Riikka Riihonen & Kaisla Suokas, Kumma-kustannus, 2020.
Aada ja kiukkuleijona on sekä lapselle, että aikuiselle suunnattu kirja. Kirja sisältää sadun, harjoituksia sekä teoriaosuus vanhemmalle. Teoriaosuus sisältää tietoa tunnesäätelytaitojen edistämisestä sekä kiukunsiedon työkalupakin. Kirjan on kirjoittanut lastenpsykiatri Riikka Riihonen sekä suomen kielen opettaja Kaisla Suokas. Kirjan on kuvittanut Mira Piitulainen.
Tarinassa Aada kiukustuu ja lähtee sitten äidin avustuksella miettimään, mistä kiukku syntyi ja miten kiukkuleijonan voi kesyttää. Kirjan sisällä on kysymyksiä ja tehtäviä tehtäväksi oman lapsen kanssa.
Teoriaosuudessa kerrotaan, miksi kiukku on tarpeellista ja miten aikuinen voi kiukkuihin suhtautua. Aikuinen voi esimerkiksi ennakoida, eli ettei vie väsynyttä ja nälkäistä lasta kauppaan. Kiukun hetkellä aikuinen voi osoittaa myötätuntoa ja olla rauhallinen “kuin majakka tunnemysrkyssä”. Kirja myös kannustaa osoittamaan myötätuntoa tilanteissa, joissa tunteet kuohuvat. Emme ole täydellisiä ja meillä jokaisella joskus tunteet kuohuvat. Voimme hyväksyä vihan tunteen osaksi normaalia elämää, mutta siihen tarvitsemme työkaluja.
Työkalupakista löytyy erilaisia tapoja kiukun sietoon. Lapsen kanssa voi askarrella kiukkumittarin, joka opettaa, että eri kokoisia tunteita tulee ja menee. Mittaria käyttämällä aikuiselle myös havainnollistuu se, miten isoa tukea lapsi sillä hetkellä tarvitsee. Mitä voimakkaampi tunne, sitä enemmän lapsi tarvitsee aikuisen apua rauhoittumiseen.
Työkalupakissa esitellään myös erilaisia tapoja rauhoittaa itsensä kiukun hetkellä. Kirja kannustaa aikuista miettimään lapsen kanssa ennakolta, mikä rauhoittaa, kun tunteet kuohuvat. Lapsen ei kuitenkaan voi olettaa osaavan heti rauhoittaa itsensä, jos tunne on kovin iso. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja myötätuntoa.
Työkalupakissa annetaan myös malli tilanteiden käsittelemiseksi jälkikäteen.
Kirjassa myös esitellään harjoittelutavoitteiden asettamista ja palkitsemista. Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että jokainen meistä hyötyy palautteen saamisesta, mutta en innostu ajatuksesta, että tavoitteiden saavuttamisesta pitäisi palkita. Kirjan palkintomalli on kuitenkin melko lempeä, siinä suositellaan palkinnon ja myönteisen palautteen antamista jo pienestäkin etenemisestä ja varoitellaan, ettei saa olla liian ankara tai ottaa tarroja pois vaikka huonon käytöksen takia. En kuitenkaan itse pidä ajatuksesta, että lapsen pitää ansaita yhteinen kiva tekeminen, esimerkiksi uimahallikäynti, vaan tällaisen pitäisi olla ihan normaalia perheen yhteistä tekemistä.
Julkaistu osana vuoden 2022 joulukalenteria.