Saako joulun alla tuntea?

Ostoskeskuksessa käy kuhina. On viimeinen lauantai ennen joulua ja ihmiset ovat lähteneet jouluostoksille. Osa kiertää kauppoja määrätietoisen näköisesti, toiset istuvat rauhassa kahvila- tai ravintolapöydissä ja muutamat säntäilevät edestakaisin hiki otsalla. Kauppojen sisälle ja käytävien varsille ripustetut joulukoristeet loistavat kauniisti, ja tutut laulut kaikuvat kauppakeskuksen kaiuttimista. Yhtäkkiä eteeni ostoskeskuksen käytävälle pysähtyy pieni, tupsupipoinen tyttö. “Minä haluan karkkia!” tyttö huudahtaa.
Lapsen äiti ei suostu vaatimukseen, jolloin tyttö toistaa vaatimuksensa aiempaa ponnekkaammin. Kun tytön äiti ei vieläkään myönny, yltyvät voimakkaat vaatimukset itkun ja huudon sekoitukseksi. “Jos et nyt lopeta, et saa tänä vuonna yhtään joululahjaa!” tuskastunut äiti tiuskaisee. 

Edellä kuvailtu, kuviteltu tilanne voisi hyvin olla otettu myös tosielämästä. On edelleen yleistä, että joulun alla lapsia uhkaillaan joulupukilla, ikkunan takana kurkkivilla tontuilla ja lahjattomuudella. Kyseessä on vanha perinne, jonka mukaan joulupukki tuo lahjoja vain “kilteille lapsille”. Ei-toivotusti käyttäytyvät, “tuhmat lapset” saavat lahjojen sijaan risuja.

Vanhempi tuskin tarkoittaa uhkauksillaan mitään pahaa. Lahjattomuudella pelottelu lienee suurelle osalle vanhemmista tuttu tapa jo omasta lapsuudesta, eikä sitä välttämättä tuttuutensakaan vuoksi tule kyseenalaistettua. Aikuisen silmin perinne saattaa näyttäytyä vain hauskana joulutarinana tai tervetulleena helpotuskeinona kiireisen arjen keskellä. Perinteen ja sen tarpeellisuuden pohtiminen uudestaan kuitenkin kannattaa, sillä joulupukilla uhkailu ja tontuilla pelottelu voi olla lapselle monella tavalla haitallista. 

Onkos täällä kilttejä lapsia?

Kun mietitään, miten joulua edeltävä uhkailu vaikuttaa lapseen, täytyy aloittaa sanoista “kiltti” ja “tuhma”. Voisi sanoa, että aikuisen mielestä lapsi on kiltti silloin, kun hän toimii aikuisen toivomalla tavalla, ja tuhma silloin, kun hän ei käyttäydy siten kuin aikuinen toivoisi. Sanat “kiltti” ja “tuhma” ovat kuitenkin jo itsessään ongelmallisia käsitteitä, sillä niiden taustalla on ajatus siitä, että toimiessaan ei-toivotusti lapsi tekisi sen tahallaan. 

On hyvä muistaa, että lapsen ei-toivotun käytöksen takana on aina jokin syy. Kun lapsi itkee tai on vihainen, hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan haastavan käytöksen takana on jotain muuta, esimerkiksi jokin täyttymätön tarve. Muun muassa päiväkotipäivän aiheuttama väsymys ja läheisyydenkaipuu voivat illalla purkautua lisääntyneenä kiukkuisuutena.  

Pieni lapsi ei kykene hallitsemaan tunteitaan ja käytöstään samalla tavalla kuin aikuinen. Hänellä ei vielä ole keinoja, joita osaisi hyödyntää rauhoittuakseen. Esimerkiksi lapsen itsesäätelykyky, eli kyky säädellä tunteitaan, kognitiivista toimintaansa ja käyttäytymistään, sekä impulssikontrolli, eli se, kuinka hyvin lapsi pystyy vastustamaan halua, kiusausta tai mielijohdetta, ovat vasta kehittymässä. Vanhemman apu, tuki ja turva on lapselle tärkeää, erityisesti juuri silloin, kun lapsi kohtaa vaikean tunteen. Kun vanhempi näissäkin hetkissä kohtaa lapsen empaattisesti ja rauhallisesti, oppii lapsi pikkuhiljaa tunnistamaan tunteitaan ja toimimaan niiden kanssa. 

Lapsen tulee saada kokea, että häntä rakastetaan ja että hän on lahjojen arvoinen aina, silloinkin, kun hän on kiukkuinen, surullinen tai väsynyt. Voi hyvin sanoa, ettei ole olemassa kilttejä tai tuhmia lapsia. On vain lapsia, täynnä erilaisia tunteita ja tarpeita.



Joulupukilla ja tontuilla uhkailun vaikutukset 

Kuten sanottu, lahjattomuudella, joulupukilla ja tontuilla uhkailulla voi olla monia haitallisia vaikutuksia lapseen. Arjessa usein toistuvat uhkaukset vaikuttavat esimerkiksi lapsen tunnekehitykseen ja siihen, miten lapsi oppii toimimaan toisten ihmisten kanssa. 

Lapsen tunne-elämän kannalta on tärkeää, että hän oppisi kaikkien tunteiden olevan yhtä sallittuja. Kun vanhempi kuitenkin sanoo lapselle, ettei lapsi saa lahjoja, jos kiukuttelee, viestittää hän samalla, etteivät kielteiset tunteet ole sallittuja joulun alla. Jos lapsi kokee, että vaikeiden tunteiden näyttäminen on kiellettyä, hän saattaa oppia kieltämään ja piilottamaan ne. Tällöin lapsi jää yksin vaikeiden asioiden ja niistä selviämisen kanssa eikä välttämättä opi tunnistamaan omia tunteitaan, hallitsemaan niitä tai toimimaan rakentavasti niiden kanssa. 

Sisään padotut tunteet ovat ihmiselle haitaksi, sillä ne kuluttavat sisältä. Ne vaarantavat mielenterveyden ja aiheuttavat haasteita ihmissuhteisiin. Stressaavan kokemuksen kanssa toistuvasti yksin jääminen myös muokkaa lapsen aivoja ja kehoa vaikuttaen hänen mahdollisuuksiinsa toimia tulevaisuudessa. Pitkään ja arjessa toistuvasti jatkuvat uhkaukset ja pelottelut voivat myös aiheuttaa lapselle painajaisia ja lisätä hänen arkuuttaan. 

Kaiken lisäksi lapset oppivat tehokkaasti mallista. Senkin takia vanhemman olisi hyvä toimia tavalla, jonka toivoo myös lapsensa oppivan. Lapsen empaattinen kohtaaminen opettaa lasta toimimaan empaattisesti myös toisia kohtaan. Voi miettiä, mitä lapsen uhkaileminen joulupukilla sen sijaan opettaa.

Toki yksi tai kaksi heikolla hetkellä ääneen lausuttua joulupukkiuhkausta ei vielä aiheuta mitään edellä kuvaillun kaltaisia ongelmia. Joulun pitäisi kuitenkin olla ilon aikaa, ja jo siitä syystä olisi hyvä pyrkiä toimimaan lapsen kanssa yhdessä, ei toisiaan vastaan, myös vaikeammissa paikoissa. Jos uhkaukset ovat sallittuja ja läsnä joulun aikaan, ovat ne kenties helpommin osa perheen arkea myös muulloin. 

Kohtele toista niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

Joukko työntekijöitä on kerääntynyt työpaikan kokoushuoneeseen. He katselevat toisiaan kummastellen ja miettivät, miksi työnantaja kutsui heidät kaikki paikalle sinä aamuna. Hetken kuluttua pomo astuu sisään. 
“Hyvää huomenta kaikille,” hän toivottaa iloisesti. 
Pian työntekijöille selviää, että tapaaminen on järjestetty, jotta työnantaja pystyy selventämään uutta joulukuista käytäntöä. Käytännön mukaan työntekijä menettää palkkansa, mikäli hän tekee töissä virheen joulun alla. 

Illalla Mari tuntee itsensä väsyneeksi ja hänen päätään särkee, kun hän palaa kotiin. Työpäivä on ollut raskas, ja työnantajan aamulla ilmoittama uhkaus painaa hänen mieltään. Hän haluaa pian päästä kertomaan asiasta puolisolleen. 

Mikä sinua nyt taas vaivaa?” Marin puoliso kysyy, kun Mari astuu keittiöön ja mies huomaa, että Maria itkettää. 

“Kuule, jos sinä nyt joulun alla viitsit kiukutella, minä perun kaikki meidän lomasuunnitelmamme. Enkä kyllä auta joulusiivouksessakaan!”

Kun uhkailu siirretään aikuisten maailmaan, kuten yllä olevassa esimerkissä, kuulostaa se nimenomaan keksityltä jutulta ja epäasialliselta käytökseltä. Kovin moni aikuinen tuskin mukisematta hyväksyisi palkattomuudella tai lomasuunnitelmien perumisella uhkailua. Siitä huolimatta joulun alla monet lapset joutuvat kuulemaan uhkauksia, jotka heistä saattavat tuntua aivan yhtä isoilta. 

Aikuiselle on todennäköisesti itsestään selvää, ettei lapsi oikeasti jää ilman lahjoja, minkä vuoksi saattaa unohtua, että lapsi voi ottaa uhkauksen kirjaimellisesti. Lapsi voi joulun alla aidosti pelätä ja olla huolissaan siitä, tuoko pukki hänelle sinä vuonna lahjoja. Myös ikkunan takana kurkkivat tontut saattavat pelottaa lasta, eikä se ole mikään ihme. Miltä meistä aikuisista tuntuisi, jos epäilisimme, että oman kotimme ikkunan takana saattaisi olla joku tarkkailemassa käytöstämme? 

“Kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan” on hyvä periaate. Uhkailut tuskin tuntuisivat aikuisista kovin mukavalta, joten ne kannattaa unohtaa myös lasten kohdalla. 

Joulu on jännittävää aikaa

Juuri joulukuussa kiltteyden vaatiminen kuulostaa hankalalta. Joulua edeltävät viikot ovat usein aikuisille kiireisiä, mahdollisesti stressaaviakin, saattaahan heillä olla paljon tekemistä ennen joulun viettoon hiljentymistä. Monet hankkivat joululahjoja tai valmistavat niitä itse, siivoavat kotia sekä laittavat jouluruokia ja leipovat herkkuja. Lisäksi takana on pitkä, pimeä syksy, ja töissäkin saattaa olla kiirettä. 

Koska lapsilla ei ole hoidettavanaan samanlaisia velvollisuuksia, voi aikuisilta unohtua, että myös lapsille joulu on poikkeuksellisen jännittävää aikaa. Usein joulun alla tapahtuu kaikenlaista normaalista poikkeavaa myös lasten elämässä. Kotona valmistellaan joulua, kouluissa ja päiväkodeissa harjoitellaan joulujuhlia ja vapaa-ajallakin saattaa olla erilaisia jouluun liittyviä tapahtumia. Sen lisäksi aika ennen joulua on täynnä kutkuttavaa jännitystä ja odotusta. Vaikka joulupuuhat pääosin ovatkin hauskoja ja lapset yleisesti ottaen rakastavat joulua, voivat he myös ylikuormittua kaikista erilaisista, jännittävistä tapahtumista. Ylikuormitus puolestaan purkautuu helposti esimerkiksi lisääntyneenä kiukkuisuutena. Jos jo valmiiksi ylikuormittunut lapsi vielä joutuu olemaan huolissaan omasta käytöksestään ja sen vaikutuksesta lahjoihinsa, kuulostaa se kovin ikävältä. 

Kaunis satumaailma

Joulupukista ja tontuista puhumista ei kuitenkaan tarvitse unohtaa kokonaan vaan se voi edelleen olla perheen hauska, yhteinen joulusatu. Sadut ja tarinat itsessään eivät ole haitallisia lapselle vaan niillä on monia myönteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen. 


Sadut tukevat lapsen henkistä kasvua ja hyvinvointia ja vaikuttavat positiivisesti niin lapsen sosiaalisten, emotionaalisten kuin kognitiivistenkin taitojen kehitykseen. Sadut muun muassa kehittävät lapsen mielikuvitusta, empatia- ja arviontikykyä sekä rikastuttavat hänen tunne-elämäänsä. Ne myös auttavat lasta erottamaan mielikuvituksen ja toden rajan.

Satuolennot ovat tärkeitä lapsen mielenterveydenkin kannalta. Kun lapsi kohtaa elämässään haasteita, voi satujen ja tarinoiden kuvitteellinen maailma auttaa lasta selviämään ja tuoda hänelle lohtua ja uskoa tulevaan. 

Tarinat joulupukista ja tontuista myös tutustuttavat lasta yhteen kulttuuriseen perinteeseen. Vanhemman voi olla helpompi tavoittaa itsessään tunteet, joita joulupukki ja tontut hänessä lapsena herättivät, mitä muiden satuolentojen aiheuttamat muistot. Joulun alla aikuinen voi jopa löytää itsestään tuon pienen, joulupukkiin uskovan lapsen. Kun vanhempi ja lapsi saavat yhdessä jakaa kauniin tarinan, on se hieno kokemus kummallekin. 

On jokaisen perheen oma päätös, kuinka tosissaan joulupukista ja tontuista kotona puhutaan. Joissain perheissä joulupukki on vain hauska yhteinen leikki, kun taas toisissa perheissä lapset uskovat joulupukkiin tosissaan. 

Yksi asia meidän kaikkien olisi kuitenkin hyvä muistaa. Myös joulun alla kaikki tunteet, niin lasten kuin meidän aikuistenkin, ovat aivan yhtä sallittuja ja arvokkaita. Joulu on ilon aikaa, nautitaan siitä parhaamme mukaan!

Rauhallista, tunnerikasta joulua ja onnellista uutta vuotta 2020! 

Henriikka Vainio, Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n toimihenkilö

Lue lisää aiheesta:

Kasvata kannustaen!

Lapsen tunteiden säätelyssä auttaminen

Psykologi Sirkku Niemelä: Mikä suojaa lasta?

Tunnetaidot

Kirjaesittely: Kiukkukirja – aggressiokasvattajan käsikirja vauvasta kouluikään.
https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/2a5d66f607133fbd4a60e15c3748c836/1576963261/application/pdf/8824447/Kiukkukirja.pdf

UKK: Mitä riskejä on rankaisemisen käytössä kasvatusmenetelmänä?

UKK: Mitä riskejä on palkitsemisen käytössä kasvatusmenetelmänä?

Share Button