Yhteyden merkitys vuorovaikutuksessa

Olen huomannut, että yhteydellä on iso rooli rakentavan vuorovaikutuksen onnistumisessa. Rakentava vuorovaikutushan muodostuu siitä, että ymmärrämme oman toimintamme motiivit, kerromme ne muille ja yritämme ymmärtää myös muiden ihmisten motiiveja, eli tunteita ja tarpeita käytöksen takana.

Kun minulla on vahva yhteys toiseen, niin minun on paljon helpompi ymmärtää häntä. Osittain tämä tuntuu jopa siltä, että vahva yhteys auttaa minua huomaamaan paremmin sanattomatkin viestit ja ymmärrän toisen motiivit helposti. Tuntuu myös siltä, että minulla on enemmän tahtoa ymmärtää toista silloin, kun yhteys on vahva. Jos taas yhteys on heikentynyt, niin minusta saattaa tuntua siltä, että en yhtään ymmärrä, mitä toisen käytöksen takana on. Eikä minulla välttämättä ole hirveän isoja haluja edes ymmärtää toista, vaan asetun omaan poterooni puolustusasemiin.

Rakentavan vuorovaikutuksen avulla voi kuitenkin parantaa yhteyttä. Jos oikein asetun kuuntelemaan toista ja olen läsnä ja yritän aidosti ymmärtää, niin se vahvistaa meidän välistä yhteyttä. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla kuulluksi sekä ymmärretyksi, etenkin silloin kun meillä on jotain mielen päällä. Tämän tarpeen täyttämättä jättäminen rikkoo yhteyttä voimakkaasti. Siksi kuunteleminen ja aito ymmärrys vahvistavat yhteyttä.

Vahva yhteys luo luottamuksen tunnetta ja alentaa kynnystä kertoa omista tunteista ja tarpeista. Toisen henkilön on tietenkin helpompi ymmärtää minua, kun kerron hänelle, mitkä ne omat tunteet ja tarpeet on. Kun tulee itse ymmärretyksi ja omat tarpeet tulevat täytetyksi, niin sekin osaltaan vahvistaa yhteyttä toiseen.

Yhteydellä toiseen henkilöön on siis iso merkitys vuorovaikutuksen onnistumiselle. Mutta yhtä iso rooli on myös sillä, kuinka vahva yhteys meillä on itseemme. Yhteys itseensä tarkoittaa käytännössä itsetuntemusta. Tiedän kuka olen, mitä tunnen ja mitä tarvitsen. Kun minulla on vahva yhteys itseeni, niin pystyn myös olemaan paremmin läsnä hetkessä. Läsnäolon taitoa tarvitaan siihen, että pystyy kuuntelemaan ja ymmärtämään itseään paremmin.  Kun tunnistan tarpeeni ja tunteeni, niin pystyn myös kertomaan niistä toisille. Ja tietenkin minun on helpompi asettua kuuntelemaan toista, kun osaan olla läsnä hetkessä.

Rakentavan vuorovaikutuksen kannalta yhteys on siis ratkaisevassa osassa. Uskallan jopa väittää, että ilman yhteyttä ei edes ole rakentavaa vuorovaikutusta. Yhteyttä tarvitaan omien ja toisten tunteiden ja tarpeiden ymmärtämiseen, kuuntelemiseen, läsnäoloon, omien tunteiden ja tarpeiden kertomiseen ja yleensäkin haluun olla sellaisessa vuorovaikutuksessa, mikä rakentaa eikä riko.

Miten vaalia yhteyttä lapseen?

Jos yhteys on rakoillut isosti lapsen kanssa, niin aikuisen voi olla vaikeaa kokea myötätuntoa tai puhua kauniisti lapselle. Ja lapsen voi olla vaikea tehdä yhteistyötä aikuisen kanssa. Yhteyden vahvistaminen koostuu aika pienistä arkipäiväisistä asioista: Katsekontakti, läheisyys, kosketus, läsnäolo, yhteinen huumori, ymmärrys, toisesta kauniisti ajatteleminen sekä toiselle kauniisti puhuminen. Itse koen, että kaikkia näitä tarvitaan päivittäin ja paljon, jotta yhteys olisi vahva. Toiset lapset myös vaativat hieman enemmän, että “rakkaustankki” täyttyy ja toisille riittää vähempikin.

Meillä aamut alkavat usein niin, että halin kumpaakin lasta ja kuiskin kivoja asioita heidän korviinsa. Yritän hetkeksi  unohtaa kellon ja kiireen ja keskityn vain siihen hetkeen, kun minulla on rakkaimpani ihan lähellä. Näin meidän kaikkien aamut alkavat mukavammin ja usein tällä vältytään myös aamun kiukuilta.

Joskus sitä kuitenkin ajattelee että haluaa säästää aikaa ja saada esim aamu- tai iltatoimet tehtyä nopeasti ja jos yhteys rakoilee, niin lapsi ei välttämättä olekaan yhteistyökykyinen. Sen sijaan, että vetäisi aamun rutiinit väkisin läpi, niin nopeampi keino suoriutua aamusta voikin olla jonkin yhteyden parantajan, esim empatian, läsnäolon, huumorin tai kosketuksen käyttäminen, vaikka se aluksi vaikuttaakin siltä, että se vie enemmän aikaa ja energiaa. Näiden menetelmien käyttäminen on helpompaa, jos aikuisella on hyvä yhteys itseensä ja esimerkiksi omat tarpeet on jotakuinkin tasapainossa. Vaikka aamu olisikin alkanut väärällä jalalla, niin huumorilla ja läheisyydellä sekä itse-empatialla aikuinen voi saada myös itsensä paremmalle mielelle sekä yhteistyökykyisemmäksi . Silloin pieni muutos suunnitelmiin tai lapsen vastahakoisuus ei tunnukaan maailmanlopulta vaan ihan normaalilta arjelta.

Työpäivän jälkeen kun haen lapsia, niin usein ihan ensimmäisenä kiljutaan kaikki iloiset tervehdykset ja sen jälkeen joko halitaan tai sitten teemme hassun jahtausleikin päiväkodin pihalla ja nauramme päivän stressit ulos. Sitten vaihdamme rauhalliset kuulumiset lasten sekä hoitajan kanssa ja lähdemme kotiin. Pieni leikittely ja hetkessä läsnäoleminen auttavat tätä siirtymätilannetta, ja sen huomaa etenkin silloin, kun ei olekaan pystynyt hassuttelemaan tai olemaan läsnä, silloin lapsetkin usein reagoivat isommin. Iltaisin pyrin katsomaan lapsiani rakastavasti, kuuntelemaan kaikki heidän hassut juttunsa, ymmärtämään heidän tunteitaan ja vaikeita hetkiä. Yritän koskea kumpaakin lasta usein (pienempi hakeutuu aktiivisesti syliin ja lähelle, isommalta pitää pyytää lupa halaukseen ja kosketukseen). Iltapesut ja nukkumaanmenot ovat taas yksi vaikeampi siirtymätilanne ja silloin otan jännityshuumorin käyttöön. Olen esimerkiksi metsästäjä, joka jahtaa karhuja ja kantaa ne pesulle. Usein juoksemme pitkin taloa päättömästi ja kikatamme (tai ainakin lapset kikattaa) hysteerisinä. Loppuhuipennuksena lapset piiloutuvat sänkyyn, josta menen heitä etsimään hirviönä, joka haluaa syödä herkulliset lapset.

Kyseiset käytännön vinkit olen kerännyt ja soveltanut enimmäkseen Laura Markhamin kirjasta ja kotisivuilta.

Share Button