Puheenjohtajan tilinpäätös eli ajatuksia kuluneista vuosista

Aktiivina toimiminen antaa tekijälleen aina paljon. On tärkeää saada tehdä työtä, jolla on merkitystä sekä muille että itselle. Itselleni aktiivivuodet antoivat niin paljon, että sitä on vaikeaa sanoin kuvailla. Osa kuvailun hankaluudesta johtuu myös siitä, että tekemistä, kokemista ja puuhaa on ollut niin paljon, että kuluneet kolme vuotta tuntuvat kymmeneltä. Liian paljon yksityiskohtia on unohtunut. Siksipä muistelen tässä vain suuria linjoja, ja kanssakulkijat antakoon anteeksi mahdolliset unohdukseni.

Mitä siitä sitten saa…

Kun vastaa kaikkeen kyllä?

Elämässäni on vain joitakin asioita, joita toteutan aina, johdonmukaisesti. Ehdotuksiin vastaaminen myöntävästi on yksi niistä. Ein sanominen ei sinällään ole vaikeaa, se vain ei ole mukavaa ja harvoin johtaa mihinkään jännittävään. Joo-asenne siis johdatti minut ensin aktiiviksi ja sitten puheenjohtajaksi. Onneksi niin. Joo-asenteen vuoksi olen myös onnistunut kasvamaan ihmisenä, ja ilman KiVa-kuplan tarjoamia ärsykkeitä en olisi lähelläkään sitä ihmistä, joka olen tänä päivänä.

Puhun mielelläni KiVa-kuplasta tai KiVa-yhteisöstä, koska kuluneiden vuosien aikana olen onnekkaasti ympäröinyt itseni ihmisillä, joilla on samat arvot ja sama suunta vanhemmuudessa kuin minulla. Kuplan sisällä yhteisössäni on kuluneen vuoden aikana pohdittu paljon lasten lempeää kohtaamista, rankaisemattomuutta, ymmärtämistä, kuuntelua, yhteyttä, läheisyyttä ja perheen sisäisiä suhteita. Näiden lisäksi on keskusteltu myös uskonnollisista näkemyksistä, maailman rajattomuudesta ja arvoituksellisuudesta, hurjista anopeista, sukupuolirooleista, rintaliivien käytöstä, tasa-arvosta, äitien bailaamisesta ja tottakai tunnelukoista, synnytyspettymyksistä ja kohdun laskeumista. Jokainen keskustelu on kasvattanut ja avartanut näkökulmaani. Näiden keskustelujen ansiosta ymmärrän maailmaa paljon laajemmin. KiVa-yhteisöni ansiosta minun on myös valtavan paljon helpompi suhtautua ympäristööni ja itseeni kiintymyksellä, inhimillisyydellä, vuorovaikuttaen rakentavasti ja arvostaen.

Tämän kaiken sain, kun vastasin kyllä. Suosittelen joo-asennetta kaikille. 

Kun joutuu kohtaamaan itsensä?

Kulunut aika on ollut siis kanssakasvamista. On äärimmäisen upeaa, että vanhemmuus tarjoaa meille mahdollisuuden kasvaa ja korjata asioita, jotka eivät aiemmin ole sujuneet tai joita ei ole tullut edes miettineeksi. Kuitenkin oppiminen tässä, kuten missä tahansa muussa asiassa alkaa sillä, että tajuan kuinka vähän osaan. Vanhemmuuden alkuvuosiin, siihen, kun taaperosta kasvaa tomerasti tahtova pikkulapsi ja lopulta koululainen, kuului valtava määrä täydellisyyden tavoittelua ja valtava määrä pettymyksiä. On enemmän kuin vaativaa hankkia paljon tietoa, löytää mielestään unelmavanhemmuus ja ymmärtää, ettei kykene saavuttamaan sitä kuin korkeintaan ajoittain. 
Kuitenkin juuri se turhautuminen ja mahdottomasta haaveilu on ollut asia, joka on lopulta vienyt minut olennaisimman äärelle ja tehnyt minusta sen vanhemman, joka olen nyt. Sen äidin, joka uskaltaa ääneen sanoa, että on ihana, mainio ja riittävän hyvä. Äidin, joka kertoo, että kykenee antamaan lapsilleen parhaat mahdolliset eväät elämään – vaikka ei ole täydellinen. Tai juuri siksi. Sillä suurin ja tärkeimmistä tärkein KiVa-löytö on ehdottomasti tunnetaidot ja myötätunnon merkitys. Itsemyötätunnon kautta olen löytänyt sen arvostuksen ja inhimillisyyden, joiden ansiosta KiVa arki tuntuu hyvältä ja oman näköiseltä elämältä. Itsemyötätunnon ansiosta olen se vanhempi, joka uskaltaa ja saa olla ylpeästi, innokkaasti ja epätäydellisesti Lempeä kasvattaja.

Tämän kaiken sain, kun uskalsin kohdata itseni myötätunnolla.

Kun saa kohdata muut samanlaiset?

Vuoden lopussa, jos ei muulloin, on tärkeää kiittää heitä, joiden ansiosta kulunut aika on ollut antoisaa. Kiitos siis ihanalle KiVa-yhteisölleni, jota ilman en olisi se, kuka olen nyt. On ollut huikeaa sukeltaa erilaisten kohtaamisten ja kokemusten kautta omaan itseensä. Kiitos upeille yhdistyskavereille, vanhoille jäärille, mahdottoman ahkerille ja tukena ja turvana olleille varapuheenjohtajille. Kaikille, jotka ovat auttaneet minua taivaltamaan tätä matkaa niin puheenjohtajana kuin yksityishenkilönäkin. Kiitos uudelle puheenjohtajalle, joka ottaa valtikan ja lähtee viemään kasvavaa yhdistystä taas uuteen suuntaan.

Tämän sain, kun sain kohdata vertaisia. Suosittelen kaikille avoimuutta ja rohkeutta avata itseään uusille ihmisille.

Toivon, että me kaikki saamme tarkastella kulunutta vuotta lempeydellä ja itsemyötätunnolla. Että huomaamme sen olleen hyvä ja oman näköinen. Toivon, että saamme jatkossakin tarttua hetkeen, olla läsnä ja nauttia elämästä, olemisesta, perheistä.

Toivotan upeaa ja lempeää vuotta 2020 kaikille.

Petra Masko, Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n hallituksen puheenjohtaja 2017-2019

Ps. Ettei jäisi sellainen olo, että kolmivuotiskausi on mennyt pelkästään omaan kasvuun, on pakko kertoa, että puheenjohtajakaudellani on moninkertaistettu jäsenmäärä, toimeenpantu mahtava ja toimiva toimihenkilömalli ja saatu 50 toimihenkilöä, perustettu liki 20 vertaistukikahvilaa, uudistettu iso vertaistukiryhmä, pidetty luentoja, koulutuksia ja kehitetty virtuaalisia osallistumismahdollisuuksia. Näistä kiitos kumppaneilleni. Ja, koska minun on mahdoton luopua yhteisöstäni, jatkan jotain pientä aktiivipuuhastelua myös tulevana vuonna.

Petra ja uusi puheenjohtaja Annika Rintamäki kohottamassa maljaa yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa.
Puheenjohtajat


Share Button