Unikoulu ei ole aina paras tai ainoa ratkaisu vanhemman väsymykseen


Vauva-lehdessä (5/19) haastateltiin lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilää lapsen yöheräilyyn ja perheen jaksamiseen liittyen. Laajempi haastattelu samasta aihepiiristä löytyy Vauva-lehden nettisivuilta (https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/lastenneurologi-nykyvanhemmuus-saa-pikkulasten-aidit-uhraamaan-oman) Haastattelussa Saarenpää-Heikkilä korostaa, että myös vanhemmalla on oikeus nukkua riittävästi ja ratkaisuna uniongelmiin hän kannustaa vanhempia aloittamaan unikoulun nykyistä herkemmin. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry ei normaalitilanteessa suosittele unikouluja alle vuoden ikäiselle lapselle. Erityisissä tapauksissa, kuten vanhemman tai lapsen sairauteen liittyvissä tilanteissa vanhemman on tärkeä kuunnella hoitohenkilökunnan tai muiden ammattilaisten ohjeita lapsen ja vanhemman nukkumiseen liittyen. KiVa ry tukee sote-alan ammattilaisia heidän työssään.

Yöheräily on lapsille luonnollista ja normaalia, kuten evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemi kirjoittaa kirjassaan “Luonnollinen lapsuus”. Lapsen uni on kehittynyt rikkonaiseksi syystä, sillä aikana, jolloin lapsen selviytyminen on vaatinut turvallisen hoitajan lähellä pitämisen, on lapsen täytynyt välillä havahtua unestaan varmistamaan, ettei ole jäänyt yksin. Se, että vauva olisi nukkunut pitkiä öitä heräämättä, olisi voinut olla riskialtista hänelle itselleen. Nykyvauva toimii edelleen noiden samojen biologisten vaistojensa ohjaamana.

  Lapsen uni onkin fysiologisesti erilaista aikuisen uneen verrattuna. Ihmisen uni koostuu unisykleistä, joiden pituus aikuisella on noin 90 minuuttia. Vauvan unisyklit kestävät kuitenkin vain noin 45-50 minuuttia. Syklien välillä vauva voi herätä ja tarvita apua nukahtaakseen uudelleen. Lapsen kehitys on hyvin yksilöllistä eivätkä kaikki vauvat ole valmiita nukkumaan täysiä öitä syömättä vielä kuuden kuukauden iässä, vaikka sitä yleisenä rajana pidetäänkin. Lisäksi erilaiset kehitysvaiheet, kuten konttaamaan oppiminen tai hampaiden tulo voivat vaikuttaa uniin hetkellisesti. 

  Nykytiedon mukaan alle yksivuotiaan lapsen pisin yöaikaan sijoittuva yhtäjaksoinen unipätkä kestää keskimäärin noin viisi tuntia. Lapsen kokonainen yö on siis hyvin eri asia kuin aikuisen kokonainen yö, ja yhteiskunnan ihanne pitkiä yöunia heräämättä nukkuvista vauvoista on biologisesti katsottuna luonnotonta. Tavoite täysiä öitä nukkuvista vauvoista voikin luoda paineita heräilevien lasten vanhemmille, jos he luulevat oman pienokaisensa käyttäytyvän epänormaalilla tai vääränlaisella tavalla. 

Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan, että uni on lapsen luontainen tarve, johon aikuisen ei häntä erikseen tarvitse opettaa. Ajattelutavan mukaan terve lapsi oppii kyllä nukkumaan, kun hän on aikuisen mukana ja kun hänelle luodaan optimaaliset nukkumisolosuhteet sopivaan aikaan. Lapsen nukkumista voi tukea lempeästi normaaleilla hoitotavoilla, kuten sopivan säännöllisellä päivärytmillä, riittävällä päiväsaikaan sijoittuvalla puuhalla ja läheisyydellä sekä illasta toiseen samanlaisina toistuvilla iltarutiineilla. 

Myös Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n mielestä vanhempien jaksaminen on erittäin tärkeä asia eikä vanhempien tulisi uhrata omaa hyvinvointiaan pikkulapsiarjessakaan. Yleisessä keskustelussa vanhemmille tunnutaan usein antavan kaksi vaihtoehtoa: unikoulu tai uupumus. KiVa ry haluaa kuitenkin tuoda esille unikoulua lapsilähtöisempiä, lempeitä tapoja tukea koko perheen jaksamista.  

Ensimmäiseksi perheen kannattaa kiinnittää huomiota nukkumisjärjestelyihin ja lapsen nukkumisympäristöön. Esimerkiksi perhepedissä nukkuminen voi tukea imettävän äidin jaksamista, sillä nukkuessaan lapsen vieressä äidin uni synkronoituu lapsen uneen eikä imettävän äidin välttämättä tarvitse erikseen nousta syöttämään lasta. Perhepeti myös tukee lapsen turvallisuudentunnetta, mikä omalta osaltaan voi vaikuttaa positiivisesti molempien uneen. Lisäksi huoneen, jossa lapsi nukkuu, on hyvä olla rauhallinen, huoneilman raikas ja sopivan lämpöinen. 

  Lasten ollessa pieniä vanhemman kannattaa pyrkiä lepäämään aina, kun se on mahdollista, vaikka levon toteuttaminen voikin toisinaan olla haasteellista. Aluksi vanhemman voi olla vaikeaa rauhoittua lepäämään kesken päivän, mutta rentoutumista on mahdollista harjoitella ja oppia. Nukkumisesta ei kannata ottaa paineita. Vaikka uni ei tulisikaan, voi pelkkä lepääminenkin virkistää ja rennommalla asenteella nukahtaminenkin helpottuu. Jos vanhempi itse kärsii omasta unettomuudestaan, kannattaa siihen ehdottomasti yrittää hakea apua.   

  Äidin tai isän ei myöskään pidä jäädä yksin väsymyksensä kanssa. Yöheräämisiä voi kahden aikuisen perheissä jakaa vanhempien kesken, tai jos tämä ei onnistu, kannattaa yöheräilyjä pääsääntöisesti hoitavalle vanhemmalle pyrkiä järjestämään yksittäisiä öitä, jolloin hän saa nukkua paremmin. Mahdolliselta tukiverkolta, kuten isovanhemmilta, vanhempien sisaruksilta, kummeilta tai ystäviltä kannattaa pyytää apua ennemmin liian aikaisin kuin myöhään. Neuvolasta voi myös saada apua esimerkiksi perhetyöntekijän muodossa. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. 

  Unen lisäksi omaa jaksamistaan voi helpottaa muillakin keinoilla, ja jokaisen vanhemman kannattaisi pohtia, mitkä asiat tukevat hänen hyvinvointiaan. Terveellinen ravinto ja sopiva liikkuminen tekevät hyvää jokaiselle. Myös oma aika, läheisten seura ja jokin oma harrastus, kuten lukeminen, tanssiminen tai elokuvien katseleminen voivat tukea jaksamista. Jos omaa harrastusta ei ole mahdollista järjestää, voi vanhempi saada iloa harrastuksista, joihin osallistutaan yhdessä lapsen kanssa. 

Jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä asia. Kiintymysvanhemuusperheetyhdistys haluaakin kannustaa vanhempia olemaan luovia, jotta kaikille sopiva ratkaisu löytyy ilman, että kukaan – lapsi tai aikuinen – joutuu liikaa joustamaan omissa tarpeissaan. Myös armollisuus itseään kohtaan on hyvin tärkeää, sillä toisinaan esimerkiksi nykyään tavallinen perheen ja työn yhdistäminen voi olla hyvin haastavaa. 

Henriikka Vainio, Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n toimihenkilö

Lähteet ja lisää luettavaa:

http://kiintymysvanhemmuus.fi/pienesti-pienten-unikouluista/

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/0-1-v/vastasyntyneen-vauvan-nukkuminen/

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118538/Oppari29.10.%20vol2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118538/Oppari29.10.%20vol2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

http:// http://kiintymysvanhemmuus.fi/pienesti-pienten-unista/

https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/uni-vauvaperheessa/

Tiina Kaitaniemi – Luonnollinen lapsuus (Avain, 2010)