Kirjaesittely: Fanni ja liian jännittävä yö

Fanni-tunnetaitosarja

Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston, Kumma-kustannus, 2020.

Lapsille, lapsiperheille ja lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille suunnattu Fanni-tunnetaitosarja (Kumma-kustannus) on ilmestyttyään löytänyt tiensä monen lapsiperheen kotiin. Sarjan ovat kirjoittaneet lasten kehitykseen ja vanhemmuuden tukemiseen erikoistuneet psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen. Kirjan ihastuttavan kauniista ja lämminhenkisestä kuvituksesta puolestaan vastaa Linnea Bellamine.

Viidestä kirjasta ja tunnetaitokorteista koostuvan sarjan tarkoituksena on tutustuttaa lasta erilaisiin tunteisiin, auttaa lasta oppimaan säätelemään omia tunteitaan ja tulemaan toimeen niiden kanssa. Fanni-norsusta ja tämän ystävistä kertovien tarinoiden lisäksi kirjoista löytyy aikuisille suunnattu luku, jossa lukija saa tietoa tunnetaidoista, sekä tehtäväosio, joka sisältää tehtäviä pääasiassa lapsen kanssa pohdittavaksi, mutta myös aikuiselle yksinään mietittäväksi. Sarjan materiaaleja suositellaan yli 4-vuotiaille lapsille, ja niitä voi käyttää niin yhden lapsen kuin lapsiryhmänkin kanssa.

Jokainen Fanni-kirja alkaa jo ensimmäiseltä aukeamalta pienen ja tunteellisen Fanni-norsun sekä tämän ystävien, Ralf-liikerin ja mustajoustenkaksosten Lillin ja Lennin esittelyllä. Kirjojen lopusta puolestaan löytyy sarjan kirjoittajien esittely sekä kuva Vinhavaarasta, jossa tarinan ystävykset asuvat.

Kirjassa Fanni ja liian jännittävä yö harjoitellaan tunnesäätelyä rauhoittavien ajatusten kautta. Tämä teos sopii mainiosti itsemyötätunnon opetteluun.
Lapsi oppii, kuinka kääntää sisäinen puhe myönteiseksi ja saa keinoja, joiden avulla voi löytää sisäisen rohkeutensa ja voittaa pelkonsa. 

Fanni, Ralf, Lilli ja Lenni aikovat yöpyä ensimmäistä kertaa metsään rakentamassaan majassa. Nukkumaanmenoaikaan toveruksia alkaa kuitenkin pelottaa ja he säntäävät koteihinsa nukkumaan. Seuraavana päivänä lapsia nolottaa ja harmittaa. Lillin ja Lennin isä kertoo heille pelosta, rohkeudesta ja siitä, kuinka rohkeuden voi pelottavalla hetkellä houkutella esiin houkuttimen avulla. Aamiaisen jälkeen Fanni, Lilli, Lenni ja Ralf keksivät kukin omat houkuttimensa ja päättävät lähteä testaamaan niiden toimivuutta. Selviydyttyään kastemadon, korkeiden paikkojen, kovan äänen ja pimeyden kohtaamisesta lapset päättävät kokeilla majassa yöpymistä uudestaan. 

Rohkeus on jo teissä, mutta se hautautuu helposti pelokkaiden ajatusten alle. Se täytyy opetella houkuttelemaan esiin”, isä kertoo salaperäisesti.

Fanni ja liian jännittävä yö keskittyy harjoittelemaan nimenomaan pelon voittamista, ja tieto-osuudessa käsitelläänkin pelkoa kattavasti. Sen lisäksi lukija saa tuttuun tapaan lisää tietoa tunteista yleisesti ja tunnesäätelyssä auttavista keinoista. 

Ensimmäisen, jo aiemmista kirjoista tutun perusaukeaman jälkeen siirrytään puhumaan tarkemmin siitä, kuinka tunteet syntyvät ja miksi sama tilanne voi eri ihmisillä aiheuttaa erilaisia tunteita. Lukijaa myös muistutetaan siitä, että on tärkeää opetella sallimaan tunteensa, ymmärtämään, mistä tarpeista eri tunteet viestivät ja erottamaan toisistaan tunteet, ajatukset ja teot. Vaikka tunteitaan ei voi valita eikä niitä pysty hallitsemaan, voi tunteita pyrkiä hillitsemään rauhoittavien ajatusten ja tekojen avulla.

Seuraavaksi lukija saa tietoa sisäisestä puheesta, sen vaikutuksista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sisäistä puhetta käsittelevässä osiossa kerrotaan muun muassa siitä, että myönteistä sisäistä puhetta on mahdollista harjoitella, ja se kannattaa, sillä myönteinen sisäinen puhe on mielenterveydelle hyväksi. 

Kirjan tarinassa joutsenisä kertoi lapsille houkuttimesta, jonka avulla pelottavassa tilanteessa voi houkutella oman rohkeutensa esiin. Tieto-osiossa houkuttimeen ja sen käyttöön perehdytään tarkemmin. Lukija oppii, mikä houkutin on, kuinka se toimii, mitä hyötyä siitä on ja millaisten tunteiden kanssa sitä voi käyttää. Lukijaa neuvotaan keksimään houkutin etukäteen ja harjoittelemaan sen käyttöä rauhallisessa tilanteessa. Oppiakseen käyttämään houkutinta tunnesäätelykeinona itse tai auttaakseen lasta käyttämään sitä aikuista ohjataan kääntymään erään kirjasta löytyvän tehtävän puoleen. Aikuinen saa myös vinkkejä siihen, kuinka voi itse auttaa lasta vaikealla hetkellä toimimalla ikään kuin lapsen sisäisenä puheena tai keskeyttämällä negatiiviset ajatukset ja muistuttamalla lasta houkuttimesta. 

Kun tunteita ja tunnesäätelyä on käsitelty yleisesti siirrytään puhumaan tarkemmin pelosta. Aluksi lukija saa tietoa pelosta tunteena, pelon tehtävistä ja siitä, miltä se tuntuu kehossa sekä lapsen kehitysvaiheisiin liittyvistä tyypillisistä peloista ja pelkojen syntymisestä. Osiossa kerrotaan lyhyesti myös, mikä lasta auttaa pelottavalla hetkellä, lapsen oman pelonsäätelyn kehityksestä ja siitä, milloin pelkojen kanssa kannattaisi hakea ammattiapua. 

Lopuksi käydään läpi, kuinka aikuinen voi auttaa lasta pelon säätelyssä. Viisikohtaisesta listasta lukija saa hyvin tietoa siitä, kuinka auttaa lasta käsittelemään pelon tunnetta, säätelemään sen voimakkuutta ja löytämään tapoja ratkaista tilanne, joka herättää lapsessa pelkoa. 

“Lapsen pelkoa ei kannata vähätellä tai kieltää, vaikka pelon kohteena olisi jokin epärealistinen asia– Pelon tunne on silti todellinen, ja lapsi kaipaa sen säätelemiseen aikuisen apua.” 

Kirjan lopusta löytyy tuttuun tapaan kattava joukko tehtäviä, jotka aloittaa tarinaporina. Tarinaporinan jälkeen tunnistetaan tunteita erilaisten lausahdusten takana, keksitään oma houkutin ja pohditaan sen käyttöä sekä käännetään Fannin, Lillin, Lennin ja Ralfin kielteisiä ajatuksia myönteisiksi tai keksitään heille erilaisia houkuttimia. Tehtävissä päästään myös pohtimaan supervoimia, keksimään hassuja mielikuvia, kuvittelemaan oma salasoppi ja tekemään oma rohkeuskoru. 

Aikuisille suunnatuista tehtävistä ensimmäisessä aikuinen saa tarkkailla omaa sisäistä puhettaan ja harjoitella kielteisen sisäisen puheen korvaamista myönteisellä. Sen jälkeen aikuinenkin pääsee keksimään oman houkuttimen ja miettimään sen käyttöä sekä pohtimaan omaa suhtautumistaan lapsen pelkoon.   

Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä

Istun sohvalla lukemassa kirjaa taaperoikäiselle pojalleni. Hän kuuntelee tarinaa innokkaasti ja katselee sivujen kuvia silmä tarkkana. Omat ajatukseni sen sijaan vaeltelevat lähestyvässä lounasajassa, päivän aikataulussa ja loppuviikon suunnitelmissa.  Samassa sohvalla lojuva puhelimeni värisee. Ojennan käteni, poimin puhelimen ja luen Whatsappiin kilahtaneen viestin.

Jatka lukemista “Lapsi pyytää aikuista olemaan läsnä”
Share Button

Kirjaesittely: Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo

Myla & Jon Kabat-Zinn, Basam Books, 2011.

Jon Kabat-Zinn on koko mindfulness-yhteisön tuntema henkilö ja Massachusettsin yliopiston professori. Hän on kehittänyt mindfulnessiin perustuvan ohjelman, joka perustuu stressinhallintaan ja jolla voi hoitaa esimerkiksi uupumusta. Kabat-Zinnin merkitys mindfulnessin tuomisessa tieteen kentälle on merkittävä.

Teoksessaan Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo Kabat-Zinn puolisonsa kanssa esittelee tietoista vanhemmuutta eri näkökulmista. Kirja on täynnä pieniä tarinallisia esimerkkejä ja mielenkiintoisia harjoituksia. Kautta linjan kirjan läpäisee lempeästä kasvatuksesta tuttu läheisyyden tarjoaminen ja läsnäolon ja yhteyden merkitys. Esittelen tässä vain yhden osa-alueen eli tietoisen vanhemmuuden pohjan, koska se kytkeytyy vahvasti myötätuntoon ja Lempeään kasvatukseen.

Tietoisen vanhemmuuden perusta

Kyetäksemme toimimaan kussakin tilanteessa optimaalisesti, on meidän pysyttävä tiukasti tässä hetkessä. Se mikä toimii jollain muulla, ei toimi meillä. Se mikä toimi eilen, ei toimi tänään. Vanhemmuus vaatii meitä kasvamaan ja kehittymään jatkuvasti. Vanhemmuudessa me olemme jatkuvasti uuden edessä, ja meidän on luotettava sydämiimme ja syvimpiin vaistoihin ja kokemuksiin. Jos vanhemmuus ei ole tietoista eikä vanhempi jaksa tehdä tutkimusmatkaa itseensä, tämä voi aiheuttaa syvää ja pitkäaikaista vahinkoa lapselle ja heidän kehitykselleen. Meidän on siis pysyttävä hereillä vanhemmuuden haasteissa. 

Mitä tietoinen vanhemmuus on?

Tietoinen vanhemmuus kutsuu meidät vanhemmuusmatkalle itsetuntemuksen ja uuden tavoitteellisuuden pohjalta. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo auttaa meitä ymmärtämään lasta ja hyväksymään sekä lapsi että itsemme kaikkine virheinemme. Tietoinen, läsnäoleva vanhemmuus voi myös parantaa nykyhetkeä. Lapset voivat johtaa meidät hyvään vanhemmuuteen, kun vain olemme tietoisia ja läsnä, mieli auki oppimaan heiltä. Kokemuksiamme, niin hyviä kuin huonojakin, tarkkailemalla voimme päästä kokemaan mitä syvimpiä yhteyden ja rakkauden tuntemuksia ja onnistumisia. Tietoinen läsnäolo tuo tullessaan myötätuntoa. Kun havainnoimme kehoamme ja tunteitamme juuri tässä hetkessä, voimme ymmärtää sekä itseämme että muita paremmin. Tietoinen läsnäolo lisää hyvinvointiamme, ja meidän hyvinvointimme vaikuttaa lapsiimme. Me vanhemmat olemme ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän lähteitä. Ja niitä voi antaa vain olemalla aidosti läsnä hetkessä. Rakkaus lapsiimme ilmaistaan ja koetaan heidän kanssaan viettämiemme hetkien laadussa. Emme pysty siihen, ellemme ole omassa elämässämme aitoja, tuntevia, ja hereillä  ̶  eli tietoisia.

Tietoisen vanhemmuuden perusta koostuu kolmesta elementistä. Ne ovat itsenäisyys, empatia ja hyväksyntä.

itsenäisyys

On tärkeää havaita, että kaikki ihmiset haluavat olla oman elämänsä subjekteja. Itsenäisyys merkitsee omana itsenään olemista ja tulemista hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Kaikkien todellinen luonto on itsenäinen, ja se täytyy tunnistaa ja hyväksyä. Valintamme sen kohdalla,  miten itsenäisyyttä lapselle myönnämme voi vaihdella, mutta meidän täytyy tunnustaa itsenäisyys ja kunnioittaa sitä. Jokainen lapsi, joka on saanut olla oma itsensä ja tullut hyväksytyksi sellaisenaan, muistaa sen aikuisuudessa. Tietoisuutta on pysyä läsnä hetkessä ja tunnistaa tämä itsenäisyyden elementti.

Empatia 

Kaikkein eniten lapsi siis haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään ja tulla kohdatuksi myötunnolla, kunnioituksella ja empatialla. Aikuisen on harjoiteltava empatian tuntemista  ja myötätuntoa silloinkin, kun lapsi ei näennäisesti sitä ansaitse. Tähän kuuluu tietoisuus omista tunteistamme. Kun haluamme lisätä empatiaa, yritämme tulkita, mitä lapsi näkee ja kokee joka hetki. Yritämme siis tuoda myötätuntoista tietoisuutta siihen hetkeen. Jos vanhemmat eivät virity lapsen tunteisiin hetkessä, lapsi voi lakata ilmaisemasta niitä. Tällä tavalla läheisistä ihmissuhteista voi kadota tunteita kokonaan, etenkin, jos tunteita yritetään välttää lapsuudessa eikä suhtauduta empatialla kaikkiin tunteisiin. Lasten täytyy saada tuntea, että pidämme heistä kiinni, käyttäytyvätpä he miten tahansa. 

Tietoinen vanhemmuus siis vaatii tietoisuutta lapsen tunteista kussakin hetkessä ja niihin suhtautumista empaattisesti.

(Tästä näkökulmasta vauva, joka nukahtaa itkuunsa on ehkä vauva, joka on oppinut luovuttamaan?)

Hyväksyntä

Lapsen kokemus siitä, että hänet hyväksytään täysin on äärimmäisen tärkeä. Se ei tarkoita, että hyväksymme kaikki hänen tekonsa, vaan se on pikemminkin yleinen varmuus ehdottomasta rakkaudesta. Hyväksyntää on se, että valitsee nähdä lapsen lähtökohtaisesti hyvänä. Jos valitsemme nähdä lapset manipuloivina, tahallaan kiukuttelevina ja uhmaavina olentoina, on hyväksyminen vaikeaa. Hyväksyntä on valittu tie. Meidän on tapana tulkita huonoksi käytökseksi tilanteet, jotka tulkitsemme hyökkäykseksi auktoriteettia kohtaan. Tämä on huono tie, sillä se pystyttää välillemme muurin. Meidän täytyy tuoda niihin hetkiin tietoista läsnäoloa. Näin voimme huomata tunteemme ja tarpeemme  ̶  pelkomme kontrollin menettämisestä ja sitä kautta suhtautua hyväksyvämmin lapsen tunteisiin.

Tietoinen vanhemmuus vaatii tietoisuutta omista tulkinnoista ja pyrkimystä tunnistaa omat tunteet ja niiden vaikutukset tulkintoihin. Aina voi valita olla leppoisampi.

– Petra Masko

Vanhempi voi tukea nuoren itsetuntoa auttamalla häntä kohti itsemyötätuntoa

Itsemyötätuntoinen puhe ei ole meille ihmisille luontaista. Myös ympäröivä kulttuuri opettaa edelleen, että paras lopputulos saavutetaan kriittisen puheen kautta. Myytti siitä, että itsekritiikki on tehokas motivaattori elää tiukassa. Totuus on, ettei kritiikissä ole juuri mitään motivoivaa. Sen kautta ainoastaan opitaan pelkäämään epäonnistumisia tai menetetään luottamus itseen. Omaa sisäistä puhetta kannattaa kuunnella ja ohjata myös lasta ja nuorta kuuntelemaan sitä. On myös iästä ja temperamentista kiinni kuinka kriittistä sisäinen puhe on. Jos lapsi kohdataan kriittisesti, muodostuu sisäinen puhe kriittiseksi. Toisaalta, vaikka lapsi kohdattaisiin lempeästi, saattaa sisäinen puhe olla toisinaan kriittistä. Näin varsinkin teini-iässä, jolloin minäkuva kehittyy ja nuori alkaa vertailla itseään muihin. Vanhemmalle saattaa olla todella raskasta kuunnella kasvavan lapsen negatiivista puhetta itsestään. Kokemus siitä, ettei mikään kehu auta, voi olla tuttu monelle.

Jatka lukemista “Vanhempi voi tukea nuoren itsetuntoa auttamalla häntä kohti itsemyötätuntoa”
Share Button

Kirjaesittely: The Self-Compassion Workbook for Teens

Karen Bluth, New Harbinger Publications, 2017.

Tämä työkirja on mahtava sekoitus faktaa ja konkreettisia selkeitä harjoituksia. Työkirja on kirjoitettu selkeällä, helposti ymmärrettävällä ja lähestyttävällä tavalla. Kirja on englanniksi, joten kielitaitoa vaaditaan. Kieli on kuitenkin helpohkoa englantia. Kirjassa nuorille kerrotaan kattavasti faktaa heidän kehityksestään. Isoa osaa faktatiedosta selkeytetään arkisin esimerkein.

Kirjassa käsitellään myötätuntoa, itsetuntoa ja tietoista läsnäoloa seuraavasti:

Nuoren identiteettikehitykseen voi tulla tarpeetonta lisästressiä, jos hänen täytyy pohtia, onko hän tarpeeksi hyvä vai ei. 

Itsemyötätunto on murrosikäisen pelastusrengas. Itsemyötätuntoinen ihminen on itselleen ennemmin kiltti kuin ankara. Hän suhtautuu epätäydellisyyteen hyväksyvästi.

Itsemyötätunnon vaikutuksesta aikuisten hyvinvoinnille on tehty satoja tutkimuksia. Sen hyötyjä ovat esimerkiksi vähempi ahdistuneisuus, masentuneisuus ja stressi, suurempi onnellisuus ja yleinen tyytyväisyys elämään, sekä paremmat yhteistyö- ja ihmissuhdetaidot. Itsemyötätunto myös kasvattaa motivaatiota tavoitella korkealle arvotettuja tavoitteita.

Nuorille tehdyt itsemyötätuntotutkimukset osoittavat itsemyötätuntoisten nuorten voivan paremmin. He ovat vähemmän ahdistuneita, stressaantuneita ja masentuneita sekä tyytyväisempiä elämäänsä kuin itselleen ankarat nuoret. Itsemyötätunto on opittavissa oleva taito.

“Jos sinusta tuntuu ettet ole tarpeeksi hyvä, se johtuu siitä, että monenlaisiin murrosiän mukanaan tuomiin muutoksiin on hankala sopeutua. Sopeutuminen vie aikansa. Jos tunnet itsekriittisyyttä tai epävarmuutta, muista, että et ole yksin! Itsemyötätunnon avulla voit oppia olemaan itsellesi vähemmän vaativa. Lisäksi se auttaa sinua hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet.”

Esimerkkiharjoitus 1: itsemyötätunnon löytäminen 

Ajattele tilannetta, jossa hyvä ystäväsi kertoi sinulle jotain todella pahaa, mitä hänelle oli tapahtunut. Ehkä se oli epäonnistuminen kokeessa tai että hänen ihastumisensa kohde pyysikin jotain toista ulos. Oli tilanne mikä tahansa, hänestä tuntui pahalta, kuin hän olisi arvoton. Kirjoita tästä tapahtumasta:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Nyt ajattele, mitä sanoit ystävällesi. Ajattele myös, kuinka sanoit sen (esim. äänenpaino). Kirjoita siitä tähän:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________

Seuraavaksi ajattele tilannetta, jossa sinusta tuntui pahalta. Kun jotain sellaista tapahtui, jossa tunsit itsesi idiootiksi, joukkoon kuulumattomaksi tai arvottomaksi tai kun olisit vain halunnut painua maan alle ja pysyä siellä ikuisesti. Mieti tätä minuutin ajan. Sitten kirjoita tapahtuneesta tähän:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Palaa mielessäsi tapahtuneeseen: mitä sanoit itsellesi? Kirjoita ne alle, myös äänenpaino jota käytit:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________________

Mitä sait selville? Kohtelitko itseäsi kuten ystävääsi (ympyröi yksi vaihtoehto)
Kyllä 
En 

Arvaan, että vastasit “en”. 78% ihmisistä ovat ystävällisempiä toisilleen kuin itselleen. Älä hätäile, et ole yksin! Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä tuntemilleen ihmisille, mutta tuomitsevia ja ankaria itselleen. Miksi näin on? Emme oikeastaan tiedä. Se voi johtua kasvatuksestamme ja kulttuuristamme. Meille kerrotaan lapsesta asti, että toisille pitää olla ystävällinen, mutta jos olemme sitä itsellemme, se on itsekästä. Myös itsekriittisyyttä pidetään tärkeänä keinona onnelliseen elämään. 

Tutkimukset osoittavat, että itselleen ystävälliset ihmiset ovat aikaansaavempia ja motivoituneempia. He viivyttelevät vähemmän ja kokeilevat mieluummin uusia asioita. Miksi näin on? Koska he antavat kaikkensa ilman pelkoa ”epäonnistumisesta”. He tietävät, että jos he eivät saavuta tavoitettaan, he joko antavat olla tai jatkavat yrittämistä. 

Itsemyötätunnolla tarkoitetaan samanlaista suhtautumista omiin vaikeisiin hetkiin, kuin, miten kohtaamme läheisiämme heidän vaikeina hetkinään. 

Itsemyötätunto ei ole vaikeaa, mutta se vaatii harjoitusta, koska emme ole tottuneet siihen. 

Itsemyötätunto kattaa kolme osaa:

  • Itselleen ystävällisyyden 
  • Mindfulnessin
  • Yleisen inhimillistämisen

Kirjassa ohjataan harjoitus, jossa näitä kolmea elementtiä oppii tunnistamaan. 

Mitä useimmat teini-ikäiset sanovat harjoitettuaan itsemyötätuntoa muutaman kuukauden ajan?

  • Tunnen oloni mukavammaksi. 
  • Se auttaa minua tuntemaan itseni paremmin. 
  • Luulen, etten murehdi niin paljoa tykkäävätkö muut minusta – koska pidän itsestäni!

Kirjassa ohjataan useampikin kehollinen harjoitus itsemyötätunnon opettelemiseksi. Kaikkien harjoituskokonaisuuksien lopussa on lyhyt johtopäätösosio, jossa harjoitusten yleisimmin herättämiä ajatuksia avataan selkeästi. 

Anna itsellesi aikaa opetellessasi olemaan ystävällinen itsellesi. On täysin okei olla hidas oppija! Ja jos sinulla ei ole paljoa aikaa tehdä harjoituksia, lyhyt aika jokaisena päivänä auttaa, esimerkiksi viisi minuuttia.”

Opetteleminen itseystävällisyyteen on prosessi, joka ei tapahdu yhdessä yössä. Useimmat meistä ovat viettäneet paljon aikaa olemalla itselleen ankaria ja tämän kääntäminen ystävällisyyteen ottaa aikansa.”

Esimerkkiharjoitus 2: mindfulness, autopilotti ja tauottamisen opettelu

Oletko joskus kävellyt johonkin huoneeseen ja ihmetellyt miten päädyit sinne? Tai oletko kulkenut kouluun etkä muista matkasta mitään? Tällöin olet tehnyt asioita autopilotilla, et tietoisesti. 

Mindfulness tarkoittaa jokaisen hetken uteliasta tiedostamista. Jokaisen tapahtuman huomaamista kuten ne ovat, aistihavainnot kehossamme, tunteemme ja ajatuksemme jokaisessa hetkessä. Meidän täytyy olla tietoisia tunteistamme ennen kuin pystymme tarjoamaan itsellemme tarvitsemaamme myötätuntoa.”

Nyt, käytä minuutti kiinnittämällä huomiosi ääniin. Jos sinulla on esimerkiksi ajastin puhelimessasi, aseta se minuutin päähän. Kuuntele ääniä ympärilläsi – ääniä läheltä ja kaukaa. 

Mitä huomasit?______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Kuulitko enemmän kuin normaalisti, jolloin et saa tarkkoja ohjeita huomion kiinnittämiseen?____________________________________________________________________________________________________________________

Mindfulness siis auttaa kiinnittämään huomiota, antamalla huomion kiinnittämiselle tarkoituksen. 

Huomaisitko huomiosi vaeltelevan, kun kuuntelit ääniä? Se on täysin normaalia, siten mieli toimii. 

“Kun ajattelemme, tuntuu siltä, kuin ajatuksemme olisivat absoluuttisia totuuksia. Kuitenkin, ajatuksemme ei ole faktatietoa! Ne tuntuvat siltä, mutta ne eivät ole. Ajatuksemme ovat usein pelkojemme ja negatiivisten ennakko-oletusten ohjaamia. Eli, vaikka itsekriittinen osa sinua sanoisi, että olet täysi idiootti, koska sanoit jotain todella typerää eilisissä juhlissa, se ei tarkoita, että olisit oikeasti idiootti! Tämä ajatus perustuu todennäköisesti sille, että pelkään näyttäväsi typerältä muiden ihmisten edessä. Sisimmässäsi haluat suojella itseäsi, ettet joutuisi satutetuksi.

Muita työkirjan harjoituksia ovat esimerkiksi:

  • musiikkimeditaatio 
  • tietoinen hengitys 
  • myötätuntoinen vartaloskannaus
  • henkilö kuin minä 
  • myötätuntoinen ystävä
  • kiitollisuusharjoitus
  • itseni arvostaminen 

Työkirjassa myös esitellään tietoisen läsnäolon ja myötätunnon siivittämää vuorovaikutusta. Näistä on myös harjoituksia. 

Usein elämässä käytämme paljon aikaa keskusteluun, mutta valitettavasti emme välttämättä puhu sydämestämme tai kuuntele aktiivisesti— Kun rauhoitumme, otamme aikaa puhuaksemme sydämestämme ja kuuntelemme aktiivisesti toista osapuolta. Näin voimme vuorovaikuttaa paljon rehellisemmin ja avoimemmin. Usein tämä johtaa siihen, että vastapuoli kuuntelee myös meitä tehokkaammin.

– Lotta Parkkonen

Erityislapsen vanhemman tunteet ja itsemyötätunnon merkitys

Erityislapsen kasvattaminen herättää monia vahvoja tunteita. Itselläni päällimmäisenä tunteena oli vuosikausia syyllisyyden tunne. Lapsen diagnosoinnin vaihe oli raskainta. Etenkin tuolloin syyllistin itseäni muun muassa siitä, olinko itse aiheuttanut lapseni hankaluudet  –  varsinkin kun käsittelin samanaikaisesti omia traumojani ja huomasin etenevissä määrin myös itsessäni samoja piirteitä kuin lapsessa. Diagnosoinnin edetessä koin syyllisyyttä myös siitä, kun jouduin toistuvasti puhumaan ja kirjoittamaan lapsen “oudoista” piirteistä, monesti myös lapsen itsensä kuullen. Jälkikäteen tajusin, että olisin voinut kieltäytyä lapsen läsnäolosta osassa hoitotapaamisia – taas uusi syy syyllistää itseään omasta tyhmyydestä!

Jatka lukemista “Erityislapsen vanhemman tunteet ja itsemyötätunnon merkitys”
Share Button

Kirjaesittely: Toimiva yhteys – Myötätunto ja hyväksyntä ihmissuhteissa

Anna Kåver & Åsa Nilsson, Edita Publishing Oy, 2008

Anna Kåverin ja Åsa Nilssonin kirjoittamassa Toimiva yhteys -kirjassa esitellään menetelmä tai ajatusmalli, jonka avulla voi parantaa yhteyttä muihin ihmisiin ja näin ollen vahvistaa sekä parantaa eri ihmissuhteita.

Kirjassa puhutaan ensin tietoisesta läsnäolosta. Lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että kiinnittää huomion toiseen ihmiseen ja huomaa, mikäli ennakko-asenne toista kohtaan on negatiivinen, koska se tulee vaikuttamaan siihen, miten henkilöä tulkitsee. Tässä on tärkeää myös tiedostaa, mikä on puhdasta havaintoa ja mikä on havainnosta tehtyä tulkintaa. Kun on läsnä tässä hetkessä, havainnoi tarkasti ja tiedostaa omat tunteensa, on helpompaa erottaa omat tunteensa ja lähestyä nykyhetkeä ilman menneisyydestä kumpuavia oletuksia tai ennustuksia tulevasta lopputuloksesta. Tähän kuuluu myös se, että hyväksyy ihmiset sellaisina kuin he ovat. On turha pettyä henkilöön, joka ei ikinä muista viedä roskapussia. Rakentavampaa on olla luova ja kehittää muita ratkaisuja tilanteeseen, esimerkiksi muistilappu, muistutussoitto tai vaikka erilainen työnjako. 

Tietoisen läsnäolon ja hyväksynnän jälkeen kirja käsittelee lyhyesti empatiaa. Kirja esittelee ensin teoriaa empatian takana sekä miten eri tilanteissa ihminen voi käyttää empatiaa myös omiin ikäviin tarkoitusperiinsä tai tukahduttaa empatian, mikäli toisen kärsimys on liikaa omalle henkiselle hyvinvoinnille. Kirja esittelee myös sisä- ja ulkoryhmän vaikutukset empatian kokemiselle. Sisäryhmää kohtaan koemme empatiaa, mutta ulkoryhmän suljemme siitä pois. Näin vastuu siitä, kuinka laaja sisäryhmä on, ja ketkä on vaarassa joutua ulkopuolelle, on meillä itsellämme. Myötätuntoon vaikuttaa siis se, kuinka hyvin osaa olla tietoisesti läsnä. Myötätunto muuttuu tehokkaaksi vasta sitten, kun sen osaa muuttaa toiminnaksi. 

Empatiassa on tärkeintä ymmärtää se, että katsomme maailmaa usein vain omasta näkökulmastamme. Toisen ymmärtäminen ei aina ole helppoa, sillä hänellä on aivan erilainen näkymä asioihin, kuin itsellä. Ymmärtääkseen toista, joutuu ensin arvaamaan, ellei tunne toista tarpeeksi hyvin. Tämän vuoksi empatian osoittaminen on helpompaa henkilölle, jonka tuntee hyvin tai joka ilmaisee selkeästi omat tunteensa ja tarpeensa. Ymmärtääkseen toista, tulee asettua hänen asemaansa. 

Empatian muuttaminen toiminnaksi tarkoittaa sitä, että tuo näkyväksi sen, että ymmärtää toista. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvistaa todeksi toisen reaktiot, tarpeet tai tavoitteet ja osoittaa näkevänsä ja hyväksyvänsä ne riippumatta omasta mielipiteestä. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua omista arvoista tai tarpeista. Toisen näkökulman voi ymmärtää, olematta itse samaa mieltä. Samaten toisen toiveen vahvistaminen todeksi, ei tarkoita sitä, että toive pitäisi täyttää.

Kirjassa kerrotaan esimerkein, miten toista kuuntelemalla ja läsnäolemalla voi oppia toisesta uusia puolia ja näin vahvistaa ymmärrystä. Yhteys toiseen ihmiseen vahvistuu, kun kuuntelee toista läsnäollen ja hyväksyy toisen ajatukset ja tunteet ilman tuomitsemista, vaikkei olisikaan itse samaa mieltä. Kirjassa on myös avattu tilanteita, joissa on tärkeä olla empaattinen ja yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa sekä vahvistaa se todeksi. Tällaisia tilanteita on esimerkiksi ristiriitatilanteissa, toisen lohduttamisessa ja vaikeissa tilanteissa lasten kanssa.

Toisen ymmärtämisen lisäksi on tärkeää myös kuunnella ja ymmärtää itseään eli vahvistaa omat tunteet ja pitää kiinni omista tarpeista ja oikeudesta tunteisiin. Tämä on tärkeää, jotta pystyy ilmaisemaan selkeästi oman tahtonsa ja muiden on helpompi ymmärtää ja olla empaattisia. Näin ihmissuhteissa säilyy tasapaino. 

Joskus tasapaino itsen ja muiden välillä on järkkynyt vakavasti ja henkilön on vaikea ymmärtää itseään ja pitää kiinni omista rajoistaan. Kirjassa käsitellään myös näitä tilanteita ja miten niitä voi itsekin alkaa muuttaa. Kirjan lopussa on myös harjoituksia, joilla voi vahvistaa myötätuntoa sekä muita että itseään kohtaan.

Kirjaesittely: Self-compassion for parents

Susan M. Pollack, Guilford Publications, 2019.

Vanhemmuuden haasteista puhutaan jatkuvasti. Me emme koskaan tunne itseämme riittävän hyviksi vanhemmiksi, ja vanhemmuuden haastavuus tuntuu olevan universaali ilmiö. Koska asiat eivät mene kuten suunnittelimme ja toivoimme, me syyllistämme itseämme ja kritisoimme lapsiamme, ja lisäämme kontrollia paremman onnistumisen toivossa. Sen seurauksena ahdistumme ja masennumme. Samoin käy lapsillemme. Me vertailemme itseämme muihin ja lopulta kärsimme unihäiriöistä. Missä me menemme harhaan? Onko tästä oravanpyörästä ulospääsyä?

Kyllä on ja voit tehdä tehdä U-käännöksen nyt, kertoo Susan M. Pollak teoksessaan Self-compassion for parents. “Aloita muutos tarjoamalla ystävällisyyttä, lempeyttä ja myötätuntoa ensin itsellesi. Ravitse ensin itsesi, niin voit sen jälkeen ravita lapsesi.”

Tämä teos tarjoaa kokemuksellista ja tutkimustietoa siitä, miten itsemyötätunnon avulla voit löytää ilon vanhemmuudesta ja vähentää kärsimystä. Tuokoon seuraavat sivut sinulle iloa, onnea, naurua ja myötätuntoa. Teos sisältää paljon muodollisia harjoituksia. Vastaavanlaisia harjoituksia voit löytää myös kiintymysvanhemmuus.fi-sivulta, mikäli et halua hankkia teosta itsellesi.

Raskas vanhemmuus

Jokaisella meistä on huonoja päiviä. Ja jokaisella on kerrottavana se päivä, jolloin kaikki meni pieleen ja epäonnistuimme vanhemmuudessa täysin. Vanhemmuus on haastavaa meille kaikille, mutta erityisen musertaaa se on silloin, kun tukiverkosto on kaukana ja lähiyhteisö näyttää olevan täynnä idiootteja. Oletimme vanhemmuuden olevan yhteyttä ja rakkautta, mutta huomamme usein olevamme yksinäisiä, ärtyneitä ja uupuneita.

Tässä teoksessa on tarkoitus auttaa lukija löytämään keinoja, joiden avulla on helpompi hallita kiukkuaan, ottaa vastuuta, pysyä vakaana ja nauttia lapsistaan samalla kun pitää huolta itsestään. Mindfulnessin (tietoisuustaitojen) ja myötätunnon avulla näemme nykyhetken kirkkaammin ja pystymme toimimaan työkaluinamme ystävällisyys ja viisaus. Mindfulnessin yksi määritelmä onkin “clear seeing”.

Mindfulnessin harjoittaminen osana itsemyötätunnon opettelua saattaa tuntua erikoiselta ja vievän aikaa. Harjoittelu vie kuitenkin aikaa vain kolme minuuttia päivässä eli sen voi tehdä yhtä nopeasti kuin hampaiden pesun. Tietoisuustaitoja voi harjoitella monilla tavoilla, eikä se vaadi vuoren rinnettä tai hiljaista hallia. Se kuitenkin auttaa tekemään vanhemmuudesta vähemmän raskasta. 

Yksi suosituista harjoituksista on “Parenting Pause”, jossa tarjotaan pieni hengähdystauko, jonka aikana on mahdollista saada homma haltuun. Keskeistä on pysähtyä ennen tilanteen räjähtämistä hetkeksi ja vain tarkastella omia olojaan, ajatuksiaan ja tunteitaan sekä tarjota lohtua itselleen. Tässä toimii varsin hyvin myös STOP-harjoitus. Se saattaa toimia pelastusrenkaana juuri ennen uppoamista. Jos haluat harjoitella enemmän, voit kirjata itsellesi ylös, mitkä ovat sinun ärsytysnappisi. Mitkä asiat saavat sinut hermostumaan silmänräpäyksessä? Kun kirjaat ne ylös, pystyt ottamaan “Vanhemmuuspaussin” ennen räjähdystä. On myös tärkeää, ettet pyri estämään ikävää tunnetta tai kieltämään sitä. Jos tunnet ärsytystä, pysähdy sen äärelle, tunnista ja koe tunne, ja päästä sitten irti. 

Me annamme lapsillemme juuret ja siivet. Vanhemmuuteen kuuluu valtava määrä huolta, ja me yritämme antaa lapsillemme vahvat juuret, jotta he voivat lentää mahdollisimman pitkälle. Kuinka voimme olla varmoja, että he ovat juurtuneet ja tekevät oikeita ja hyviä päätöksiä olematta kuitenkaan ylihuolehtivaisia tai puuttumatta liikaa lastemme elämään?

Ratkaisu tähänkin on myötätunto ja vakaus. Mitä myötätuntoisempia osaamme olla  ̶  myös omia tunteitamme kohtaan  ̶  sen helpompi meidän on laskea lapsemme siivilleen. Meidän on myös alusta lähtien pidettävä huolta, että meillä on vahva yhteys lapsiimme. Yhteyden ansiosta he säilyvät lähellämme myös kasvaessaan.

Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, ja kaikki mokaavat joskus. Useimmat meistä sättivät itseään, katuvat sitä mitä sanoivat lapsilleen tai sitä, että ovat menettäneet hermonsa lasten edessä. Itsemyötätunto on pelastusvene, mutta se ei tarkoita, että antaa itselleen luvan ylilyönteihin. Se on sen tosiasian hyväksymistä, että kaikki me olemme epätäydellisiä. Omissa epäonnistumisissaan ei siis ole syytä jäädä vellomaan, eikä itsensä piiskaaminen auta ketään.

Itsemyötätunto on meitä itseämme eniten hyödyttävä keino, etenkin vanhemmuudessa, jossa jokainen kokee epäonnistumisia. Se on terve tapa kohdata itsemme vaikeissa tilanteissa. Tottakai se vaatii myös rohkeutta: myöntää oma virhe ja häpeän tunne, mutta se voi myös muuttaa koko perhe-elämämme. Kun annamme rakkautta itsellemme, pystymme antamaan sitä myös lapsillemme. 

Itsemyötätunto koostuu kolmesta elementistä: 

  1. Ystävällisyys itseämme kohtaan
  2. Havainto, että muutkin epäonnistuvat, eikä kukaan ole täydellinen.
  3. Itsemyötätunto lepää tietoisessa läsnäolossa. 

Itsemyötätuntoon kuuluu myös tunnetaitoinen toiminta. Meidän täytyy kyetä paitsi tunnistamaan, myös hyväksymään tunteemme, jotta voimme kannatella niitä vaikeina hetkinä. Ennen kuin voimme kannatella tunteitamme, meidän täytyy tietää, miten lohdutamme itseämme vaikeina hetkinä. Itsemyötätuntoon kuuluu siis oleellisena osana taito lohduttaa itseään vaikeana hetkenä. Näin toimimme pelastusveneenä paitsi itsellemme, myös lapsillemme.

Tähän kappaleeseen kuului keskeisenä mindfulness-harjoitus, jossa opeteltiin lieventämään omaa vaikeaa tunnetta.  

Selkärangasta nousevien tapojen taltuttaminen

Vanhempina toimimme usein selkärangasta nousevien tapojen ohjaamina. Silloin saatamme toimia täysin omien arvojemme vastaisesti ja jälkeenpäin miettiä, mistä sellainen reaktio oikein kumpusi. Joinakin päivinä huomaamme toistavamme kasvattajiemme parhaita puolia, toisina taas pahimpia, vaikka olimme aina vannoneet, ettemme niihin sortuisi. Vanhempina me yllätämme itsemme, koska saatamme toimia tavoilla, joita emme koskaan osanneet edes kuvitella, kun pidimme vastasyntynyttä sylissämme.

Kun opimme tuntemaan itseämme syvällisesti, opimme rakentamaan paremman yhteyden ja vuorovaikutuksen paitsi lapsiimme, myös kumppaneihimme. Viimeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että lapsen kyky muodostaa turvallinen yhteys vanhempaan on riippuvainen vanhemman ymmärryksestä omasta elämästään. Vanhemman oma huono lapsuus ei siis välttämättä vaikuta siihen, millaiseksi kiintymyssuhde vanhemman ja lapsen välillä muodostuu, sillä enemmän merkitsee se, kuinka hyvin vanhempi ymmärtää ja työstää omaa taustaansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä selvitellä oman taustan vaikutuksia, jottei siirtäisi niitä lapsiin. Me perimme vanhemmiltamme paljon asenteita, tunteita ja ajatuksia. Kun uskallamme sukeltaa niihin ja nähdä huonoimmatkin puolemme, pystymme hyväksyvän läsnäolon keinoin vaikuttamaan niihin. 

Vertailuansan välttäminen

Vanhempien yksi suurista huolenaiheista on se, että oma lapsi ei pärjää jossain. Me vertailemme lapsiamme ja itseämme jatkuvasti muihin ja huolestumme, jos lapsi ei pärjää erinomaisesti. Koska kukaan ei ole hyvä kaikessa, on selvää, ettei lapsemmekaan ole. Vanhemman olisi siis mitä tärkeintä lopettaa vertailu, joka estää häntä nauttimasta täysillä elämästä. 
Vertailu sinällään on normaalia. Me teemme sitä koko ajan. Mutta voimme myös olla tekemättä. Vertailu nimittäin liittyy siihen, ettemme täysin hyväksy omia huonoja puoliamme ja yritämme piilotella niitä. Niinpä, välttääksemme vertailuansan, meidän täytyy oppia hyväksymään myös huonot puolemme, jolloin emme enää välitä siitä, miten hyviä tai huonoja muut ovat. Näin pystymme myös tarjoamaan lapselle myötätuntoa sen sijaan, että vertaisilimme ja huolestuisimme hänen osaamisestaan.

Kun haluamme hyväksyä itsestämme kaikki puolet, yksi kätevä keino on lisätä sydämellisyyttä itseämme kohtaan. Sen voi tehdä vaikka sydämellisyysharjoituksen avulla. Ohjeet löytyvät esimerkiksi Youtubesta, englanniksi nimellä “Loving Kindness”. Myös muut meditaatiot lisäävät sydämellisyyttä itseä kohtaan. Suomeksi esimerkiksi tämä:

Epävarmuuden työstäminen

Vanhemmuus tuo mukanaan epävarmuutta meille kaikille. Siihen liittyy epävarmuutta omasta jaksamisesta, lasten hyvinvoinnista, mutta myös omista ratkaisuista. Ratkaisujen tekeminen lasten puolesta ei ole lainkaan helppoa. Jokainen on pähkäilee epävarmuuden kanssa joskus. Vanhemman kannattaa pysähtyä miettimään näitä epävarmuuksia ihan rauhallisesti ja huolellisesti. Ne voi jopa kirjoittaa ylös ja sen jälkeen tarjota itselleen lempeää myötätuntoa. Kaikilla vanhemmilla on joskus hankalaa. Kaikki muutkin epäonnistuvat joskus. Älä syytä äläkä kritisoi itseäsi. Sen jälkeen yritä katsoa epävarmuuksia uudestaan. Mitä tahansa ne ovat, ansaitset sydämellisyyttä ja ystävällisyyttä. Toista tämä vaikka joka päivä. Tämä auttaa sinua tulemaan tietoiseksi tärkeästä asiasta: et ole ongelmasi kanssa yksin.

Kun hankala hetki tulee, voit myös tehdä RAIN-harjoituksen, jossa
R = tunnista tunne (recognize)
A = hyväksy (allow) se asia, mikä ikinä huolettaakin. Hyväksy myös oma reaktiosi.
I = Tutki, missä se tuntuu (investigate). Eli tunnista tunne kehossa, ja tunnista, mistä se saa alkunsa.
N = hoida itseäsi itsemyötätunnon avulla (nourish)

Tähän sopii hyvin myös Elina Kauppilan HETKI-harjoitus. 

Meillä on usein illuusio, että voimme kontrolloida lasta ja hänen elämäänsä ja elämän suuntia. Luulemme, että meidän tekomme ja valintamme määrittävät kaikkea lapsen elämässä. Tästä kontrolli-illuusiosta on syytä päästää irti, koska se on haitallinen kaikille. 

Tunteiden kuumentumisen käsittely

Joskus poltamme päreemme, raivostumme tai menetämme hermomme, vaikka miten haluaisimme toimia toisin. Mantelitumakkeemme hälyttää ja kun niin käy, menetämme yhteyden  tietoisen ajattelun keskukseen. Tästä ei yleensä seuraa hyvää ja moni huomaa, ettei tee kaikkein viisaimpia päätöksiä vihaisena. Tämä on siis normaalia, sen aiheuttavat vaistomme.

Hyvä uutinen on, ettei meidän tarvitse jäädä vaistojemme varaan, vaan itsemyötätunto voi muuttaa aivokemiaamme. Kun osaamme auttaa itseämme huonoina hetkinä myötätunnolla, emme muuta pelkästään tunnekokemuksia vaan myös kehomme kemiaa. Kun kritisoimme itseämme, keho nostaa adrenaliinia, verenpainetta ja kortisolia. Kun taas lohdutamme itseämme, kehomme vapauttaa oksitosiinia, joka on turvan, lämmön ja rakkauden hormoni. Se rauhoittaa myös mantelitumakkeen, ja stressi eli negatiivinen tunnekokemus poistuu.

Yksi vaikeimmista tunteista käsitellä on häpeä, joka on nuorena kaikkein voimakkaimmillaan. Häpeä on vaikea tunne myös aikuiselle myöntää ja siksi se saattaa purkautua vihana ulos. Onneksi senkin vastavoima on myötätunto. Sekä itseään että muita kannattaa opetella kuuntelemaan myötätunnolla. 

Myötätunnon voima hankalina aikoina

Vanhemmuuteen kuuluvat tiiviinä osana ihanat, onnelliset hetket, joita lapset meille tuovat. Yhtä lailla siihen kuuluvat vaikeat hetket. Et varmasti tunne yhtäkään perhettä, jossa ei koskaan olisi ongelmia.

Joskus vaikeat hetket kasaantuvat ja tuntuu, ettei elämässä mikään suju helposti. Kun näin käy, emme usein tiedä, mitä voimme tehdä. Helposti pakenemme tai helpotamme oloamme syömällä, älylaitteilla, juomalla, treenaamalla tai työnteolla. Monet sulkeutuvat eivätkä puhu vaikeista hetkistä. Jotkut puhuvat, mutta sekään ei aina tuo helpotusta. Tunteiden analysointi mindfulnessin avulla on kuitenkin keino, joka useimmiten auttaa. Me emme voi paeta huonoja asioita elämässä, mutta emme voi myöskään ajatella niitä pois. Vaikeina hetkinä nimenomaan myötätunto auttaa meidät ulos umpikujasta. Mindfulnessin ja itsemyötätunnon yksi keskeinen osa-alue, jaettu ihmisyys, on erittäin merkittävässä roolissa. Sen avulla huomaamme, ettemme ole ainoita, jotka kärsivät. Emme saa eristäytyä ja ajatella, että olemme ainoita, joille käy näin, ainoita, jotka kärsivät. Sen sijaan meidän täytyy muistuttaa itseämme, että kärsimys on inhimillistä ja osa ihmisyyttä. Kaikki kärsivät joskus.

Elämä voi olla monella tavalla haastavaa ja moni asia mennä mönkään. Voimme joka kerta romahtaa, kun joku asia epäonnistuu tai ei suju toiveidemme mukaan. Tai voimme valita toisen tien, joka on luonnollisen elämänkierron tie. Voimme opetella ymmärtämään, että elämä on alati muuttuvaa, ja se pitää kaikilla sisällään myös hankalia hetkiä. Tällainen ajattelutapa yleensä vähentää koettua kärsimystä. Myötätunto ja resilienssi, jota voi kasvattaa itsemyötätunnon avulla, ovat osa hankalien hetkien hyväksymistä. Mitä myötätuntoisemmin pystymme suhtautumaan kohtaamaamme kärsimykseen, sen vähemmän se lopulta vaikuttaa elämäämme. Itsemyötätunto tarkoittaa, että osaamme tarkastella kokemaamme kärsimystä, asettaa sen oikeaan mittakaavaan ja muistuttaa itseämme, että meillä on oikeus kokea ja tuntea näin. Sen avulla osaamme lohduttaa itseämme. 

Lahjat, joita annamme lapsillemme

Me annamme lapsillemme juuret ja siivet. Vanhemmuuteen kuuluu valtava määrä huolta, ja me yritämme antaa lapsillemme vahvat juuret, jotta he voivat lentää mahdollisimman pitkälle. Kuinka voimme olla varmoja, että he ovat juurtuneet ja tekevät oikeita ja hyviä päätöksiä olematta kuitenkaan ylihuolehtivaisia tai puuttumatta liikaa lastemme elämään?

Ratkaisu tähänkin on myötätunto ja vakaus. Mitä myötätuntoisempia osaamme olla  ̶  myös omia tunteitamme kohtaan  ̶  sen helpompi meidän on laskea lapsemme siivilleen. Meidän on myös alusta lähtien pidettävä huolta, että meillä on vahva yhteys lapsiimme. Yhteyden ansiosta he säilyvät lähellämme myös kasvaessaan.

– Petra Masko

UKK: Miksi itsemyötätunto on tärkeää vanhemmuudessa?

Kyky olla myötätuntoinen itseään kohtaan on olennainen osa vanhemman tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä omasta jaksamisesta huolehtimista. Itsemyötätunnon avulla vanhempi kestää paremmin omat turhautumisensa ja ne hankaluudet ja vastoinkäymiset, joita vanhemmuuteen väistämättä liittyy. Näin vanhempi pystyy paremmin ottamaan myös lapsen pettymykset ja tunnekuohut vastaan myötätuntoisesti ja selvittämään tilanteet rakentavan vuorovaikutuksen avulla sen sijaan, että toimisi oman tunnekuohunsa vallassa harkitsematomasti tai omassa lapsuudessa opittujen ei-rakentavien mallien mukaan. 

Vanhemman itsemyötätunto on sen muistamista, että vanhemmuus on jaettu kokemus, monet muutkin kamppailevat samanlaisten ongelmien kanssa eikä kukaan ole täydellinen (eikä tarvitsekaan olla). Lisäksi itsemyötäntunto auttaa omien rajojen tunnistamisessa ja asettamisessa, mikä lisää omaa hyvinvointia ja voimavaroja vanhemmuudessa.

Kriittinen ja ankara sisäinen äänensävy on tavallinen meille kaikille ja usein omilta vanhemmilta peritty. Se saa meidät syyllistämään itseämme ja tekee haastavista vuorovaikutustilanteista entistäkin hankalampia. Lisäksi on vaarana, että siirrämme kriittisen sisäisen puheen eteenpäin lapsillemme mallioppimisen kautta. Aikuisen merkitys itsemyötätunnon oppimisessa on suuri, joten vanhemman on tärkeää näyttää lapselle mallia siitä, miten itseensä voi suhtautua lempeästi ja myötätuntoisesti. Itsemyötätuntoisen aikuisen esimerkistä lapsi oppii myös, että virheiden tekeminen on sallittua ja että epätäydellisyys kuuluu elämään.

Tunnekuohussa aikuinenkaan ei kykene toimimaan omien arvojensa mukaisesti, koska taistele-pakene -järjestelmä aktivoituu. Kun syyllistämisen ja itsekritiikin sijaan juttelee näissä tilanteissa itselleen lempeästi, ja lohduttaa itseään, sisäinen uhkakokemus rauhoittuu ja rauhoittumisjärjelmämme pääse palauttamaan meidät hätätilasta. Tunnekuohussa olevan lapsen rauhoitteleminen on huomattavasti helpompaa, jos kykenee ensin rauhoittamaan itsensä.

Jos haluaa ylläpitää hyvää yhteyttä lapseen ja suhtautua lapseen empaattisesti, täytyy vanhemman ensin opetella olemaan yhteydessä itseensä eli kohdata, tunnistaa ja hyväksyä omat tunteensa ja tarpeensa, kuunnella itseään ja kyetä lohduttamaan ja rauhoittelemaan itseään haastavissa tilanteissa (eli sanoittaa omia tunteitaan lempeällä sisäisellä puheella). Omat empatiavarastot täytyy täyttää itsemyötätunnon avulla, jotta kykenee suhtautumaan myötätunnolla lapseen.

Seuraava kysymys:
Pitääkö lapsen kanssa olla aina kaikessa johdonmukainen?

Palaa UKK-sivulle

Share Button

Tutkimus- ja ajankohtaiskatsaus meiltä ja maailmalta: itsemyötätunto ja myötätunto

Myötätuntotutkimus on kasvava tieteenala. Myötätunnon ja itsemyötätunnon yhteyttä vanhemmuuteen, parisuhteeseen, itsetuntoon, mielenterveysongelmiin ja lähes kaikkiin elämän muotoihin ja osa-alueisiin on tutkittu runsaasti eri puolilla maailmaa ja uutta tutkimustietoa julkaistaan jatkuvasti. Myös OECD:n eli Organisation for Economic Co-operation and Development Global competency for an inclusive world –raportissa (2016), hoiva, empatia ja myötätunto mainitaan keskeisiksi globaaleiksi taidoiksi tulevaisuuden yhteiskunnissa. Erilaiset yhteisöt ja organisaatiot, joilla on vakiintuneita käytäntöjä huomata ja kohdata ihmisten mielipaha ja kärsimys ovat tuottavampia ja ihmiset myös voivat niissä keskimääräistä paremmin. Seuraavassa pääset lukemaan pientä pintaraapaisua tutkitusta ja ajankohtaisesta tiedosta. 

Jatka lukemista “Tutkimus- ja ajankohtaiskatsaus meiltä ja maailmalta: itsemyötätunto ja myötätunto”
Share Button
Page 5 of 30
1 3 4 5 6 7 30