Kun puhumme vuorovaikutustaidoista tai sosiaalisista taidoista ja kyvystä olla ihmisten kanssa yhteistyössä, nousee aika merkittäväksi taito kuunnella toista. Hyvät kuuntelijat ovat hyviä ystäviä, reiluja työtovereita ja lasta ymmärtäviä vanhempia. Kun lapseni sanoi häntä kehuttaessa, “Musta tuli näin ihana, koska mua on kuunneltu”, oltiin asian ytimessä. Lapsi aitoudessaan ja sanoillaan kiteytti sen, mikä on tärkeä muistaa aina. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve on meillä todellinen. Ja mitä paremmin meitä kuullaan, sen paremmiksi ihmisiksi me kasvamme, koska sillä tavoin opimme myös kuuntelemaan itseämme.
Tarkastellaan videota hieman:
Videon rouva kuulee kyllä mitä puoliso puhuu ja hetken kuluttua myös kuuntelee hänen sanansa. Hän ei kuitenkaan ole läsnä, eikä myötätuntoisesti osaa kuunnella, vaan jyrää sekä puolison ajatukset, että tämän tunteet. Miehen suru on rouvan mielestä tarpeeton ja turha: “Ei ajatella sitä, ajatellaan kivoja asioita.”
On siis helppo päätellä, että rouva toimi noin, koska ei kykene käsittelemään itsessään niitä tunteita, joita puolison lohduttomuus nostattaa. Hän ei osaa kuunnella puolisoaan, koska ei kykene läsnäolevasti kuuntelemaan itseään. Pakeneminen, piiloutuminen, helikopteri-ilmiö ovat tavallisia myös vanhemmuudessa. Sen sijaan, että aidosti kuuntelisi lasta ja ottaisi hänen tunteensa vastaan, vanhempi joko kieltää ilmaisun (älä kiukuttele) tai johdattaa lapsen muihin ajatuksiin (mennäänpä leikkimään sitä kivaa leikkiä, kato lentokone!)
Kuuntelemiseen liittyvä ensimmäinen ajatus on, että se on helppoa ja sen osaavat kaikki. Me kuulemme (tai näemme) puhetta ja se on meille luontaista, helppoa. Jotkut osaavatkin, opettelematta, olla hyviä kuuntelijoita ja joskus näyttää, että toiset ovat saaneet kuuntelutaidot lahjana.Useimmille kuitenkin läsnäoleva kuunteleminen on taito, jonka oppimiseen täytyy laittaa hitunen aikaa ja panostusta. Muun muassa temperamentista riippuu, kuinka paljon taitoa tulee harjoitella.
Hyvään kuuntelemiseen noin yleisesti liittyy paljon ihan teknisiä asioita. Oma suu pitää sulkea, kääntää rintamasuunta kohti puhujaa, katsoa puhujaa, pyrkiä ymmärtämään mitä hän sanoo, keskittyä häneen, ilmaista ilmein ja elein, että kuuntelee (ovenavaajat, hyväksyvät äännähdykset) ja olla aidosti läsnä, tarjota kuuntelemisen tilan.
Itse pidän viimeisintä kaikkein arvokkaimpana ja tärkeimpänä. Erityisen tärkeä se on vanhemman kuunnellessa lasta, koska läsnäoleva kuunteleminen on jaettu tila, yhteyden vahvistaja ja onnellisuuden olotila.
Läsnäolevassa kuuntelemisessa erittäin tärkeä taito on kyky kuunnella itseään, omia tunteitaan ja ajatuksiaan, mieltään. Voisi sanoa, että tuntematta itseään, omia tarpeita, haluja, toimintamallejaan ja reaktioitaan ei voi olla läsnäoleva, aito ja hyvä kuuntelija. Lempeä itsensä kuuntelu johtaa itsemyötätuntoon ja sitä kautta myötätuntoon muita kohtaan.
Läsnäolevana kuuntelijana aikuinen antaa kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen lahjan ja siten täyttää lapsen perustarpeita. Kun aikuinen on aidosti läsnä, hän tekee tarkempia tulkintoja. Läsnäoleva kuuntelu vaatii taitoa palauttaa itsensä kuuntelun tilaan. Jos lasta kuuntelee aidosti, ei suunnittele kauppalistaa samalla- vaikka varsin helposti ajatus saattaa lähteä harhailemaan. Silloin on tärkeä hengittää rauhassa ja palauttaa kuuntelun tila. Mitä aidommin aikuinen on läsnä, sen paremmin ymmärtää kuulemaansa ja havainnoi sekä tulkitsee siihen liittyvää sanatonta viestintää. Läsnäoleva kuunteleminen on myös yhteyden vahvistaja ja läsnäolo ylipäätään tuo mukanaan onnellisuutta.
Kuuntelemisen taito ei ole välttämättä helppo, koska samalla kun on oltava läsnä ja kuulla, pitäisi kuunnella itseään, eli tunnistaa omat tunteet ja olot siinä hetkessä. Kuuntelijan pitäisi myös kyetä palauttamaan itsensä esimerkiksi puhumisen tai harhailevista ajatuksista takaisin kuuntelemisen tilaan. Eli olla läsnä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksipuolisesti tarvitsisi loputtomiin vain kuunnella, eikä saisi kommentoida ollenkaan. Kun lapsi on kertonut oleellisen ja kuuntelun lahja ja tila on annettu, voi kuulija jatkaa keskustelua tarkentavilla kysymyksillä tai muulla vastaavalla. On tärkeä muistaa, että jos joku asia on taito, sitä voi myös opetella. Näin ollen läsnäolevaa kuunteluakin voi harjoitella.
Videossa rouvan olisi siis pitänyt pysähtyä tilanteen äärelle ja kuunnella puolisoaan läsnäollen ja myötätunnolla. Kuuntelijana ei tarvitse ratkaista toisen ongelmia, vaan kuulluksi ja nähdyksi tulemisen lahja riittää.
Kuunnelkaa ja ymmärtäkää sekä itseänne, että lapsianne <3
– Petra Masko-
Läsnäolevaa kuuntelemista voi edesauttaa esimerkiksi mindfulnessin avulla. Tässä on yksi harjoitus, jota voi käyttää harjoittelussa.
Läsnäolevan, ymmärtävän kuuntelemisen harjoittelussa voi auttaa myös, kun tutustuu aktiivisen kuuntelun menetelmään: UKK: Mitä on aktiivinen kuuntelu.
Tony Dunderfelt kertoo asiasta videolla.
