Kirjaesittely: Tipsun temppukirja: : mindfulnessia ja myötätuntoa kasvatustyöhön

Sari Markkanen, Avain, 2018.

Opettajan ja mindfulness-ohjaajan Sari Markkasen teos Tipsun temppukirja johdattaa lapset – ja aikuiset – helposti ja ymmärrettävästi mindfulnessin ja tietoisuuden maailmaan. 

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen esittelee lukijalle mindfulness-harjoituksen. Osiossa kerrotaan tietoisesta läsnäolosta, sen merkityksestä hyvinvoinnille sekä mindfulnessin hyötyjä lapsille. Markkanen avaa myös aivojen toimintaa eri tunnetiloissa ja myönteisten tunteiden vaikutusta kokemaamme maailmaan. 

Tietoinen läsnäolo ylläpitää yhteyttä lapseen, sillä olemalla läsnä hetkessä aikuinen näkee ja kuulee lapsen viestit erityisellä herkkyydellä, ja voi tukea lasta tunteita sanoittamalla ja soinnuttamalla. Opetamme samalla tunnetilojen nimeämistä ja tunnistamme miltä tunteet tuntuvat kehossa: ”Mitä huomaat ja koet? Miltä tunne tuntuu kehossa? Missä kohtaa se tuntuu?” 

Markkanen muistuttaa, että hankalien tunteiden keskellä niin aikuisen kuin lapsenkin on tärkeää saada osakseen myötätuntoa. Meidän tulee nähdä tunteen kokija, ei vain tunnetta sekä ongelmaa, ja osoittaa lapselle myötätuntoa. Myötätunto auttaa säilyttämään yhteyden itseemme ja toisiin. Hankalatkin tunteet, harmit ja surut kuuluvat elämään. Emme voi poistaa näitä tunteita mutta voimme oppia kohtaamaan vaikeatkin tunteet lempeällä tavalla. Kirjan harjoitukset opettavat, että tunteet ovat kuin säätiloja. Ne tulevat ja menevät, mutta mikään niistä ei viivy loputtomiin. Tämän muistaminen voi lisätä luottamusta myös vaikeiden tunteiden äärellä. 

Kirjan toinen osa pitää sisällään seitsemän Tipsu-satua ja harjoituksia, jotka toistuvat aina samalla kaavalla. Osio alkaa sadulla, jonka jälkeen esitellään sadun teema: mitä satu opettaa? Seuravana kirja avaa reflektiokysymyksiä, joista keskustellaan yhdessä lasten kanssa sadun pohjalta. Tämän jälkeen seuraa sadun teeman pohjalta harjoituksia, sekä niiden soveltamiseen ja ohjaamiseen liittyviä kysymyksiä. Viimeisenä esitellään lasten ja aikuisten kokemuksia harjoitusten ääreltä.

Satujen ja harjoitusten teemat vaihtelevat kehollisista kokemuksista aistien havainnointiin ja mielen tutkimiseen, kuin myös positiivisten ja negatiivisten tunteiden huomaamiseen ja kohtaamiseen. Viimeisimmät sadut ja harjoitukset keskittyvät erityisesti myötätuntoiseen ja itsemyötätuntoiseen otteeseen tunteita ja ajatuksia kohtaan. 

Kirjan seikkailijasta Tipsusta kertovat sadut ovat 2–4 sivun mittaisia, joten pienemmätkin lapset jaksavat kuunnella sadun alusta loppuun. Harjoituksia on useita ja kirja esittelee myös soveltavia harjoituksia pienemmille lapsille. Reflektiokysymykset antavat apua lukijalle sadun käsittelyyn lasten kanssa ja avaavat mahdollisuuden aitoihin keskusteluihin sekä tunteiden, kokemusten ja aistien havainnointiin aikuisten ja lasten välillä. 

Kirjan viimeinen osio ”Oivalluksia ja ajatuksen aihetta” antaa huomioita aikuiselle opetushetkiin. Osiossa muistutetaan aikuisten valitsemien sanojen ja tunnetilojen tärkeydestä, lapsen kohtaamisesta ja lempeästä suhtautumisesta itseensä ja muihin. Kirjan loppu kokoaa opetushetkien huomioita ja vinkkejä, mutta tärkeimpänä se muistuttaa kohtaamaan itsemme ja toisemme lempeästi ja myötätunnolla: ”Loppujen lopuksi kaikkein vaikuttavinta on osoittaa lapsille rakkautta ja tarjota heille emotionaalisesti turvallinen ympäristö, jossa he voivat kokea, että he ovat riittäviä ja rakastettuja omana itsenään.”

Tipsun temppukirja on hyvä perusteos mindfulnessin saloihin niin lapsille kuin aikuisille lasten kanssa. Kirja on koostettu lukijalle ymmärrettävään ja helposti toteutettavaan muotoon ja antaa valmiit raamit mindfulnessin harjoitteluun yhdessä lasten kanssa. Tipsun temppukirjaa voi käyttää kasvatuksen ammattilaiset varhaiskasvatuksessa ja alakoulussakin, sekä myös kasvattajat kotona. Tipsun seikkailut ja harjoitukset sekä reflektiokysymykset antavat mahdollisuuden hienoon ja havainnoivaan keskusteluun lasten kanssa. 

Kirjaesittely: Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo

Myla & Jon Kabat-Zinn, Basam Books, 2011.

Jon Kabat-Zinn on koko mindfulness-yhteisön tuntema henkilö ja Massachusettsin yliopiston professori. Hän on kehittänyt mindfulnessiin perustuvan ohjelman, joka perustuu stressinhallintaan ja jolla voi hoitaa esimerkiksi uupumusta. Kabat-Zinnin merkitys mindfulnessin tuomisessa tieteen kentälle on merkittävä.

Teoksessaan Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo Kabat-Zinn puolisonsa kanssa esittelee tietoista vanhemmuutta eri näkökulmista. Kirja on täynnä pieniä tarinallisia esimerkkejä ja mielenkiintoisia harjoituksia. Kautta linjan kirjan läpäisee lempeästä kasvatuksesta tuttu läheisyyden tarjoaminen ja läsnäolon ja yhteyden merkitys. Esittelen tässä vain yhden osa-alueen eli tietoisen vanhemmuuden pohjan, koska se kytkeytyy vahvasti myötätuntoon ja Lempeään kasvatukseen.

Tietoisen vanhemmuuden perusta

Kyetäksemme toimimaan kussakin tilanteessa optimaalisesti, on meidän pysyttävä tiukasti tässä hetkessä. Se mikä toimii jollain muulla, ei toimi meillä. Se mikä toimi eilen, ei toimi tänään. Vanhemmuus vaatii meitä kasvamaan ja kehittymään jatkuvasti. Vanhemmuudessa me olemme jatkuvasti uuden edessä, ja meidän on luotettava sydämiimme ja syvimpiin vaistoihin ja kokemuksiin. Jos vanhemmuus ei ole tietoista eikä vanhempi jaksa tehdä tutkimusmatkaa itseensä, tämä voi aiheuttaa syvää ja pitkäaikaista vahinkoa lapselle ja heidän kehitykselleen. Meidän on siis pysyttävä hereillä vanhemmuuden haasteissa. 

Mitä tietoinen vanhemmuus on?

Tietoinen vanhemmuus kutsuu meidät vanhemmuusmatkalle itsetuntemuksen ja uuden tavoitteellisuuden pohjalta. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa meitä ymmärtämään lasta ja hyväksymään sekä lapsi että itsemme kaikkine virheinemme. Tietoinen, läsnäoleva vanhemmuus voi myös parantaa nykyhetkeä. Lapset voivat johtaa meidät hyvään vanhemmuuteen, kun vain olemme tietoisia ja läsnä, mieli auki oppimaan heiltä. Kokemuksiamme, niin hyviä kuin huonojakin, tarkkailemalla voimme päästä kokemaan mitä syvimpiä yhteyden ja rakkauden tuntemuksia ja onnistumisia. Tietoinen läsnäolo tuo tullessaan myötätuntoa. Kun havainnoimme kehoamme ja tunteitamme juuri tässä hetkessä, voimme ymmärtää sekä itseämme että muita paremmin. Tietoinen läsnäolo lisää hyvinvointiamme, ja meidän hyvinvointimme vaikuttaa lapsiimme. Me vanhemmat olemme ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän lähteitä. Ja niitä voi antaa vain olemalla aidosti läsnä hetkessä. Rakkaus lapsiimme ilmaistaan ja koetaan heidän kanssaan viettämiemme hetkien laadussa. Emme pysty siihen, ellemme ole omassa elämässämme aitoja, tuntevia, ja hereillä  ̶  eli tietoisia.

Tietoisen vanhemmuuden perusta koostuu kolmesta elementistä. Ne ovat itsenäisyys, empatia ja hyväksyntä.

itsenäisyys

On tärkeää havaita, että kaikki ihmiset haluavat olla oman elämänsä subjekteja. Itsenäisyys merkitsee omana itsenään olemista ja tulemista hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Kaikkien todellinen luonto on itsenäinen, ja se täytyy tunnistaa ja hyväksyä. Valintamme sen kohdalla,  miten itsenäisyyttä lapselle myönnämme voi vaihdella, mutta meidän täytyy tunnustaa itsenäisyys ja kunnioittaa sitä. Jokainen lapsi, joka on saanut olla oma itsensä ja tullut hyväksytyksi sellaisenaan, muistaa sen aikuisuudessa. Tietoisuutta on pysyä läsnä hetkessä ja tunnistaa tämä itsenäisyyden elementti.

Empatia 

Kaikkein eniten lapsi siis haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään ja tulla kohdatuksi myötunnolla, kunnioituksella ja empatialla. Aikuisen on harjoiteltava empatian tuntemista  ja myötätuntoa silloinkin, kun lapsi ei näennäisesti sitä ansaitse. Tähän kuuluu tietoisuus omista tunteistamme. Kun haluamme lisätä empatiaa, yritämme tulkita, mitä lapsi näkee ja kokee joka hetki. Yritämme siis tuoda myötätuntoista tietoisuutta siihen hetkeen. Jos vanhemmat eivät virity lapsen tunteisiin hetkessä, lapsi voi lakata ilmaisemasta niitä. Tällä tavalla läheisistä ihmissuhteista voi kadota tunteita kokonaan, etenkin, jos tunteita yritetään välttää lapsuudessa eikä suhtauduta empatialla kaikkiin tunteisiin. Lasten täytyy saada tuntea, että pidämme heistä kiinni, käyttäytyvätpä he miten tahansa. 

Tietoinen vanhemmuus siis vaatii tietoisuutta lapsen tunteista kussakin hetkessä ja niihin suhtautumista empaattisesti.

(Tästä näkökulmasta vauva, joka nukahtaa itkuunsa on ehkä vauva, joka on oppinut luovuttamaan?)

Hyväksyntä

Lapsen kokemus siitä, että hänet hyväksytään täysin on äärimmäisen tärkeä. Se ei tarkoita, että hyväksymme kaikki hänen tekonsa, vaan se on pikemminkin yleinen varmuus ehdottomasta rakkaudesta. Hyväksyntää on se, että valitsee nähdä lapsen lähtökohtaisesti hyvänä. Jos valitsemme nähdä lapset manipuloivina, tahallaan kiukuttelevina ja uhmaavina olentoina, on hyväksyminen vaikeaa. Hyväksyntä on valittu tie. Meidän on tapana tulkita huonoksi käytökseksi tilanteet, jotka tulkitsemme hyökkäykseksi auktoriteettia kohtaan. Tämä on huono tie, sillä se pystyttää välillemme muurin. Meidän täytyy tuoda niihin hetkiin tietoista läsnäoloa. Näin voimme huomata tunteemme ja tarpeemme  ̶  pelkomme kontrollin menettämisestä ja sitä kautta suhtautua hyväksyvämmin lapsen tunteisiin.

Tietoinen vanhemmuus vaatii tietoisuutta omista tulkinnoista ja pyrkimystä tunnistaa omat tunteet ja niiden vaikutukset tulkintoihin. Aina voi valita olla leppoisampi.

– Petra Masko

Kirjaesittely: The Self-Compassion Workbook for Teens

Karen Bluth, New Harbinger Publications, 2017.

Tämä työkirja on mahtava sekoitus faktaa ja konkreettisia selkeitä harjoituksia. Työkirja on kirjoitettu selkeällä, helposti ymmärrettävällä ja lähestyttävällä tavalla. Kirja on englanniksi, joten kielitaitoa vaaditaan. Kieli on kuitenkin helpohkoa englantia. Kirjassa nuorille kerrotaan kattavasti faktaa heidän kehityksestään. Isoa osaa faktatiedosta selkeytetään arkisin esimerkein.

Kirjassa käsitellään myötätuntoa, itsetuntoa ja tietoista läsnäoloa seuraavasti:

Nuoren identiteettikehitykseen voi tulla tarpeetonta lisästressiä, jos hänen täytyy pohtia, onko hän tarpeeksi hyvä vai ei. 

Itsemyötätunto on murrosikäisen pelastusrengas. Itsemyötätuntoinen ihminen on itselleen ennemmin kiltti kuin ankara. Hän suhtautuu epätäydellisyyteen hyväksyvästi.

Itsemyötätunnon vaikutuksesta aikuisten hyvinvoinnille on tehty satoja tutkimuksia. Sen hyötyjä ovat esimerkiksi vähempi ahdistuneisuus, masentuneisuus ja stressi, suurempi onnellisuus ja yleinen tyytyväisyys elämään, sekä paremmat yhteistyö- ja ihmissuhdetaidot. Itsemyötätunto myös kasvattaa motivaatiota tavoitella korkealle arvotettuja tavoitteita.

Nuorille tehdyt itsemyötätuntotutkimukset osoittavat itsemyötätuntoisten nuorten voivan paremmin. He ovat vähemmän ahdistuneita, stressaantuneita ja masentuneita sekä tyytyväisempiä elämäänsä kuin itselleen ankarat nuoret. Itsemyötätunto on opittavissa oleva taito.

“Jos sinusta tuntuu ettet ole tarpeeksi hyvä, se johtuu siitä, että monenlaisiin murrosiän mukanaan tuomiin muutoksiin on hankala sopeutua. Sopeutuminen vie aikansa. Jos tunnet itsekriittisyyttä tai epävarmuutta, muista, että et ole yksin! Itsemyötätunnon avulla voit oppia olemaan itsellesi vähemmän vaativa. Lisäksi se auttaa sinua hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet.”

Esimerkkiharjoitus 1: itsemyötätunnon löytäminen 

Ajattele tilannetta, jossa hyvä ystäväsi kertoi sinulle jotain todella pahaa, mitä hänelle oli tapahtunut. Ehkä se oli epäonnistuminen kokeessa tai että hänen ihastumisensa kohde pyysikin jotain toista ulos. Oli tilanne mikä tahansa, hänestä tuntui pahalta, kuin hän olisi arvoton. Kirjoita tästä tapahtumasta:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Nyt ajattele, mitä sanoit ystävällesi. Ajattele myös, kuinka sanoit sen (esim. äänenpaino). Kirjoita siitä tähän:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________

Seuraavaksi ajattele tilannetta, jossa sinusta tuntui pahalta. Kun jotain sellaista tapahtui, jossa tunsit itsesi idiootiksi, joukkoon kuulumattomaksi tai arvottomaksi tai kun olisit vain halunnut painua maan alle ja pysyä siellä ikuisesti. Mieti tätä minuutin ajan. Sitten kirjoita tapahtuneesta tähän:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Palaa mielessäsi tapahtuneeseen: mitä sanoit itsellesi? Kirjoita ne alle, myös äänenpaino jota käytit:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________

Mitä sait selville? Kohtelitko itseäsi kuten ystävääsi (ympyröi yksi vaihtoehto)
Kyllä 
En 

Arvaan, että vastasit “en”. 78% ihmisistä ovat ystävällisempiä toisilleen kuin itselleen. Älä hätäile, et ole yksin! Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä tuntemilleen ihmisille, mutta tuomitsevia ja ankaria itselleen. Miksi näin on? Emme oikeastaan tiedä. Se voi johtua kasvatuksestamme ja kulttuuristamme. Meille kerrotaan lapsesta asti, että toisille pitää olla ystävällinen, mutta jos olemme sitä itsellemme, se on itsekästä. Myös itsekriittisyyttä pidetään tärkeänä keinona onnelliseen elämään. 

Tutkimukset osoittavat, että itselleen ystävälliset ihmiset ovat aikaansaavempia ja motivoituneempia. He viivyttelevät vähemmän ja kokeilevat mieluummin uusia asioita. Miksi näin on? Koska he antavat kaikkensa ilman pelkoa ”epäonnistumisesta”. He tietävät, että jos he eivät saavuta tavoitettaan, he joko antavat olla tai jatkavat yrittämistä. 

Itsemyötätunnolla tarkoitetaan samanlaista suhtautumista omiin vaikeisiin hetkiin, kuin, miten kohtaamme läheisiämme heidän vaikeina hetkinään. 

Itsemyötätunto ei ole vaikeaa, mutta se vaatii harjoitusta, koska emme ole tottuneet siihen. 

Itsemyötätunto kattaa kolme osaa:

  • Itselleen ystävällisyyden 
  • Mindfulnessin
  • Yleisen inhimillistämisen

Kirjassa ohjataan harjoitus, jossa näitä kolmea elementtiä oppii tunnistamaan. 

Mitä useimmat teini-ikäiset sanovat harjoitettuaan itsemyötätuntoa muutaman kuukauden ajan?

  • Tunnen oloni mukavammaksi. 
  • Se auttaa minua tuntemaan itseni paremmin. 
  • Luulen, etten murehdi niin paljoa tykkäävätkö muut minusta – koska pidän itsestäni!

Kirjassa ohjataan useampikin kehollinen harjoitus itsemyötätunnon opettelemiseksi. Kaikkien harjoituskokonaisuuksien lopussa on lyhyt johtopäätösosio, jossa harjoitusten yleisimmin herättämiä ajatuksia avataan selkeästi. 

Anna itsellesi aikaa opetellessasi olemaan ystävällinen itsellesi. On täysin okei olla hidas oppija! Ja jos sinulla ei ole paljoa aikaa tehdä harjoituksia, lyhyt aika jokaisena päivänä auttaa, esimerkiksi viisi minuuttia.”

Opetteleminen itseystävällisyyteen on prosessi, joka ei tapahdu yhdessä yössä. Useimmat meistä ovat viettäneet paljon aikaa olemalla itselleen ankaria ja tämän kääntäminen ystävällisyyteen ottaa aikansa.”

Esimerkkiharjoitus 2: mindfulness, autopilotti ja tauottamisen opettelu

Oletko joskus kävellyt johonkin huoneeseen ja ihmetellyt miten päädyit sinne? Tai oletko kulkenut kouluun etkä muista matkasta mitään? Tällöin olet tehnyt asioita autopilotilla, et tietoisesti. 

Mindfulness tarkoittaa jokaisen hetken uteliasta tiedostamista. Jokaisen tapahtuman huomaamista kuten ne ovat, aistihavainnot kehossamme, tunteemme ja ajatuksemme jokaisessa hetkessä. Meidän täytyy olla tietoisia tunteistamme ennen kuin pystymme tarjoamaan itsellemme tarvitsemaamme myötätuntoa.”

Nyt, käytä minuutti kiinnittämällä huomiosi ääniin. Jos sinulla on esimerkiksi ajastin puhelimessasi, aseta se minuutin päähän. Kuuntele ääniä ympärilläsi – ääniä läheltä ja kaukaa. 

Mitä huomasit?______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Kuulitko enemmän kuin normaalisti, jolloin et saa tarkkoja ohjeita huomion kiinnittämiseen?____________________________________________________________________________________________________________________

Mindfulness siis auttaa kiinnittämään huomiota, antamalla huomion kiinnittämiselle tarkoituksen. 

Huomaisitko huomiosi vaeltelevan, kun kuuntelit ääniä? Se on täysin normaalia, siten mieli toimii. 

“Kun ajattelemme, tuntuu siltä, kuin ajatuksemme olisivat absoluuttisia totuuksia. Kuitenkin, ajatuksemme ei ole faktatietoa! Ne tuntuvat siltä, mutta ne eivät ole. Ajatuksemme ovat usein pelkojemme ja negatiivisten ennakko-oletusten ohjaamia. Eli, vaikka itsekriittinen osa sinua sanoisi, että olet täysi idiootti, koska sanoit jotain todella typerää eilisissä juhlissa, se ei tarkoita, että olisit oikeasti idiootti! Tämä ajatus perustuu todennäköisesti sille, että pelkään näyttäväsi typerältä muiden ihmisten edessä. Sisimmässäsi haluat suojella itseäsi, ettet joutuisi satutetuksi.

Muita työkirjan harjoituksia ovat esimerkiksi:

  • musiikkimeditaatio 
  • tietoinen hengitys 
  • myötätuntoinen vartaloskannaus
  • henkilö kuin minä 
  • myötätuntoinen ystävä
  • kiitollisuusharjoitus
  • itseni arvostaminen 

Työkirjassa myös esitellään tietoisen läsnäolon ja myötätunnon siivittämää vuorovaikutusta. Näistä on myös harjoituksia. 

Usein elämässä käytämme paljon aikaa keskusteluun, mutta valitettavasti emme välttämättä puhu sydämestämme tai kuuntele aktiivisesti— Kun rauhoitumme, otamme aikaa puhuaksemme sydämestämme ja kuuntelemme aktiivisesti toista osapuolta. Näin voimme vuorovaikuttaa paljon rehellisemmin ja avoimemmin. Usein tämä johtaa siihen, että vastapuoli kuuntelee myös meitä tehokkaammin.

– Lotta Parkkonen

Kirjaesittely: Toimiva yhteys – Myötätunto ja hyväksyntä ihmissuhteissa

Anna Kåver & Åsa Nilsson, Edita Publishing Oy, 2008

Anna Kåverin ja Åsa Nilssonin kirjoittamassa Toimiva yhteys -kirjassa esitellään menetelmä tai ajatusmalli, jonka avulla voi parantaa yhteyttä muihin ihmisiin ja näin ollen vahvistaa sekä parantaa eri ihmissuhteita.

Kirjassa puhutaan ensin tietoisesta läsnäolosta. Lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että kiinnittää huomion toiseen ihmiseen ja huomaa, mikäli ennakko-asenne toista kohtaan on negatiivinen, koska se tulee vaikuttamaan siihen, miten henkilöä tulkitsee. Tässä on tärkeää myös tiedostaa, mikä on puhdasta havaintoa ja mikä on havainnosta tehtyä tulkintaa. Kun on läsnä tässä hetkessä, havainnoi tarkasti ja tiedostaa omat tunteensa, on helpompaa erottaa omat tunteensa ja lähestyä nykyhetkeä ilman menneisyydestä kumpuavia oletuksia tai ennustuksia tulevasta lopputuloksesta. Tähän kuuluu myös se, että hyväksyy ihmiset sellaisina kuin he ovat. On turha pettyä henkilöön, joka ei ikinä muista viedä roskapussia. Rakentavampaa on olla luova ja kehittää muita ratkaisuja tilanteeseen, esimerkiksi muistilappu, muistutussoitto tai vaikka erilainen työnjako. 

Tietoisen läsnäolon ja hyväksynnän jälkeen kirja käsittelee lyhyesti empatiaa. Kirja esittelee ensin teoriaa empatian takana sekä miten eri tilanteissa ihminen voi käyttää empatiaa myös omiin ikäviin tarkoitusperiinsä tai tukahduttaa empatian, mikäli toisen kärsimys on liikaa omalle henkiselle hyvinvoinnille. Kirja esittelee myös sisä- ja ulkoryhmän vaikutukset empatian kokemiselle. Sisäryhmää kohtaan koemme empatiaa, mutta ulkoryhmän suljemme siitä pois. Näin vastuu siitä, kuinka laaja sisäryhmä on, ja ketkä on vaarassa joutua ulkopuolelle, on meillä itsellämme. Myötätuntoon vaikuttaa siis se, kuinka hyvin osaa olla tietoisesti läsnä. Myötätunto muuttuu tehokkaaksi vasta sitten, kun sen osaa muuttaa toiminnaksi. 

Empatiassa on tärkeintä ymmärtää se, että katsomme maailmaa usein vain omasta näkökulmastamme. Toisen ymmärtäminen ei aina ole helppoa, sillä hänellä on aivan erilainen näkymä asioihin, kuin itsellä. Ymmärtääkseen toista, joutuu ensin arvaamaan, ellei tunne toista tarpeeksi hyvin. Tämän vuoksi empatian osoittaminen on helpompaa henkilölle, jonka tuntee hyvin tai joka ilmaisee selkeästi omat tunteensa ja tarpeensa. Ymmärtääkseen toista, tulee asettua hänen asemaansa. 

Empatian muuttaminen toiminnaksi tarkoittaa sitä, että tuo näkyväksi sen, että ymmärtää toista. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvistaa todeksi toisen reaktiot, tarpeet tai tavoitteet ja osoittaa näkevänsä ja hyväksyvänsä ne riippumatta omasta mielipiteestä. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua omista arvoista tai tarpeista. Toisen näkökulman voi ymmärtää, olematta itse samaa mieltä. Samaten toisen toiveen vahvistaminen todeksi, ei tarkoita sitä, että toive pitäisi täyttää.

Kirjassa kerrotaan esimerkein, miten toista kuuntelemalla ja läsnäolemalla voi oppia toisesta uusia puolia ja näin vahvistaa ymmärrystä. Yhteys toiseen ihmiseen vahvistuu, kun kuuntelee toista läsnäollen ja hyväksyy toisen ajatukset ja tunteet ilman tuomitsemista, vaikkei olisikaan itse samaa mieltä. Kirjassa on myös avattu tilanteita, joissa on tärkeä olla empaattinen ja yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa sekä vahvistaa se todeksi. Tällaisia tilanteita on esimerkiksi ristiriitatilanteissa, toisen lohduttamisessa ja vaikeissa tilanteissa lasten kanssa.

Toisen ymmärtämisen lisäksi on tärkeää myös kuunnella ja ymmärtää itseään eli vahvistaa omat tunteet ja pitää kiinni omista tarpeista ja oikeudesta tunteisiin. Tämä on tärkeää, jotta pystyy ilmaisemaan selkeästi oman tahtonsa ja muiden on helpompi ymmärtää ja olla empaattisia. Näin ihmissuhteissa säilyy tasapaino. 

Joskus tasapaino itsen ja muiden välillä on järkkynyt vakavasti ja henkilön on vaikea ymmärtää itseään ja pitää kiinni omista rajoistaan. Kirjassa käsitellään myös näitä tilanteita ja miten niitä voi itsekin alkaa muuttaa. Kirjan lopussa on myös harjoituksia, joilla voi vahvistaa myötätuntoa sekä muita että itseään kohtaan.