Kaupparaivarit ja Lempeä kasvatus

Kiintymysvanhemmuusperheet ry:lle esitettiin kysymys, missä haluttiin tietää, mitä pitäisi tehdä kun lapsi saa ns. kaupparaivarit, eli menettää malttinsa julkisella paikalla ja heittäytyy esimerkiksi lattialle makaamaan huutaen. Pohdimme vastausta ja päädyimme seuraavanlaisiin ajatuksiin.

Kun ajatellaan lapsen raivareita ylipäätään, on aika tärkeä muistaa, että lapsen tunneryöppyyn on aina joku syy. Aikuisen mielestä syy voi olla vähäpätöinen, mutta lapselle sekä syy, että tunne ovat todellisia. Syy on usein joku täyttymätön tarve. Kaikkein helpoin tapa raivareiden hoitoon on ennakointi, eli lapsen välittömien tarpeiden täyttäminen jo ennen kauppareissua. Kauppaan ei siis kannattaisi lähteä väsyneen, nälkäisen tai päiväkotipäivästä kuormittuneen lapsen kanssa. Myös aikuisen tarpeet olisi hyvä olla täytetty ennen kauppareissua. Lapselle kannattaa pohtia omaa tekemistä ja vastuualueita kaupassa, jotta lapsen ei tarvitse turhautumistaan purkaa kiukuttelemalla.

Jatka lukemista “Kaupparaivarit ja Lempeä kasvatus”

Share Button

Erityislasta ei ole lempeydellä* pilattu

Olen usein törmännyt ajatukseen, että nykylasten (aikuisia) häiritsevä käytös ja erityislasten määrän lisääntyminen johtuisi lempeämmästä kasvatuskulttuurista, kun lapsia ei enää entiseen tapaan “laiteta kuriin”. Erityislapsiaan lempeästi kasvattavat vanhemmat saattavatkin saada ympäristöstään usein viestiä: “teet jotain väärin”. Milloin muiden mielestä lapselle on annettu liikaa periksi, milloin on asetettu liian tiukat rajat ja jopa vanhempien rakkauden riittävyyttä saatetaan epäillä. Näille vanhemmille haluaisin kertoa, että erityislapsi voi oireilla, vaikka ne kuuluisat rajat ja rakkaus olisivatkin kunnossa.

Jatka lukemista “Erityislasta ei ole lempeydellä* pilattu”

Share Button

Kirjaesittely: Huomaa hetki perheessä

Elina Kauppila on kirjoittanut kirjan, joka on tämänhetkiseen kasvatuskeskusteluun tilattu. Rakentava ja lempeä vuorovaikutus kuuluu yhä useamman vanhemman tavoitteisiin, mutta suomalaisia oppaita siihen ei ole oikein ollut. Huomaa hetki perheessä on erityisen tärkeä teos useammasta syystä. Se selittää, miksi aikuisen tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat erittäin merkittäviä lapsen kehityksen kannalta. Lisäksi se antaa konkreettisia ja ymmärrettäviä neuvoja taitojen kehittämiseen.

Jatka lukemista “Kirjaesittely: Huomaa hetki perheessä”

KiVaa arkea koululaisen kanssa

Kun lapsi kasvaa koululaiseksi, muuttuvat arjen vuorovaikutustilanteet erilaisiksi verrattuna pikkulapsiaikaan. Lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia ja hänelle alkaa muodostua oma maailmankuva ja elinpiiri. Miten KiVa ja Lempeä kasvatus näkyvät koululaisten perheissä erilaisissa tilanteissa, joissa näyttäisi olevan jokin ristiriita? Monelle meistä KiVa on ihan tavallista arkea, jota näillä tosielämään pohjautuvilla esimerkeillä pyrin avaamaan.
Jatka lukemista “KiVaa arkea koululaisen kanssa”

Share Button

“Puhuminen, kosketus ja empatia auttavat jo pitkälle” – Vanhemmat kertovat vaihtoehtoja rankaisemiselle

Lasten kasvattamisesta puhutaan paljon. Erityisesti suomalaisia puhuttaa kuritusväkivalta, johon liittyviä juttuja on julkaistu eri medioissa runsaasti. Lastensuojelun keskusliiton selvityksen mukaan noin 20 prosenttia suomalaisista hyväksyy kuritusväkivallan. Luku on edelleen liian suuri.

Näiden yhteydessä yleisesti toistuva vanhempien esille nostama kysymys on, että jos lasta ei saa rankaista, häntä ei ole suositeltavaa laittaa jäähylle, eikä edes huutaminen ole suotavaa, mitä sitten saa tehdä? Jääkö ainoaksi vaihtoehdoksi nostaa kädet pystyyn?

Jatka lukemista ““Puhuminen, kosketus ja empatia auttavat jo pitkälle” – Vanhemmat kertovat vaihtoehtoja rankaisemiselle”

Share Button

UKK: Miksi lempeä kasvatus ei toimi toivotulla tavalla?

Kiintymysvanhemmuuden toteuttaminen käytännössä vaatii tunne- ja vuorovaikutustaitojen hallintaa sekä arvomaailman, jossa lapset, kuten kaikki ihmiset, ovat tasa-arvoisia. Lisäksi itsestä ja omasta jaksamisesta pitää pitää huolta. Jotta jaksaa huolehtia muista, täytyy itse voida hyvin. Tähän liittyy armollisuus itseä kohtaan. Aina voi parantaa ja virheistä voi ottaa opiksi, mutta vanhemmuus ei kuulu olla suorittamista, vaan yhteinen matka lasten kanssa.

Lempeä kasvatus voi tuntua jopa mahdottomalta suorittamiselta, jos pyrkii armotta täydellisyyteen ja virheettömään vanhemmuuteen. Haasteita voi tuottaa myös oman lapsen temperamentille sopivien, yksilöllisten toimintatapojen löytäminen. Joillekin kiintymysvanhemmuus voi vaikuttaa täysin toimimattomalta, jos ei hahmota kiintymysvanhemmuuden ja curling-vanhemmuuden eroa.

Kiintymysvanhemmuuden toteuttaminen käytännössä voi tuntua haastavalta myös muista syistä. Jos omat voimavarat ja tukiverkosto ovat vähissä, voi kunnioittava ja lempeä vuorovaikutus olla iso haaste. Lisäksi yhteisön paine ja läheisten arvostelu saattavat vaikuttaa kasvatustapoihin, jos muut ympärillä odottavat perinteisempää kasvatustyyliä, tai vaikuttavat osaavan kohdata lapsen aina “oikein”.

Aikuisen tunne- ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat mahdollisuuksiin toteuttaa lempeää kasvatusta arjessa. Mikäli omassa lapsuudessa tai menneisyydessä on tässä suhteessa vajetta, joutuu aikuinen ehkä ponnistelemaan päivittäin kunnioittavan kohtaamisen eteen. Tällöin omat edellytykset ja mahdollisesti opitut toimintatavat saattavat poiketa merkittävästi siitä, miten toivoisi itse voivan kasvattaa lastaan/lapsiaan. Tässä tapauksessa voimia ei vie pelkästään vanhemmuus vaan myös oma kehitys ja sen eteen ponnistelu. Onneksi ihminen on oppiva koko ikänsä. Tunne- ja vuorovaikutustaitoja voi siis harjoitella vielä aikuisenakin ja myös siihen KiVa pyrkii antamaan vinkkejä.

Toisinaan kasvatuksen tai lapsen kohtaamisen tietyllä tavalla oletetaan toimivan niin, että se poistaa kaiken ei-toivotun käyttäytymisen. Sen pohjalta saatetaan päätellä ettei lempeä kasvatus toimi, koska lapsi edelleen riehuu, rikkoo tavaroita, käyttäytyy aggressiivisesti ja niin edelleen. Kiintymysvanhemmuuden tavoite ei kuitenkaan ole kiltti ja tottelevainen lapsi, eikä kasvatus kohdistu ensisijaisesti käyttäytymisen muokkaamiseen. Tarkoituksena ei ole se, että lapsi aina toimii kuten aikuinen sanoo, vaan se, että lapsi ymmärtää, mitä tapahtuu ja miksi sekä se, että lapsen tunne- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät. Tärkeänä nähdään matka, joka kuljetaan lapsen kanssa yhdessä lasta kunnioittaen ja ohjaten.

Jos kasvatus perustuu aikuisen aitoon haluun selvittää lapsen tarpeet sekä olla hänen kanssaan rakentavassa vuorovaikutuksessa, lapsi todennäköisesti haluaa vastavuoroisesti kuunnella vanhempaa. Mutta samaa ei voi odottaa, jos kasvatus suuntautuu vain lapsen käytökseen ja toiveena on vanhempien tahtoon kyseenalaistamatta suostuva ja hyvin käyttäytyvä lapsi.

Toimimista pohtiessa olisi tärkeä havaita, että pelkästään lapsen kunnioittava kohtelu on itsessään tyydyttävää. Se, että omassa vanhemmuudessa lapsen kunnioittava kohtaaminen on onnistunut, on jo itsessään palkitsevaa, sillä se tuottaa hyvinvointia myös lapselle. Lisäksi, kun lasta kohtelee kunnioittavasti, oppii lapsi myös kunnioittamaan muita.

Kiintymysvanhemmuudessa lapsi nähdäänkin ennen kaikkea mallioppijana. Jos lapsen halutaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, täytyy vanhemman näyttää mallia eli itse käyttäytyä siten kuten haluaa lapsen käyttäytyvän. Lapsen ei voi odottaa käyttäytyvän kunnioittavasti muita kohtaan, jos lapsi ei saa kunnioittavaa kohtelua osakseen.

Lue lisää aiheesta:
UKK: Mitä on lempeä kasvatus?
UKK: Onko kiintymysvanhemmuus sama kuin curling-vanhemmuus?
Kirjaesittely: Toimiva perhe

Seuraava kysymys:
Miten lempeä kasvatus näkyy perheen vuorovaikutuksessa?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

UKK: Miten lempeä kasvatus näkyy perheen vuorovaikutuksessa?

Jatka lukemista “UKK: Miten lempeä kasvatus näkyy perheen vuorovaikutuksessa?”

Share Button

UKK: Mitä on lempeä kasvatus?

Jatka lukemista “UKK: Mitä on lempeä kasvatus?”

Share Button

Siltoja rakentamassa

Miten saan lapseni kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavana? Miten vaalin lapseni luottamusta minuun, jotta hän uskaltaa kertoa minulle murheistaan ja ongelmistaan? Näitä kysymyksiä itse aika ajoin pohdin, ja varmasti muutkin vanhemmat. Molempien kysymysten taustalla on vanhemman ja lapsen välinen yhteys. Kun heidän välillään on kunnioittava, ymmärtävä ja lämmin keskusteluyhteys, vanhemman sanomisilla on lapselle merkitystä, ja lapsi kokee vanhemman luottamuksensa arvoisena. Jatka lukemista “Siltoja rakentamassa”

Share Button

KiVasti korvat auki

Ollessani lapsi, äitimme piti kolmipäisen sisaruskatraamme ojennuksessa parhaalla osaamallaan tavalla: huutamalla. Jos viesti ei muuten mennyt perille, korotettiin ääntä. Isämme oli paljon töissä ja lapsikatraasta jokainen oma, erilainen persoonansa, joten eripuraa ja haasteita riitti. Niinpä ääntä korotettiin usein, ja samalla pyynnöt muuttuivat käskyiksi. Käskyiksi ne myös jäivät.

Jatka lukemista “KiVasti korvat auki”

Share Button
Page 1 of 2
1 2