UKK: Miksi vauva viihtyy vain sylissä?

On normaalia, että pieni vauva ei halua olla erossa hoitajastaan, sillä hänen hengissäsäilymisvaistonsa on vahva: vauvan näkökulmasta aikuisen läheisyys merkitsee turvaa ja yksin jääminen vaaraa. Ihminen on biologisesti jälkeläisiään kantava laji, ja pienelle vauvalle sylissä ja kannettavana oleminen on geeneihin koodattu oletus. Nykyvauvat ovat edelleen geneettisesti ja biologisesti samanlaisia kuin kivikaudella syntyneet vauvat ja heidän vaistonsa toimivat samalla tavalla. Siksi vauvat tarvitsevat optimaalisesti kehittyäkseen samanlaisia fyysistä ja emotionaalista hoivaa, johon ihmislaji on miljoonia vuosia kestäneen evoluution aikana sopeutunut.

Vastasyntyneen vauvan kolmea ensimmäistä elinkuukautta voidaan kutsua ”neljänneksi raskauskolmannekseksi”, sillä ihmisvauva syntyy muihin nisäkkäisiin verrattuna hyvin kehittymättömänä ja sopeutuu kohdun ulkopuoliseen elämään vähitellen. Aikuisen läheisyys auttaa vastasyntynyttä säätelemään fyysisiä toimintojaan kuten ruumiinlämpöä ja hengitystä. Sylissä pitäminen ja kantaminen vähentävät vauvan kokemaa stressiä ja tukevat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Vastasyntynyt rakastaa liikettä ja kannettavana olemista, joihin hän on kohdussa ollessaan tottunut. Tutkimukset vahvistavat, että paljon kannetut vauvat itkevät vähemmän ja että vauvana saadun ihokontaktin ja läheisyyden hyödyt ulottuvat pitkälle lapsuuteen ja jopa aikuisuuteen asti. Erään tutkimuksen mukaan sylissä pitäminen vaikuttaa jopa vauvan geeneihin.

Vauvan tarve olla sylissä voi liittyä väsymykseen, nälkään tai yksinkertaisesti läheisyyden, lohdun ja turvan tarpeeseen. Toki myös vauvan temperamentti ja terveyteen liittyvät asiat voivat vaikuttaa siihen, viihtyykö vauva muualla kuin sylissä. Hieman isommalla vauvalla tarve olla ensisijaisen hoitajan lähellä voi liittyä myös eroahdistukseen, kun vauva ymmärtää olevansa hoitajastaan erillinen ja pelkää tämän katoamista.

Joskus kuulee sanottavan, että jos vauvaa pitää koko ajan sylissä, hän ei koskaan opi viihtymään yksin tai nukkumaan muualla kuin sylissä. Tai että vauvaa ei pidä nostaa syliin heti kun hän itkee, koska muuten vauva oppii manipuloimaan vanhempiaan itkemällä. Nämä ovat kuitenkin kulttuurisia uskomuksia, joita tiede ei tue. Vauva ei osaa manipuloida vaan ilmaisee tarpeitaan niillä keinoilla, joita hänellä on. Pienellä vauvalla ei ole kykyä rauhoittaa itse itseään (eikä valmiuksia sitä oppia) vaan hän tarvitsee rauhoittumiseen ja tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Pienenä saatu läheisyys ja turva tukevat myöhempää itsenäistymistä. Tarve olla sylissä ei ole opittu tottumus, josta vauva pitäisi opettaa pois eikä vauvaa voi pilata liiallisella sylissä pitämisellä, vaan lähellä pitäminen on yksinkertaisesti vauvan luontaisiin tarpeisiin vastaamista.

Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan, että mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpää on, että vanhempi on lähellä ja valmiina huolehtimaan lapsen tarpeista. Jatkuva vauvan tarpeisiin vastaaminen voi kuitenkin väsyttää, ja vanhemman on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Kantovälineen käyttämisestä voi olla arjessa suuri apu, kun vanhempi saa kätensä vapaaksi samalla kun vauva saa nauttia läheisyydestä ja kantamisesta. Tukiverkon apua kannattaa hyödyntää. Myös oman vaatimustason alentaminen ja priorisointi voi auttaa: pikkuvauvan kanssa kannattaa huoletta keskittyä pesimiseen ja antaa pyykkivuorien kasvaa. Vauva on pieni ja kannettavassa iässä vain lyhyen aikaa ja kun vauva kasvaa ja oppii liikkumaan, hän todennäköisesti alkaa viihtyy paremmin muuallakin kuin sylissä.

Lue lisää aiheesta:

Seuraava kysymys:
Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

UKK: Voiko lapsen itsenäistymisen kanssa kiirehtiä?

Jatka lukemista “UKK: Voiko lapsen itsenäistymisen kanssa kiirehtiä?”

Share Button

Kantaminen

Vauvat kaipaavat kantamista, se on vauvan geeneihin koodattu odotus. Kannettu vauva kuulee kantajan sydämenlyönnit ja hengityksen sekä tuntee hänen kosketuksensa ja lämpönsä. Se rauhoittaa vauvaa ja tekee hänet tyytyväiseksi. Kantaminen vähentää vauvan kokemaa stressiä ja tukee turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Kantaa voi kuka tahansa lapsen hoitajista ja näin vahvistaa omaa suhdettaan lapseen. Kantaminen antaa vauvalle virikkeitä, kun hän myötäilee kantajan liikkeitä, näkee kasvonilmeitä lähellä ja kuulee puhetta. Kantaminen hyödyttää vauvan motorista, sosiaalista ja kielellistä kehitystä. Jatka lukemista “Kantaminen”

Perhepedissä nukkuminen

Kulttuurimme valtavirrassa pidetään ihanteena yksin omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessa pitkiä jaksoja nukkuvia vauvoja. Tämä on historiallisesti ja kulttuurisesti poikkeuksellinen ihanne ja lisäksi vastoin biologisia faktoja. Vauvoilla on vahva hengissä säilymisvietti, joka ohjaa pitämään turvan lähellä, etteivät pedot, vieraat ihmiset ja muut uhat pääse lähelle. Vauvat myös kasvavat yöllä nopeimmin ja tarvitsevat siksi ravintoa ympäri vuorokauden. Jatka lukemista “Perhepedissä nukkuminen”

ihokontakti

Iho on vauvan luontainen  elinympäristö. Ihokontaktin tukee vauvan lämmönsäätelyä. Tasainen lämmöntuotanto vapauttaa energiaa kasvamiseen ja auttaa pitämään vauvan verensokerin tasaisena. Ihokontaktissa oleva vauva kasvaa hyvin. Ihokontakti tukee myös lapsen oman, hyvän bakteerikannan kehittymistä. Ihokontaktissa vauva on rauhallisempi ja nukahtaa helpommin. Jatka lukemista “ihokontakti”

imetys

Äidinmaito on lajimme jälkeläisille tarkoitettua, optimaalista ravintoa. Imetyksen lukuisat edut sekä lapsen että äidin kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ovat laajalti tiedossa. Siitä huolimatta imetys koetaan usein ongelmalliseksi. Korvike-vallankumous katkaisi 1900-luvulla luonnollisen sukupolvien ketjun, jossa tyttäret oppivat imettämään äideiltään ja muilta sukulaisiltaan. Imetykseen voi valmistautua jo ennen lapsen syntymää hankkimalla tietoa ja asennoitumalla imetykseen. Myös läheisten (esimerkiksi puoliso tai oma äiti) kanssa on hyvä keskustella imetykseen liittyvistä odotuksista, ja pohtia, kuinka he voivat tukea imetyksen onnistumista. Imetykseen liittyvissä pulmissa äiti voi pyytää apua esimerkiksi neuvolasta, imetysohjaajalta tai Imetyksen tuki ry:n imetystukiäideiltä. Jatka lukemista “imetys”

Lapsentahtinen pulloruokinta

Imetys on yksi mahdollinen osa kiintymysvanhemmuutta, mutta sen puute ei tee vanhemmista huonompia tai poista heidän mahdollisuuksiaan hoitaa lastaan lapsentahtisesti ja lempeästi. Kiintymysvanhemmuuden näkökulmasta pulloruokintakin on mahdollista tehdä vauvan moninaiset tarpeet huomioiden. Olennaisia seikkoja ovat ihokontaktin ja läheisyyden ylläpito sekä lapsen nälkäviestien huomioiminen. Jatka lukemista “Lapsentahtinen pulloruokinta”

Kirjaesittely: Luonnollinen lapsuus

Evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemen kirja on pyrkimys hahmottaa sitä, miten lajimme tyypillisesti synnyttää ja hoitaa vauvoja sekä miten vanhemmuus ja perhe muotoutuu ja miten yhteisö ja sukulaissiteet vaikuttavat siihen. Evoluutiobiologian lähtöoletusten mukaisesti kirjan lähteenä on käytetty sekä tutkimuksia toisista kädellislajeista, tutkimuksia fossiileista ja arkeologisista löydöistä että tutkimuksia laajasti nykyisistä eri ihmispopulaatioista, erityisesti keräilijä-metsästäjä-kansoista. Lähtöoletuksena on, että ihminen pyrkii geeniensä ohjaamana lisääntymismenestykseen, ja vuosimiljoonien kuluessa nykyiseen olemukseemme ja toimintaamme on vaikuttanut se, millaisia valintoja tehneet edeltäjämme ovat säilyneet parhaiten hengissä ja lisääntyneet eniten. Jatka lukemista “Kirjaesittely: Luonnollinen lapsuus”

Hellän kosketuksen voima

Moni suomalainen kärsii tälläkin hetkellä kroonisesta kosketuksen puutteesta. Läheisyysvaje on vakava asia, sillä kosketus on ihmiselle sosiaalisena olentona merkittävä voimavara. Se rauhoittaa ja laskee stressiä, taltuttaa kipua ja lievittää pelkoa. Kosketus sitoo ihmisiä toisiinsa.
Jatka lukemista “Hellän kosketuksen voima”

Share Button

Kirjaesittely: The continuum concept – In search of happiness lost

Meidän kulttuurissamme järkeä ja “älykkyyttä” arvostetaan jo siinä määrin enemmän kuin vaistoja ja tunteita, että siitä on haittaa. Synnynnäinen tunteemme siitä, mikä on meille hyväksi, on heikentynyt niin, että olemme hädin tuskin tietoisia vaistoistamme, emmekä erota alkuperäistä tunnetta kirjaopin värittämästä tunteesta. Liedloffin mukaan on kuitenkin edelleen mahdollista löytää tie takaisin, oppia arvostamaan tunteitaan ja luottamaan vaistoihinsa.
Jatka lukemista “Kirjaesittely: The continuum concept – In search of happiness lost”