Vanhempi voi tukea nuoren itsetuntoa auttamalla häntä kohti itsemyötätuntoa

Itsemyötätuntoinen puhe ei ole meille ihmisille luontaista. Myös ympäröivä kulttuuri opettaa edelleen, että paras lopputulos saavutetaan kriittisen puheen kautta. Myytti siitä, että itsekritiikki on tehokas motivaattori elää tiukassa. Totuus on, ettei kritiikissä ole juuri mitään motivoivaa. Sen kautta ainoastaan opitaan pelkäämään epäonnistumisia tai menetetään luottamus itseen. Omaa sisäistä puhetta kannattaa kuunnella ja ohjata myös lasta ja nuorta kuuntelemaan sitä. On myös iästä ja temperamentista kiinni kuinka kriittistä sisäinen puhe on. Jos lapsi kohdataan kriittisesti, muodostuu sisäinen puhe kriittiseksi. Toisaalta, vaikka lapsi kohdattaisiin lempeästi, saattaa sisäinen puhe olla toisinaan kriittistä. Näin varsinkin teini-iässä, jolloin minäkuva kehittyy ja nuori alkaa vertailla itseään muihin. Vanhemmalle saattaa olla todella raskasta kuunnella kasvavan lapsen negatiivista puhetta itsestään. Kokemus siitä, ettei mikään kehu auta, voi olla tuttu monelle.

Lapselle ja nuorelle voi kuitenkin opettaa itsemyötätuntoa. Seuraavat keinot ovat olleet toimivia erityisherkän varhaisnuoren kanssa.

Kuuntele lapsen tunnetta sanojen takana: jos osaat kuunnella lapsen tunnetta, pystyt sanoittamaan sen ja näin erottelemaan tunteen ja lapsen minäkuvan toisistaan. Se, että lapsi tuntee vihaisuutta ei tee hänestä huonoa tai vihaista lasta. Se, että lapsi tuntee kateutta ei tee hänestä lasta, jota kukaan ei rakasta. Eikä se, että lapsi kokee ulkopuolisuutta tarkoita sitä, että hän olisi kaikkien mielestä kamala. Vertaukset voivat kuulostaa oudoilta, mutta usein torjutut tunteet, joita ei saa tai uskalla ilmaista tai joita ei osaa tunnistaa, muuttuvat osaksi minuutta. Lapsi, jonka tunteet torjutaan vaikkapa laittamalla hänet yksi huoneeseen kiukkuamaan saattaa kehittää minäkuvan pahasta tai ilkeästä lapsesta.

Kun lapsi seuraavan kerran sanoo olevansa tyhmä, voit aktiivisesti kuunnellen selvittää onko taustalla vaikea matematiikan tehtävät tai kenties kokemus siitä, että kaikki muut koulussa ovat häntä taitavampia.

Puhu avoimesti kriittisestä sisäisestä puheesta,  jotta lapsi havaitsee, että sitä on kaikilla. Asioiden aukaiseminen ja lapsen tai nuoren herättäminen siihen, etteivät ihmisen ajatukset ole aina totta on tärkeää. Tämä on tärkeää myös aikuiselle. Me helposti uskomme sisäiseen puheeseemme, koska se on meille niin totta.
Oma sisäinen puheeni esimerkiksi toistuvasti kertoo, kuinka huono olen suunnistamaan.  En tunnistanut tätä pitkään aikaan sisäiseksi puheeksi, koska “sehän on totta”.

Negatiivinen sisäinen puhe on usein oire pelosta tai muusta vaikeaksi koetusta tunteesta. Kun ymmärrämme sen, pystymme käsittelemään sen. Jos lapsi esimerkiksi sanoo olevansa tyhmä, voitte pohtia mitä ajatuksen taustalla on. Se voi olla esimerkiksi pelko, ettei hän ymmärrä jotain tehtävää koulussa. Yhdessä voitte sitten käsitellä, ettei kyse ole tyhmyydestä ja pohtia mitä voi tehdä jollei ymmärrä tehtävänantoa. Tämmöisessä tilanteessa ei ole kiellettyä muistuttaa, että myös aikuiset antavat toisinaan huonoja ohjeita.

Vastaavasti lapsia saa muistuttaa siitä, että sisäinen puhe voi olla myös positiivista ja sitä on hyvä myös harjoitella ja varsinkin mallintaa.

Kannusta ja kehu lasta oikein. Kehu lasta suorituksesta, ei lopputuloksesta. Kun lasta kehutaan ponnistelusta, lapsi oppii kiinnittämään huomiota prosessiin ja hän ymmärtää sen tuottavan mielihyvää.

Kehumistyylillä on merkitystä. Tutkimusten mukaan se vaikuttaa merkittävästi siihen, uskaltaako lapsi tarttua haasteisiin vai ei. Kehuminen ei vanhemman hyvästä aikeesta huolimatta lujita lapsen uskoa itseensä, eikä tue pärjäämistä. Vaikka halutaan tukea lapsen itsetuntoa, sitä ei voikaan tehdä yksinkertaisesti kehumalla. Vanhempi nimittäin saattaa tahtomattaan alkaa kehua asioita, joita itse pitää lapsessa heikkouksina. Samalla tulee antaneeksi signaalin, että lapsen täytyy muuttua tullakseen kehujen arvoiseksi, oikeanlaiseksi. Riippuen lapsen tai nuoren temperamentista, tekee lapsi tulkintoja enemmän tai vähemmän. Jos lasta kehuu jostain persoonaan kohdistuvasta ominaisuudesta, saattaa lapsi olettaa, että se on oletusarvo, sellainen täytyy aina olla. (Esim. oletpa sinä kiltti.) Tällöin epäonnistuminen saattaa kytkeytyä minuuteen ja omanarvontuntoon. Lapset, joita on kehuttu hyviksi jonkun tekemisessä kokevat suurempaa häpeää epäonnistuessaan kuin he, joita on kannustettu yrittämään.

Itsemyötätunnon kehittymisen kannalta lapsen on tärkeä oppia, että ponnistelu tuottaa mielihyvää ja häntä autetaan tarvittaessa. Virheet ovat mahdollisuuksia kehittyä eivätkä merkki tyhmyydestä.
”Jaksoitpa ponnistella pitkään tehtävän parissa, taisit olla tyytyväinen, kun ratkaisit sen? Haluaisitko, että ratkaisemme jotain yhdessä?”
(EI NÄIN: ”Oletpa sinä fiksu, kun ratkaisit näin vaikean laskun.”)


Muistuta lasta siitä, että ihminen oppii ja kehittyy kokoajan. Toisinaan lapsilla tai varsinkin nuorilla on uskomus, että he ovat tietynlaisia ja tulevat pysymään sellaisina ikuisesti. Lapsille on tärkeä kertoa, että ihmisen mieli, minuus, taidot ja älykkyys kehittyvät myös aikuisena. Oppimista tapahtuu joka päivä. Tämä avaa nuorelle mahdollisuuksia ymmärtää, ettei hän ole lukittu jonkun huonona pitämänsä ominaisuuden kanssa. Esimerkiksi käsitys keskittymiskyvystä, piirtämistaidosta tai matemaattisesta lahjakkuus voivat olla nuoressa lukitsevia ajatuksia ja estää kehittymisen. Yritä vanhempana rikkoa tällaiset uskomukset. 

Puhu ääneen ajatuksia ja epäonnistumisia. Lapsen ja nuoren on tärkeä saada itsemyötätunnon ja tietoisen läsnäolon yksi tärkein kokemus: jaettu ihmisyys. Puhu siis lapselle ääneen siitä, kuinka kaikki mokaavat joskus. Voit kertoa omia kokemuksia epäonnistumisista ja niistä selviämisistä. Nuorelle kannattaa alleviivata sitä, että jokainen, myös heidän silmissään täydelliset ihmiset mokaavat joskus. 

Luo kotiin turvallinen ilmapiiri. Tietoisen vanhemmuuden yksi erittäin keskeinen asia on hyväksyntä. Hyväksy lapsi siis sellaisena kuin hän on ja luo kotiin turvallinen ilmapiiri. Kotona saa epäonnistua, eikä tarvitse edes yrittää olla täydellinen. Perheissä, joissa vanhemmat itsekin mokaavat avoimesti,  kehuvat ponnistelusta ja halaavat usein, on ilmapiiri, jonka ansiosta lapset uskaltava kokeilla uusia asioita ja hyväksyä epäonnistumiset osana kasvamista. 

Kannusta lasta myös harjoittelemaan itsemyötätuntoa. Lapsi ja nuori oppii itsestään paljon, mikäli häntä kannustetaan ja rohkaistaan harjoittamaan itsemyötätuntoa. Me voimme puhua aiheesta lapsille loputtomasti, mutta ilman harjoitusta taito ei välttämättä kehity. Sitä varten lapsi ja nuori pitää saada vakuutettua, että kyse on oikeasti tärkeästä asiasta. Helpoin ohje lapselle, nuorelle ja aikuiselle on seuraava: Kehon aistimukset tuovat meidät aina tähän hetkeen. Keho on läsnä. Kun kiinnität huomioon siihen, miltä kehossa tuntuu, olet automaattisesti läsnä hetkessä.

– Petra Masko

Taustatietona käytetty:

Share Button