaitsemiseen. Kun lapsi havainnoi toimintaa, peilisolut aktivoituvat ja muodostavat uusia hermoyhteyksiä aivan kuin olisi itse toimijana. Peilisolujen ansiosta jo pieni vauva pystyy peilaaman aikuisen ilmeitä ja vastaamaan hymyyn hymyllä.

Peilisolut ovat toiminnassa jatkuvasti ja usein emme edes tiedosta sitä. Aikuinen voi kuitenkin myös tietoisesti käyttää hyödyksi peilisolujen toimintaa mallintamalla lapselle sellaista käyttäytymistä, jota haluaa lapsen oppivan. Esimerkiksi kun aikuinen käyttäytyy rauhallisesti ja säätelee tunteitaan sen sijaan, että nuhtelisi lasta vihaisena, lapsi oppii vähitellen toimimaan samalla tavalla, koska tällaiseen käytökseen liittyvät hermoratayhteydet lapsen aivoissa vahvistuvat. Mitä useammin lapsi näkee vanhemman käyttäytyvän tietyllä tavalla, esimerkiksi rauhallisesti, järkevästi ja vastuullisesti, sitä enemmän tällaiseen käytökseen liittyviä hermoyhteyksiä lapsen aivoissa muodostuu.

Peilisolujen avulla ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa tiedostamattomalla tasolla. Peilisolut mahdollistavat toisen ihmisen näkökulman ymmärtämisen ja empatian. Peilisolut siis auttavat meitä ”asettumaan toisen ihmisen saappaisiin”. Myös tunteiden tarttuminen on peilisolujen ansiota.

Samastuminen vaikuttaa myös peilisolujen toimintaan: On huomattu, että peilisolut aktivoituvat enemmän, kun seuraamme sellaisen ihmisen toimintaa, johon meidän on helppo samastua.

Neurotieteilijä V.S. Ramachandran on esittänyt, että peilisolujärjestelmän kehittymisellä ihmisen aivoissa on ollut ratkaiseva merkitys ihmisen evoluutiolle. Hänen mukaansa noin 40 000 vuotta sitten ihmisen evoluutio otti suuren harppauksen eteenpäin (tällöin kehittyi mm. älykäs työkalujen käyttö, räätälöidyt vaatteet, taiteet, uskonnot, kenties myös puhuttu kieli), koska peilisolujen kehittymisen ansiosta ihmiset pystyivät oppimaan taitoja toisiaan jäljittelemällä. Lapsen kehityksen voidaan tässä mielessä ajatella jäljittelevän ihmislajin evoluutiota — mallista ja jäljittelemällä oppiminen on ratkaisevaa lapsen opetellessa uusia taitoja.

Lähteitä

Share Button