UKK: Miksi vauva viihtyy vain sylissä?

On normaalia, että pieni vauva ei halua olla erossa hoitajastaan, sillä hänen hengissäsäilymisvaistonsa on vahva: vauvan näkökulmasta aikuisen läheisyys merkitsee turvaa ja yksin jääminen vaaraa. Ihminen on biologisesti jälkeläisiään kantava laji, ja pienelle vauvalle sylissä ja kannettavana oleminen on geeneihin koodattu oletus. Nykyvauvat ovat edelleen geneettisesti ja biologisesti samanlaisia kuin kivikaudella syntyneet vauvat ja heidän vaistonsa toimivat samalla tavalla. Siksi vauvat tarvitsevat optimaalisesti kehittyäkseen samanlaisia fyysistä ja emotionaalista hoivaa, johon ihmislaji on miljoonia vuosia kestäneen evoluution aikana sopeutunut.

Vastasyntyneen vauvan kolmea ensimmäistä elinkuukautta voidaan kutsua ”neljänneksi raskauskolmannekseksi”, sillä ihmisvauva syntyy muihin nisäkkäisiin verrattuna hyvin kehittymättömänä ja sopeutuu kohdun ulkopuoliseen elämään vähitellen. Aikuisen läheisyys auttaa vastasyntynyttä säätelemään fyysisiä toimintojaan kuten ruumiinlämpöä ja hengitystä. Sylissä pitäminen ja kantaminen vähentävät vauvan kokemaa stressiä ja tukevat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Vastasyntynyt rakastaa liikettä ja kannettavana olemista, joihin hän on kohdussa ollessaan tottunut. Tutkimukset vahvistavat, että paljon kannetut vauvat itkevät vähemmän ja että vauvana saadun ihokontaktin ja läheisyyden hyödyt ulottuvat pitkälle lapsuuteen ja jopa aikuisuuteen asti. Erään tutkimuksen mukaan sylissä pitäminen vaikuttaa jopa vauvan geeneihin.

Vauvan tarve olla sylissä voi liittyä väsymykseen, nälkään tai yksinkertaisesti läheisyyden, lohdun ja turvan tarpeeseen. Toki myös vauvan temperamentti ja terveyteen liittyvät asiat voivat vaikuttaa siihen, viihtyykö vauva muualla kuin sylissä. Hieman isommalla vauvalla tarve olla ensisijaisen hoitajan lähellä voi liittyä myös eroahdistukseen, kun vauva ymmärtää olevansa hoitajastaan erillinen ja pelkää tämän katoamista.

Joskus kuulee sanottavan, että jos vauvaa pitää koko ajan sylissä, hän ei koskaan opi viihtymään yksin tai nukkumaan muualla kuin sylissä. Tai että vauvaa ei pidä nostaa syliin heti kun hän itkee, koska muuten vauva oppii manipuloimaan vanhempiaan itkemällä. Nämä ovat kuitenkin kulttuurisia uskomuksia, joita tiede ei tue. Vauva ei osaa manipuloida vaan ilmaisee tarpeitaan niillä keinoilla, joita hänellä on. Pienellä vauvalla ei ole kykyä rauhoittaa itse itseään (eikä valmiuksia sitä oppia) vaan hän tarvitsee rauhoittumiseen ja tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Pienenä saatu läheisyys ja turva tukevat myöhempää itsenäistymistä. Tarve olla sylissä ei ole opittu tottumus, josta vauva pitäisi opettaa pois eikä vauvaa voi pilata liiallisella sylissä pitämisellä, vaan lähellä pitäminen on yksinkertaisesti vauvan luontaisiin tarpeisiin vastaamista.

Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan, että mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että vanhempi on lähellä ja valmiina huolehtimaan lapsen tarpeista. Jatkuva vauvan tarpeisiin vastaaminen voi kuitenkin väsyttää, ja vanhemman on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Kantovälineen käyttämisestä voi olla arjessa suuri apu, kun vanhempi saa kätensä vapaaksi samalla kun vauva saa nauttia läheisyydestä ja kantamisesta. Tukiverkon apua kannattaa hyödyntää. Myös oman vaatimustason alentaminen ja priorisointi voi auttaa: pikkuvauvan kanssa kannattaa huoletta keskittyä pesimiseen ja antaa pyykkivuorien kasvaa. Vauva on pieni ja kannettavassa iässä vain lyhyen aikaa ja kun vauva kasvaa ja oppii liikkumaan, hän todennäköisesti alkaa viihtyy paremmin muuallakin kuin sylissä.

Lue lisää aiheesta:

Seuraava kysymys:
Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

KiVa vanhemmuuden tukena: Tiedolla, tuella ja vaistoilla kohti leppoisampaa lapsiperhearkea

Helsingin Sanomat uutisoi verkkojulkaisussaan 28.8.2018 Jyväskylän Yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien uupumus vaikuttaa lapsilukumäärään. Tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisvanhemmista kokee uupumuksen vaikuttaneen lapsilukuun. Tutkijatohtori Matilda Sorkkila kertoo uupumuksen johtuvan eri syistä. Tukiverkoston puuttuminen mainitaan niistä yhtenä. Lehtijutussa kerrotaan myös Väestöliiton keräämästä perhebarometristä, jonka mukaan yhä harvempi suomalainen harkitsee lapsen hankintaa. Tärkeimpinä syinä esille nousi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus. Sorkkila toteaa, että monet vanhemmat vaikuttavat olevan yksinäisiä.

Jatka lukemista “KiVa vanhemmuuden tukena: Tiedolla, tuella ja vaistoilla kohti leppoisampaa lapsiperhearkea”

Share Button

UKK: Onko pakko imettää, nukkua perhepedissä, vessahätäviestiä ja kantaa vauvaa liinassa?

Jatka lukemista “UKK: Onko pakko imettää, nukkua perhepedissä, vessahätäviestiä ja kantaa vauvaa liinassa?”

Share Button

Kantaminen

Vauvat kaipaavat kantamista, se on vauvan geeneihin koodattu odotus. Kannettu vauva kuulee kantajan sydämenlyönnit ja hengityksen sekä tuntee hänen kosketuksensa ja lämpönsä. Se rauhoittaa vauvaa ja tekee hänet tyytyväiseksi. Kantaminen vähentää vauvan kokemaa stressiä ja tukee turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Kantaa voi kuka tahansa lapsen hoitajista ja näin vahvistaa omaa suhdettaan lapseen. Kantaminen antaa vauvalle virikkeitä, kun hän myötäilee kantajan liikkeitä, näkee kasvonilmeitä lähellä ja kuulee puhetta. Kantaminen hyödyttää vauvan motorista, sosiaalista ja kielellistä kehitystä. Jatka lukemista “Kantaminen”

Kirjaesittely: Luonnollinen lapsuus

Evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemen kirja on pyrkimys hahmottaa sitä, miten lajimme tyypillisesti synnyttää ja hoitaa vauvoja sekä miten vanhemmuus ja perhe muotoutuu ja miten yhteisö ja sukulaissiteet vaikuttavat siihen. Evoluutiobiologian lähtöoletusten mukaisesti kirjan lähteenä on käytetty sekä tutkimuksia toisista kädellislajeista, tutkimuksia fossiileista ja arkeologisista löydöistä että tutkimuksia laajasti nykyisistä eri ihmispopulaatioista, erityisesti keräilijä-metsästäjä-kansoista. Lähtöoletuksena on, että ihminen pyrkii geeniensä ohjaamana lisääntymismenestykseen, ja vuosimiljoonien kuluessa nykyiseen olemukseemme ja toimintaamme on vaikuttanut se, millaisia valintoja tehneet edeltäjämme ovat säilyneet parhaiten hengissä ja lisääntyneet eniten. Jatka lukemista “Kirjaesittely: Luonnollinen lapsuus”

Kirjaesittely: The continuum concept – In search of happiness lost

Meidän kulttuurissamme järkeä ja “älykkyyttä” arvostetaan jo siinä määrin enemmän kuin vaistoja ja tunteita, että siitä on haittaa. Synnynnäinen tunteemme siitä, mikä on meille hyväksi, on heikentynyt niin, että olemme hädin tuskin tietoisia vaistoistamme, emmekä erota alkuperäistä tunnetta kirjaopin värittämästä tunteesta. Liedloffin mukaan on kuitenkin edelleen mahdollista löytää tie takaisin, oppia arvostamaan tunteitaan ja luottamaan vaistoihinsa.
Jatka lukemista “Kirjaesittely: The continuum concept – In search of happiness lost”