Jatka lukemista “Vinkkilista “parhaat vinkit myötätuntoon vauva-aikana””
Avainsana: vanhemmuus
Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä
Istun sohvalla lukemassa kirjaa taaperoikäiselle pojalleni. Hän kuuntelee tarinaa innokkaasti ja katselee sivujen kuvia silmä tarkkana. Omat ajatukseni sen sijaan vaeltelevat lähestyvässä lounasajassa, päivän aikataulussa ja loppuviikon suunnitelmissa. Samassa sohvalla lojuva puhelimeni värisee. Ojennan käteni, poimin puhelimen ja luen Whatsappiin kilahtaneen viestin.
Jatka lukemista “Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä”Vanhempi voi tukea nuoren itsetuntoa auttamalla häntä kohti itsemyötätuntoa
Itsemyötätuntoinen puhe ei ole meille ihmisille luontaista. Myös ympäröivä kulttuuri opettaa edelleen, että paras lopputulos saavutetaan kriittisen puheen kautta. Myytti siitä, että itsekritiikki on tehokas motivaattori elää tiukassa. Totuus on, ettei kritiikissä ole juuri mitään motivoivaa. Sen kautta ainoastaan opitaan pelkäämään epäonnistumisia tai menetetään luottamus itseen. Omaa sisäistä puhetta kannattaa kuunnella ja ohjata myös lasta ja nuorta kuuntelemaan sitä. On myös iästä ja temperamentista kiinni kuinka kriittistä sisäinen puhe on. Jos lapsi kohdataan kriittisesti, muodostuu sisäinen puhe kriittiseksi. Toisaalta, vaikka lapsi kohdattaisiin lempeästi, saattaa sisäinen puhe olla toisinaan kriittistä. Näin varsinkin teini-iässä, jolloin minäkuva kehittyy ja nuori alkaa vertailla itseään muihin. Vanhemmalle saattaa olla todella raskasta kuunnella kasvavan lapsen negatiivista puhetta itsestään. Kokemus siitä, ettei mikään kehu auta, voi olla tuttu monelle.
Jatka lukemista “Vanhempi voi tukea nuoren itsetuntoa auttamalla häntä kohti itsemyötätuntoa”Erityislapsen vanhemman tunteet ja itsemyötätunnon merkitys
Erityislapsen kasvattaminen herättää monia vahvoja tunteita. Itselläni päällimmäisenä tunteena oli vuosikausia syyllisyyden tunne. Lapsen diagnosoinnin vaihe oli raskainta. Etenkin tuolloin syyllistin itseäni muun muassa siitä, olinko itse aiheuttanut lapseni hankaluudet – varsinkin kun käsittelin samanaikaisesti omia traumojani ja huomasin etenevissä määrin myös itsessäni samoja piirteitä kuin lapsessa. Diagnosoinnin edetessä koin syyllisyyttä myös siitä, kun jouduin toistuvasti puhumaan ja kirjoittamaan lapsen “oudoista” piirteistä, monesti myös lapsen itsensä kuullen. Jälkikäteen tajusin, että olisin voinut kieltäytyä lapsen läsnäolosta osassa hoitotapaamisia – taas uusi syy syyllistää itseään omasta tyhmyydestä!
Jatka lukemista “Erityislapsen vanhemman tunteet ja itsemyötätunnon merkitys”UKK: Miksi itsemyötätunto on tärkeää vanhemmuudessa?
Kyky olla myötätuntoinen itseään kohtaan on olennainen osa vanhemman tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä omasta jaksamisesta huolehtimista. Itsemyötätunnon avulla vanhempi kestää paremmin omat turhautumisensa ja ne hankaluudet ja vastoinkäymiset, joita vanhemmuuteen väistämättä liittyy. Näin vanhempi pystyy paremmin ottamaan myös lapsen pettymykset ja tunnekuohut vastaan myötätuntoisesti ja selvittämään tilanteet rakentavan vuorovaikutuksen avulla sen sijaan, että toimisi oman tunnekuohunsa vallassa harkitsematomasti tai omassa lapsuudessa opittujen ei-rakentavien mallien mukaan.
Vanhemman itsemyötätunto on sen muistamista, että vanhemmuus on jaettu kokemus, monet muutkin kamppailevat samanlaisten ongelmien kanssa eikä kukaan ole täydellinen (eikä tarvitsekaan olla). Lisäksi itsemyötäntunto auttaa omien rajojen tunnistamisessa ja asettamisessa, mikä lisää omaa hyvinvointia ja voimavaroja vanhemmuudessa.
Kriittinen ja ankara sisäinen äänensävy on tavallinen meille kaikille ja usein omilta vanhemmilta peritty. Se saa meidät syyllistämään itseämme ja tekee haastavista vuorovaikutustilanteista entistäkin hankalampia. Lisäksi on vaarana, että siirrämme kriittisen sisäisen puheen eteenpäin lapsillemme mallioppimisen kautta. Aikuisen merkitys itsemyötätunnon oppimisessa on suuri, joten vanhemman on tärkeää näyttää lapselle mallia siitä, miten itseensä voi suhtautua lempeästi ja myötätuntoisesti. Itsemyötätuntoisen aikuisen esimerkistä lapsi oppii myös, että virheiden tekeminen on sallittua ja että epätäydellisyys kuuluu elämään.
Tunnekuohussa aikuinenkaan ei kykene toimimaan omien arvojensa mukaisesti, koska taistele-pakene -järjestelmä aktivoituu. Kun syyllistämisen ja itsekritiikin sijaan juttelee näissä tilanteissa itselleen lempeästi, ja lohduttaa itseään, sisäinen uhkakokemus rauhoittuu ja rauhoittumisjärjelmämme pääse palauttamaan meidät hätätilasta. Tunnekuohussa olevan lapsen rauhoitteleminen on huomattavasti helpompaa, jos kykenee ensin rauhoittamaan itsensä.
Jos haluaa ylläpitää hyvää yhteyttä lapseen ja suhtautua lapseen empaattisesti, täytyy vanhemman ensin opetella olemaan yhteydessä itseensä eli kohdata, tunnistaa ja hyväksyä omat tunteensa ja tarpeensa, kuunnella itseään ja kyetä lohduttamaan ja rauhoittelemaan itseään haastavissa tilanteissa (eli sanoittaa omia tunteitaan lempeällä sisäisellä puheella). Omat empatiavarastot täytyy täyttää itsemyötätunnon avulla, jotta kykenee suhtautumaan myötätunnolla lapseen.
Seuraava kysymys:
Pitääkö lapsen kanssa olla aina kaikessa johdonmukainen?
Hyvin nukkuvan vauvan salaisuus
Kivaa arkea: päiväkodin aloitus
Syksyllä monella alkaa uudenlainen arki. Vanhemmilla alkavat työt kesäloman jälkeen ja pienet lapset saattavat aloittaa päiväkodissa. Päiväkodin aloitus voi olla jännittävä ja pelottavakin asia sekä lapselle että aikuiselle. Tässä tekstissä on esimerkkejä, miten KiVa ja Lempeä kasvatus näkyvät päiväkodin aloituksessa.
Jatka lukemista “Kivaa arkea: päiväkodin aloitus”
Kivaa arkea: vanhemman selviytymispakkaus
Arjen kiireiden keskellä yhteyden ja rakentavan vuorovaikutuksen ylläpitäminen on haastavaa. Kun lähtee aamuvarhain päiväkoti-, koulu- ja työpäivää viettämään ja illalla saapuu kotiin, koko perhe nälkäisenä ja väsyneenä, niin mihinkään isoon ei rahkeet riitä, mutta onneksi pienilläkin teoilla saa paljon aikaiseksi. Tässä kootut vinkkini, joiden avulla arjen saa sujumaan pääsääntöisesti mukavasti.
Jatka lukemista “Kivaa arkea: vanhemman selviytymispakkaus”
Vanhemmuusmatka minuuteen
Tämä on blogipohdinta siitä, miten vanhemmuus on syventänyt matkaa minuuteeni, itseeni ja jotakin siitä, mitä se on tuonut tullessaan. Jatka lukemista “Vanhemmuusmatka minuuteen”
Vauva tuli taloon, kivaa!
Raskauteni sujui leppoisasti, ja tuttuun tapaani valmistauduin lähestyvään synnytykseen ja tulevaan kaksilapsisen perheen arkeen niin huolellisesti kuin osasin. Kävin doulailloissa, polskin Aquamama-kurssilla, valmistelin esikoista tulevaan isoveljeyteen ja tilasin kasvatuskirjallisuutta (Alfie Kohnin Unconditional Parenting, Laura Markhamin Peaceful Parent, Happy Siblings ja Elina Kauppilan Huomaa hetki perheessä – Vanhemman tunnetaitokirja), joita en kylläkään sitten ehtinyt lukemaan, kun vauva syntyikin aikaisemmin kuin luulin.
Jatka lukemista “Vauva tuli taloon, kivaa!”