Mitä on rakentava vuorovaikutus?

Tänään 6.5.2019 alkaa järjestyksessään toinen valtakunnallinen Lempeän kasvatuksen viikko. Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n tehtävä on jakaa tietoa ja tarjota vertaistukea kaikenlaisille perheille. Eräs tärkeimpiä asioita, joita yhdistys haluaa tehdä, on antaa avaimia vanhemmuudessa kasvamisessa. Tämän viikon aikana aiomme antaa monipuolisesti vinkkejä rakentavaan vuorovaikutukseen perheissä.

Kaikki perheiden sisällä tapahtuva kasvu lähtee aikuisista. Lasta ei voi opettaa lukemaan osaamatta lukea itse, eikä lapsi voi oppia rakentavaa vuorovaikutusta ilman hyvää mallia. Lempeään kasvatukseen olennaisena osana kuuluu itsetuntemus, yhteys omaan itseen ja itsemyötätunto. Jotta aikuinen pystyy olemaan lempeä ja rakentava, on hänen ensisijaisesti oltava sellainen itselleen. Lempeää ja myötätuntoista rakentavan vuorovaikutuksen viikkoa teille kaikille!

Viikko avataan luontevasti määrittelemällä mitä rakentava vuorovaikutus pitää sisällään.

Rakentava vuorovaikutus
muodostuu muutamasta tärkeästä osasta. Kokonaisuus on laaja, mutta yksinkertaistetusti voisi sanoa, että rakentava vuorovaikutus muodostuu läsnäolevan kuuntelemisen ja  myötätuntoisen viestinnän kehästä.

Läsnäoleva kuunteleminen on sitä, että kuullaan viesti kuten se on lähetetty, eli tehdään selkeä ja vailla tulkintoja oleva havainto. Hyvä vuorovaikuttaja on hyvä kuuntelija. Vuorovaikutus vaatii tämän vuoksi myös ehdotonta läsnäoloa siinä hetkessä, jotta läsnäolevasti kuunnellen pystyy ottamaan viestin vastaan ja tekemään havainnon, joka sisältää myös nonverbaalin viestinnän. Tässä ehdottomaan tärkeää on havainnon ja tulkinnan erottaminen toisistaan. Jos erehdymme tekemään tulkintoja, jotka pohjaavat omiin tunteisiimme, myös omat viestimme värittyvät, eivätkä välttämättä ole enää rakentavia.

Omien tunteiden ja tarpeiden erottaminen on tärkeää – niin kuunnellessa kuin puhuttaessakin. Omien tunteiden tunnistaminen ei ole välttämättä helppoa. Tunneilmaisussa tulisi myös kyetä erottamaan mikä on tunnetta, mikä puolestaan tarvetta tunteen takana ja mikä taas tunteen aiheuttamaa reaktiota. Tarpeita tunteiden takana voivat olla esimerkiksi tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi tai tarve saada myötätuntoa. Rakentavassa vuorovaikutuksessa on tärkeää tarvittaessa sanoittaa oma tunne ja tarve.

Kun puhumme hyvästä, rakentavasta ja lempeästä vuorovaikutuksesta huomaamme, että keskiössä onkin ihmisen kyky olla yhteydessä omaan itseensä ja lapseen. Kun tunnistamme tarpeemme, halumme, odotuksemme, arvomme ja ajatuksemme, hyväksymme vastuun tunteistamme emmekä syytä niistä toisia. Tunteiden takana on aina tarpeita ja kunkin henkilökohtainen vastuu on selvittää mitä ne ovat. Mitä paremmin onnistumme löytämään yhteyden omiin tarpeisiimme, sen paremmin kykenemme viestimään myötätuntoisesti ja toisaalta, sen paremmin muut voivat reagoida meihin myötätuntoisesti.

Viimeinen, mutta ei vähäisin seikka rakentavassa vuorovaikutuksessa on puhuttujen viestien muodostaminen. Kun olemme kuulleet sekä tunnistaneet tunteemme ja tarpeemme, on meidän ilmaistava ne muille niin, että muut tietävät mitä tarkoitamme ja haluamme sanoa. Rakentavan vuorovaikutuksen ottein sen voisi tehdä selkeän pyynnön muodossa. Pyynnöllä on tarkoitus ilmaista se, mitä toivomme ja  pyyntö siis esitetään myönteisessä muodossa. Emme siis sano mitä emme toivo, koska kielteisessä muodossa ilmaistuissa pyynnöissä kuulija ei tiedä varmasti, mitä häneltä tarkkaan ottaen pyydetään. Lisäksi kielteisesti muotoiltu pyyntö todennäköisesti herättää vastustusta. Lempeässä kasvatuksessa tärkeänä pidetään kannustavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta, jossa ei syytellä, eikä vähätellä vaan keskitytään myönteiseen ja selkeään viestintään. Viestien muotoilun helpottamisessa toimii mainiosti ajatus minä-viestistä, joka muodostuu havainnosta, oman tunteen ilmaisusta ja havainnosta aiheutuvasta konkreettisesta seurauksesta.  

Rakentava lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus kuvana

Kun puhumme normaalista arkielämän vuorovaikutuksesta, ei aika tietenkään riitä jokaista tilannetta pohtimaan näin huolellisesti. Rakentavaan vuorovaikutukseen yleensä riittää, että on tietoinen asioista, joista se muodostuu ja vastaavasti myös haluaa ilmaista itseään rakentavasti. Harjoittelu tekee mestarin ja hyvä toistaa hyvää, tässäkin asiassa. Parhaassa tapauksessa myös henkilö, kenen kanssa vuorovaikutetaan on tietoinen rakentavasta vuorovaikutuksesta. Aina näin ei kuitenkaan ole, ja silloin voi pyrkiä olemaan mallina. Jos edes toinen vuorovaikuttaa läsnäolevasti, toisen tarpeet kuullen sekä omansa selkeästi ilmaisten, on vuorovaikutuksen laatu taatusti parempi, kuin ilman yhtään rakentavaa vuorovaikuttajaa.  

– Petra Masko, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja

Share Button