KiVaa arkea koululaisen kanssa

Kun lapsi kasvaa koululaiseksi, muuttuvat arjen vuorovaikutustilanteet erilaisiksi verrattuna pikkulapsiaikaan. Lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia ja hänelle alkaa muodostua oma maailmankuva ja elinpiiri. Miten KiVa ja Lempeä kasvatus näkyvät koululaisten perheissä erilaisissa tilanteissa, joissa näyttäisi olevan jokin ristiriita? Monelle meistä KiVa on ihan tavallista arkea, jota näillä tosielämään pohjautuvilla esimerkeillä pyrin avaamaan.
Jatka lukemista “KiVaa arkea koululaisen kanssa”

Share Button

UKK: Miten lempeä kasvatus näkyy perheen vuorovaikutuksessa?

Jatka lukemista “UKK: Miten lempeä kasvatus näkyy perheen vuorovaikutuksessa?”

Share Button

UKK: Mitä ovat minä-viestit?

Jatka lukemista “UKK: Mitä ovat minä-viestit?”

Share Button

UKK: Puhutaanko lapsen kanssa niin kauan, että molemmat ovat tyytyväisiä?

Jatka lukemista “UKK: Puhutaanko lapsen kanssa niin kauan, että molemmat ovat tyytyväisiä?”

Share Button

UKK: Mitä on aktiivinen kuuntelu?

Jatka lukemista “UKK: Mitä on aktiivinen kuuntelu?”

Share Button

Toimiva Perhe -kurssilla: mitä opin?

Esikoisvauvan kanssa voi olla helppoa lukea kirjoja ja perehtyä kasvatuksen sekä vuorovaikutuksen teorioihin. Kun lapsi kasvaa, tulee kirjaan tartuttua yhä harvemmin – juuri silloin, kun kultaisista teorioista pitäisi siirtyä vaativaan käytäntöön.

Jatka lukemista “Toimiva Perhe -kurssilla: mitä opin?”

Share Button

Kirjaesittely: Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus

Rosenberg kuvaa kirjassaan vuorovaikutusmallin, jonka avulla ristiriitatilanteissa pystytään säilyttämään lämmin empaattinen yhteys osapuolten välillä, eikä ajauduta tuomitsemiseen tai syyttelyyn. Ennen kuin aloitan varsinaisen kirjaesittelyn, pohdin, miten kuvattu vuorovaikutusmalli suhtautuu vanhempi-lapsi -suhteeseen. Jatka lukemista “Kirjaesittely: Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus”

Kirjaesittely: Toimiva perhe

Tämä kirjoitus on tiivistelmä laajemmasta kirjaesittelystä, jonka voi ladata tästä.

Toimiva perhe -kirjan aiempi painos on nimeltään Viisaat vanhemmat. Kirjassaan Gordon kuvaa sitä, miten moni ihminen lapsen saatuaan ottaa harteilleen ”vanhemman rooliin”, he alkavat käyttäytyä tietyllä tavalla, siten kuin uskovat kunnon vanhemman käyttäytyvän. Heidän pitää mielestään olla aina johdonmukaisia, olla loputtoman hyväksyviä ja suvaitsevaisia, sivuuttaa henkilökohtaiset tarpeensa ja uhrautua lastensa vuoksi. Oman inhimillisyytensä unohtaminen on kuitenkin ensimmäinen paha virhe, sillä lapset osaavat arvostaa aitoutta ja inhimillisyyttä. Ei tarvitse olla johdonmukainen ollakseen toimiva vanhempi. On ehdottoman tärkeää että opit tuntemaan mitä todella tunnet. Jatka lukemista “Kirjaesittely: Toimiva perhe”