Kirjaesittely: Itsemyötätunto

Ronnie Grandell, Tammi, 2015.

Ronnie Grandellin teos ”Itsemyötätunto” on julkaistu vuonna 2015. Teoksessa kuvataan kattavasti itsemyötätunnon tarkoitusta sekä annetaan ohjeita lukuisiin helposti ymmärrettäviin harjoitteisiin. Kuten Grandell siteeraa omaa esikuvaansa Chris Germeriä: ”yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi, säännölliset hetket voivat muuttaa elämäsi”. Seuraavaksi pääset lukemaan tiivistelmän kirjasta. Syvällisempää tietoa sekä lukuisat eri harjoitukset löydät lukemalla itse teoksen.

Itsemyötätuntoa elämän virrassa

Itsemyötätunnolla tarkoitetaan yhtä ymmärtäväistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseä kohtaan kuin ystäviään kohtaan. Itsemyötätunto voi olla avuksi monenlaisissa tilanteissa ja se voi vaikuttaa koko päivän tai pidemmän päälle koko elämän kulkuun. Taitona itsemyötätunto on harjaannutettava.

Itsemyötätunto koostuu kahdesta askeleesta: 1) kyvystä huomata kärsimys eli asia tai tunne, jota pyrkii välttelemään sekä 2) halusta ja kyvystä lievittää tätä kärsimystä eri keinoin. 

Mielen suojavalmius – ymmärrä epämiellyttäviä tuntemuksiasi & Myötätuntovalmius – mielesi vastapaino suojavalmiudelle

Ihmisellä on kaksi keskeistä valmiutta, myötätuntovalmius ja suojavalmius. Suojavalmiuden tarkoituksena on nimensä mukaisesti huolehtia suojaamisestasi. Sen tunteita ovat ahdistus, pelko, viha, suru, syyllisyys ja häpeä. Kyseiset tunteet koetaan usein epämiellyttävinä, vihollisina ja negatiivisina. Ne kuitenkin yrittävät auttaa ja ovat hyödyksi, vaikka voivat olla epämiellyttäviä kokea. Suojavalmiuden tunteet ovat tarpeellisia hengissä säilymisen kannalta. Suojavalmiuden poistaminen tarkoittaisi myös hengissäsäilymisvaiston poistamista. Sitä, kuinka voimakkaasti suojavalmius aktivoituu, ei voi valita. Suojavalmiuden luonteen ymmärtäminen auttaa myötätuntoisen suhtautumisen kanssa. 

Myötätuntovalmiuden tunteita ovat muun muassa myötätunto, turvallisuus, tyyneys ja tyytyväisyys. Sen tarkoituksena on sallia ihmisen pysähtyä, rauhoittua, kokea turvaa ja huomata asioiden olevan kunnossa tässä ja nyt. Valmius aktivoituu kahdenlaisissa tilanteissa: 1) voimistuu hetkessä, jolloin koet olevasi turvassa eikä ole asioita, joita pitäisi juuri nyt tehdä. Silloin voit rentoutua ja rauhoittua. 2) huomatessasi ympärilläsi ystävällisyyttä, lämpöä, välittämistä tai myötätuntoa, esimerkiksi ystävien tai rakkaiden ihmisten seurassa tai jos huomaat suhtautuvasi samalla tavalla itseesi. 

Myötätunnon neljä perusominaisuutta ovat viisaus, inhimillistäminen, lämpö, varmuus ja vastuunottaminen. 

On tutkittu, että itsemyötätunto muuttaa aivoja. Tutkimustulosten mukaan itsemyötätuntoiset ihmiset asettavat itselleen yhtä vaativat tavoitteet ja ihanteet kuin vähemmän myötätuntoiset. Erona kuitenkin on, että itsemyötätuntoinen ihminen ei järkyty epäonnistumisestaan samalla tavalla kuin ei-itsemyötätuntoinen. 

Itsemyötätunto antaa enemmän voimavaroja muiden huomioimiseen ja tukemiseen. Mitä enemmän ihminen on kiinni suojavalmiudessa ja omissa ongelmissaan, sitä enemmän hän keskittyy itseensä ja omiin ongelmiinsa. Näin henkisiä resursseja ei riitä muille. Mitä paremmaksi kyky auttaa itseämme kärsimyksen keskellä kehittyy, sen paremmin pystymme olemaan läsnä muillekin. 

Itsemyötätunto voi äkkiseltään kuulostaa siltä, että asioiden annetaan olla ja kaikki annetaan anteeksi. Kuitenkin, itsemyötätuntoon kuuluu anteeksiannon lisäksi myös asioista oppiminen. Joskus itsesääliä ja itsemyötätuntoa verrataan virheellisesti toisiinsa. Itsemyötätunto on paljon syvempi ja monitahoisempi kokonaisuus. Itsemyötätuntoinen ihminen pystyy huomaamaan pahan olonsa, tekee valinnan ja auttaa itseään lempeästi.

Tietoinen läsnäolo – itsemyötätunnon ensimmäinen taito

Tietoinen läsnäolo eli tietoisuus omista kokemuksista sillä hetkellä kun niitä kokee, on itsemyötätunnon kannalta keskeinen taito ja itsemyötätunnon ensimmäinen askel. Sen vastakohta on autopilotti, joka ei vaadi tietoista ajattelua. Autopilotin vallitessa ihminen tekee asioita kuin ennenkin, oli kyseessä sitten auton ajaminen tai vihastuminen painetilassa. Autopilottitilan hyöty on energian säästäminen, sen haitat liittyvät mielen kompastuskiviin. Tietoisen läsnäolon taitoa on mahdollista kehittää seuraavilla tavoilla: 1) tekemällä harjoituksia sekä 2) tunnistamalla autopilotin ja huomaamalla sen hädän hetkellä. 

Jaan teille kirjasta yhden tietoisen läsnäolon harjoituksista. Oletko joskus aiemmin huomannut miten hengityksesi reagoi tunnetiloihisi? Rentoutunut tunnetila on usein yhteydessä syvempään ja rauhallisempaan hengitykseen, kun taas ahdistunut tai kiireinen tunnetila tekee hengityksestä pinnallisempaa tai saatat jopa pidättää hengitystä kokonaan. Hengityksen rauhoittaminen on oikotie itsensä tasapainottamiseen ja myötätuntoisen mielentilan käynnistämiseen. On tutkittu, että jo 1-2 minuutin harjoitukset vaikuttavat mieltä tasapainottavasti. 

  1. Istu alas ja asetu rennon ryhdikkääseen asentoon. Voit joko sulkea silmäsi harjoituksen ajaksi tai keskittää katseen tiettyyn pisteeseen. Jos se tuntuu luonnolliselta, voit antaa pienehkön hymyn muodostua kasvoillesi, ikään kuin olisit hyvän ystävän seurassa. Hymy ei ole pakollinen vaan valinnanvarainen.
  2. Aloita ottamalla muutama syvä rauhallinen hengitys niin, että huomaat hengittäväsi hieman syvemmin kuin tavallisesti.
  3. Kiinnitä huomiosi kehosi liikkeisiin hengittämisen aikana. Miten rintakehäsi laajenee, kun hengität sisään, ja palautuu sisäänpäin, kun hengität ulos.
  4. Tiedosta vatsasi liikkeet, miten vatsan alue laajenee sisäänhengityksen aikana ja palautuu sisäänpäin uloshengityksellä.
  5. Huomaa, miltä hengitysilma tuntuu sieraimissasi. Saatat huomata, että hengitysilma on hieman viileämpää sisäänhengityksellä ja hieman lämpimämpää uloshengityksen aikana. 
  6. Sinun ei tarvitse tehdä mitään tällä hetkellä. Voit vain olla, tässä ja nyt, antaa kaiken muun olla hetken ajan ja seurata hengityksesi liikkeitä. Mieleesi saattaa tulla erilaisia ajatuksia, tai jokin tunne tai kehotuntemus voi vetää huomiota puoleensa. Tämä on normaalia. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään näistä kokemuksista, pane ne vain merkille. Anna parhaasi mukaan näiden ajatusten ja tunteiden olla ja jatkaa matkaansa, ikään kuin auto, joka ajaa ikkunasi ohitse ja katoaa näköpiiristäsi. Siirrä sitten huomiosi valokeila takaisin hengitykseesi.
  7. Tarkkaile sitä osaa kehossasi, jossa huomaat hengityksesi parhaiten, on se sitten sieraimissa, rintakehässä tai vatsassa. 
  8. Jatka tätä rauhallista ja syvää hengittämistä. Kun huomaat ajatuksia tai tunteita, pane ne merkille ja siirrä uudestaan huomiosi takaisin hengitykseesi.
  9. Avaa silmäsi ja palaa huoneeseen. Kiitä itseäsi harjoituksen tekemisestä. Olet edistänyt hyvinvointiasi tällä teolla. 

Harjoitusten tekeminen saattaa etenkin aluksi herättää monenlaisia tuntemuksia, jotka kaikki ovat ok. Joitakin rauhoittaa, toisia turhauttaa, toisia ahdistaa. Jos huomasit, että oma huomiosi seilaili paljon tällä kertaa, hyvä, sait paljon harjoitusta autopilottisi kanssa. Mielen vaeltaminen on täysin normaalia. Jokaisella harjoituskerralla vahvistat tietoisen läsnäolon kykyäsi! Harjoituksilla ei voi hävitä. Alkuun syvähengityksen tueksi voi olla helpompaa hengityksen tarkkailun sijaan esimerkiksi kohdistaa katse johonkin tiettyyn rauhoittavaan asiaan, kuunnella ääniä tai laskea hengityksen tahdissa samanaikaisesti kuvitellun numeron. Joku ei pysty keskittymään istuallaan, silloin voi kokeilla hengitysharjoitusta esim. venytellessä.

Kirjassaan Grandell suosittelee harjoitusten kokeilua lyhyitä aikoja kerrallaan. Sopiva pyrkimys voisi olla esimerkiksi minuutti kerran päivässä ensimmäisen viikon aikana, seuraavan viikon aikana voi lisätä harjoitusta kahteen minuuttiin kerralla ja niin edelleen, kunnes päivittäinen harjoitteluaika on noin 5-10 minuuttia. 

Tietoista läsnäoloa voi harjoitella myös tekemällä tietoisesti mielekästä asiaa. On tutkittu, että mitä enemmän ihminen on aidosti läsnä tehdessään itselleen mieluista puuhaa, sitä suurempi heidän onnellisuutensa on. Tutkimukset ovat myös osoittaneet ihmisen olevan onnellisimmillaan harrastaessaan liikuntaa, rakastellessa tai keskustellessaan muiden ihmisten kanssa. Siis, olemalla läsnä saat enemmän irti nykyhetkestä!Mielekkään asian tekemistä tietoisesti voi harjoitella esimerkiksi musiikkia kuuntelemalla, suklaapalan syömisellä, linnunlaulun kuuntelulla, leikkihetkellä lasten kanssa, piirtämisellä tai urheilemalla. Harjoituksen tueksi on hyvä päättää, kuinka kauan haluaa tehdä asiaa tietoisesti. Tekemisen aikana on hyvä käyttää kaikkia viittä aistia. Jos huomio vaeltaa muualle, on se hyvä pyrkiä laittamaan merkille ja siirtää jälleen huomio takaisin keskittymispisteeseen. 

Tietoinen läsnäolo on varsin yksinkertaista, mutta ei helppoa. Mielemme on suunniteltu toimimaan autopilotilla suurimman osan ajasta ja pyrimme vaistomaisesti pysymään erossa epämiellyttävistä asioista.

Vaikeiden hetkien tiedostaminen 

Yksi askel kohti itsemyötätuntoista elämäntapaa on vaikeiden hetkien tiedostaminen. Vaikealla hetkellä tarkoitetaan sellaisia hetkiä, jolloin sinä koet tai joku, jota arvostat, kokee käyttäytymisesi tai kokemukset sisälläsi ongelmallisiksi tai haastaviksi. Esimerkkejä vaikeista hetkistä ovat voimakas ahdistunut olo ilman selkeää syytä, tilanteisiin nähden voimakkaat vihanpuuskat, jatkuva murehtiminen, josta ei pääse irti tai ylenpalttinen syöminen, jota ei pysty lopettamaan. Tyypillisiä tapoja reagoida vaikeaan hetkeen on kolme:

  1. Joissain tilanteissa ei välttämättä edes huomaa olevansa keskellä jotain ikävää. Murehtimiskierteeseen saattaa jäädä jumiin pidemmäksi aikaa tai alkaa tehdä jotain päästäkseen irti ikävästä olotilasta. Tämä kertoo autopilottitilan reaktioista. 
  2. Toisissa tilanteissa tukalan olotilan saattaa kyllä huomata, mutta sitten suojavalmiuden autopilotti ottaa ohjat käsiinsä ja yrittää päästä eroon pahoinvoinnista toimimattomin keinoin, esimerkiksi ahdistuksella, murehtimisella tai itsekritiikillä. 
  3. Kolmas tapa reagoida on tietoiseksi tuleminen, eli vaikean hetken tiedostaminen, jolloin otetaan ikään kuin askel taaksepäin ja tarkastellaan kokemuksia vähän matkan päästä. 

Ensimmäinen tapa tulla tietoiseksi vaikeasta hetkestä on kiinnittää huomiota omiin ajatuksiinsa. Silloin saattaa huomata itsekritiikin kompastuskiven soimaavia ajatuksia. Voi myös tulkita tilanteen tai tapahtuman hyvin vahvasti tai tiedostaa vaikean hetken siitä, että mielessä herää murehtimiskierre. Usein, kun on keskellä vaikeaa hetkeä, mieleen nousee lista tekemättömistä töistä, ikäviä muistoja menneistä tapahtumista, tulevaisuuden huolia tai murehtimista siitä, mitä muut ajattelevat. 

Tyypillisesti vaikeina hetkinä ajatustemme äänensävyt ovat vihaisia, syyllistäviä, ahdistavia tai surullisia. Joskus saatamme myös kuulla äänet jonkun tutun meihin vaikuttaneen ihmisen äänensävyllä, esimerkiksi kritisoivan vanhemman äänellä. Toisen henkilön äänensävyn kuuleminen kertoo yleensä siitä, että on saattanut sisäistää ikäviä ajatuksia ja viestejä tältä henkilöltä pienenä. Jos huomaat tämän, muista, että se ei ole sinun vikasi! 

Myös kehotuntemukset voivat kertoa tärkeää tietoa vaikeista hetkistä. Se on primitiivinen hengissä pysymisen reaktio, jonka jaamme eläinten kanssa. 

Tunnetilojen havainnoinnilla voi tulla tietoiseksi vaikeista hetkistä. Vaikea hetki on yleensä läsnä, kun tunnet ahdistusta, vihaa, pelkoa, surua, inhoa tai häpeää. Tunnetilat ja kehotuntemukset kulkevat käsi kädessä!

“Kun kaadut, nouse ylös”. Jotta voisit nousta, sinun täytyy ensin huomata kaatuvasi. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa huomaat kaatuvasi, sitä kevyemmin kaadut ja pienemmillä kolhuilla selviät. 

Tietoinen pysähtyminen on ensimmäinen askel kohti uutta. Eräässä tutkimuksessa on tutkittu kun-niin-suunnitelmien vaikutuksia elämäntapamuutoksiin vertailemalla osallistujia, jotka muodostivat kun-niin-suunnitelmia itselleen toisiin osallistujiin, jotka eivät tehneet kyseisiä suunnitelmia. Tulokset osoittivat, että osallistuja, joka muodosti kun-niin-suunnitelman, onnistui muuttamaan elintapojaan terveellisemmiksi paremmin kuin kolme neljästä osallistujista, jotka eivät tehneet suunnitelmaa. Kun-niin-suunnitelma voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: “kun ahdistun ja olen hakemassa keksipakettia kaapista, niin pysähdyn, keskityn hetkeksi tasapainottavaan hengitykseen ja rauhoituttuani mietin, miten jatkaisin eteenpäin rakentavasti.“

Tutustu myötätuntoiseen mielentilaasi

yötätuntoisella mielentilalla tarkoitetaan sitä mielentilaa, jossa pystyy huomaamaan vaikeat hetket ja lähestymään niitä myötätunnolla ja jonka ominaisuuksien ja taitojen avulla pystyy auttamaan itseään kärsimyksen hetkellä. Myötätunnolla on neljä perusominaisuutta, jotka ovat viisaus, inhimillinen lämpö, varmuus ja vastuunottaminen. Jotta myötätuntoista mielentilaa voi herättää ja vahvistaa, tulee siihen ensin tutustua. Tutustuminen tapahtuu mielikuvaharjoitusten avulla. Kirja tarjoaa niihin oivallisia ohjeita! 

Mitä enemmän omaa itsemyötätuntoaan ruokkii, sitä helpommaksi sen herättäminen tulee. On tutkittu, että mielikuvaharjoittelu muokkaa aivoja. Mielikuvaharjoittelua käytetään laajasti avuksi esimerkiksi puhetyössä, näyttelemisessä ja urheilussa, koska ne rakentavat uusia väyliä aivoihin. Mielikuvaharjoittelu luo pohjaa yleiselle hyvinvoinnille. Lisäksi se auttaa myötätunnon mukaan tuomisessa vaikeisiin hetkiin.

Kuinka sitten voi tuoda lisää myötätuntoa omaan mielentilaan niinä päivittäisinä tilanteina, jolloin myötätuntoa eniten tarvitsee? Vaikean hetken yhteydessä itsemyötätunto koostuu kolmesta vaiheesta: 

  1. Tule tietoiseksi kärsimyksestä
  2. Osoita itsellesi myötätuntoa
  3. Päätä, miten jatkat myötätuntoisesti

Ajatuksia tulee ja menee, ihminen elää ajatusten meressä. Joidenkin ajatusten totuusarvo on varsin korkea, toisten ajatusten totuusarvo on matalampi. Suojavalmiuden ajatukset voivat ohjata olotiloihin ja tekoihin, jotka eivät auta ihmistä, ja näinä hetkinä moni hyötyy myötätuntoisemman mielentilan ajattelutavasta. Myötätuntoisessa ajattelutavassa tarkastellaan ensisijaisesti, kuinka paljon apua ajatuksista on, ei niinkään, ovatko ne totta vai eivät. Tämä tarkoittaa, että ihminen kuulee mielensä ajatukset: “Mitä mieleni viestittää? Auttaako se minua vai ei?”. Tämän lisäksi myötätuntoinen ajattelu ohjaa tietoisiin valintoihin: “Miten voin auttaa itseäni tässä tilanteessa?” 

Kun huomaa kärsivänsä, voi olettaa, että myöskään oma mielentila ei ole kovin myötätuntoinen.  Silloin voi aktiivisesti keskittyä myötätuntoisen mielentilan herättämiseen. Yksi osa tätä on ajatusten vaihtaminen myötätuntoisempiin vaihtoehtoihin, sellaisiin ajatuksiin, jotka tukevat, auttavat ja kannustavat. Tässä muutamia esimerkkiajatuksia, joita voi käyttää huomatessaan olevansa keskellä kärsimystä:

  1. Huomaan, että tämä on vaikea hetki minulle.
  2. Huomaan, että sattuu.
  3. Nyt on vaikeaa.
  4. Ahdistaa, ahdistaa/Viha, viha/Suru, suru.
  5. Suojavalmiuteni on käynnissä.

Itsemyötätuntoa, kun sitä eniten tarvitset 

Yksi hyödyllinen askel on ihmisyyden tunnistaminen. Se, että muistuttaa itseään siitä, että moni muu kokee samanlaisia ajatuksia kuin itsekin. Esimerkiksi:

  1. Koen ahdistusta ja tiedän, että moni muu kokee samanlaisia tuntemuksia, olen normaali. 
  2. Tiedän, että moni muu kokee samanlaisia tunnetiloja, ihmismieli on suunniteltu näin.
  3. Tämä ei tarkoita, että minussa olisi jotain vikaa, vaan pikemminkin, että olen ihminen kuten kaikki muutkin.
  4. Minua ahdistaa/pelottaa/vihastuttaa. Kiitos suojavalmiuteni, että yrität pitää minusta huolta. Tiedän, että viestität mahdollisesta vaarasta, niin kuin monen muunkin mieli tekee. Voin kuitenkin rauhoittua. 

Kolmas auttavainen askel on ystävällisten tai kannustavien sanojen tarjoaminen. Esimerkiksi:

  1. Välitän itsestäni.
  2. Olen selvinnyt ennenkin tällaisista tilanteista.
  3. Haluan tehdä tätä, vaikka tämä on epämiellyttävää, pystyn siihen.
  4. Toivon itselleni myötätuntoa.
  5. Toivon itselleni mielenrauhaa.
  6. Voit kuvitella puhuvasi suojavalmiudellesi: “Olen täällä kanssasi, et ole yksin”.

Edellä kuvattujen kolmen myötätuntoisen ajattelutavan lisäksi on olemassa myös muita hyviä tapoja löytää myötätuntoisempia ajatuksia:

  1. Jos ystäväsi olisi saappaissasi tällä hetkellä ja haluaisit auttaa häntä, miten suhtautuisit ja mitä sanoisit hänelle tässä tilanteessa?
  2. Mitä myötätuntoinen hahmosi saattaisi sanoa sinulle tässä tilanteessa?
  3. Asetu myötätuntoiseen mielentilaasi hetkeksi. Miltä tämä tilanne näyttää sen mielentilan silmin katsottuna?

Itselleen on tärkeää puhua myötätuntoisella sävyllä ja asenteella, jotta myötätuntoinen ajattelu pääsee kehittymään. Rauhallisen tai tukevan äänensävyn löytäminen keskellä ahdistusta tai vihaa voi olla varsin haastavaa, koska suojavalmius on täydessä vauhdissa. Tällaisessa tilanteessa myötätuntoisemman äänensävyn voi löytää esimerkiksi ottamalla muutaman tasapainottavan ja syvän hengityksen ennen kuin keskittyy omaan sisäiseen puheeseensa tai kuvittelemalla halaavansa itselleen läheistä ja lämminhenkistä ihmistä tai eläintä noin kahdenkymmenen sekunnin ajan tai koskettamalla itseään myötätuntoisesti, esimerkiksi laittamalla käden rintakehän kohdalle ja tunnustelemalla käsien lämpöä. 

Jos kokee, että sopivien myötätuntoisten sanojen löytäminen tosipaikan tullen on haastavaa, voi olla hyvä ajatus kirjoittaa ylös itselle sopivia itsemyötätuntoisia ajatuksia ja kantaa niitä mukana, jotta ne saa käyttöön nopeasti tarpeen tullen. Tämä lisää mahdollisuuksia herättää itsemyötätuntoista mielentilaa kärsimyksen hetkellä. Kirjassa ohjataan myös itsemyötätuntoisen kirjeen kirjoittaminen itselle. 

Tule toimeen itsekritiikin kanssa

On tärkeää erottaa itsekritiikki ja rakentava palaute toisistaan. Rakentava palaute auttaa eteenpäin, on lämminhenkistä, antaa toivoa ja keskittyy käyttäytymiseen ja konkreettisiin ohjeisiin ja ehdotuksiin. Itsekritiikki on rakentavan palautteen vastakohta.

Itsekriittisellä mielentilalla on hyvä tarkoitus. Itsekritiikki on suojavalmiuden kokemus, eli mieli on havainnut jonkinlaisen mahdollisen uhan ja haluaa suojella siltä. Itsekritiikin alikehittynyt kommunikointitapa johtaa helposti siihen, että ydinviesti jää kuulematta, samalla tavalla kuin urheiluvalmentajan hyvällä aikomuksella, mutta kehnoilla kommunikaatiotaidoilla annettu kritiikki, jää urheilijalta kuulematta.

Itsekriittistä mielentilaa on mahdollista pyrkiä ymmärtämään paremmin. Työskentelemällä itsekriittisen mielentilan kanssa sen voi huomata pehmenevän ajan myötä, koska kyky suhtautua myötätuntoisesti omaan sisäiseen kriitikkoon kasvaa. 

Suhtaudu myötätuntoisesti elämänhistoriaasi

Ikävät elämänkokemukset vaikuttavat nykyhetkeen ja terveyteemme, mutta vähemmän, jos niitä työstää. Kun vaikeita kokemuksia työstää, niiden vältteleminen ja murehtiminen loppuu ja myötätuntovalmius tulee mukaan. Samalla näihin muistoihin liittyvä suojavalmius rauhoittuu. Muistot eivät siis häviä mielestä, mutta niiden herättämät tunteet voivat lieventyä ja niiden vaikutus käyttäytymiseesi vähentyä huomattavasti. Tulet todennäköisesti olemaan rennompi ja onnellisempi. 

Vaikeat elämänkokemukset ovat monille tuttuja. Eräässä laajassa amerikkalaisessa tutkimuksessa kaksi kolmasosaa melkein 20 000 haastatellusta oli kokenut lapsuudessaan jotain, mikä tutkimuksessa määriteltiin epäsuotuisaksi mielenterveyden kannalta. Tällaisia kokemuksia ovat mm. henkinen, fyysinen tai seksuaalinen väkivalta, vanhempien päihteidenkäyttö tai vakava mielenterveyden häiriö, laiminlyödyksi tuleminen tai kiusaaminen. 

Moni on kokenut epäsuotuisia kokemuksia myös aikuisiässä. Tällaisia voivat olla esim. läheisen yllättävä menehtyminen, pettäminen parisuhteessa tai avioero, työpaikan menettäminen, ihmissuhdekonfliktit, fyysisen, henkisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuminen, liikenneonnettomuus, sairaus, vakava loukkaantuminen tai kiusatuksi tuleminen. 

Useimmat meistä ovat myös tehneet asioita, joita kadumme tai jotka saattavat aiheuttaa häpeän tunteita nykyhetkessä. Joku on voinut olla kiusaajan tai alistajan roolissa, toinen väkivaltainen tai huijannut muita, joku toinen taas häpeää seksuaalisuuteen liittyviä kokemuksiaan. 

Ikävät tapahtumat saattavat jäädä vaivaamaan eri tavoin vielä vuosia tapahtuman jälkeen. On hyvä pysähtyä sen ajatuksen ääreen, että suurin osa ihmisistä on kokenut jotain hyvin epämiellyttävää elämänsä aikana tai tehnyt jotain, mitä häpeää. Se on normaalia ja inhimillistä. 

Elämänhistorian kokemukset voivat aiheuttaa ylisuojelemista, voimakasta itsekritiikkiä tai murehtimista. Ikävät elämäntapahtumat voivat näkyä myös muilla tavoilla. Joillain kokemukset saattavat palata mieleen painajaisina. Väkivallan uhriksi joutuneen kokemus voi ilmetä jatkuvana turvattomuuden tunteena tai pelkona poistua kotoa. Jotkut yrittävät pitää ikävät muistikokemukset loitolla turruttamalla mieltä huumeilla tai alkoholilla. Ikävät elämäntapahtumat voivat vaikuttaa meidän tunteisiimme tai käyttäytymiseemme nykyhetkessä. On myös tutkimuksin todettu, että työstämättömiksi jääneet vaikeat elämänkokemukset voivat heikentää myös fyysistä terveyttä. Jos ikäviä elämänkokemuksia ei käsittele, kasvaa riski sairastua masennukseen ja sydäninfarktiin tai joutua usein sairaalahoitoon.

Työstämättömiksi jääneet muistot ja kokemukset ovat usein sellaisia, jotka ovat herättäneet voimakkaita tunteita tapahtumahetkellä. Tämän syynä on se, että aivotoimintamme muuttuu, kun suojavalmius aktivoituu voimakkaasti. Tunteet vievät mukanaan ja aivojemme kyky sanoittaa ja yhdistää aistien välittämää tietoa kokonaisuudeksi heikkenee. Tämä on todennettavissa aivojen kuvantamistutkimuksissa: rationaalisesta ajattelusta ja kielellisestä toiminnasta vastaavat alueet aivoissa hiljenevät ja myös aikakäsityksestä vastaava alue menee offline-tilaan. Samanaikaisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että tapahtumasta jäävät muistikokonaisuudet ovat hajanaisia. Yhtenäisen tarinan sijaan kokemus jää mielen tallelokeroon työstämättömässä muodossa: epämääräisinä ajatuksina, tunteina, kehotuntemuksina ja epäselvinä mielikuvina. 

Erään psykologin mukaan vaikeiden elämänkokemusten käsitteleminen alkaa siitä, että tapaa henkilön tai hahmon, joka voi toimia valveutuneena todistajana vaikeille kokemuksille ja elämäntapahtumille. Käytännössä siis henkilöä, joka kohtaa ihmisen ihmisenä eikä diagnoosina, joka kuuntelee eikä heti ryhdy kertomaan omia neuvojaan, joka hyväksyy ja osoittaa myötätuntoa eikä tuomitse ja joka tuo turvaa mukanaan vaikeille kokemuksille. Tällaisen avulla vaikean kokemuksen läpikäynyt ihminen pikkuhiljaa rauhoittuu, pystyy kokoamaan hajanaiset tunne-, mielikuva- ja aistikokemuksensa ja muodostamaan yhtenäisemmän näkemyksen tapahtuneesta. Vähitellen näkemys kehittyy tarinaksi ja yhdeksi kokemukseksi muiden joukossa. Osaksi menneisyyttä. 

“Ensin pitää olla ote jostain, jotta siitä voi päästää irti”

Kirjassa opastetaan kaksi erilaista harjoitusta avuksi päästämään irti vaikeista elämänkokemuksista: ilmaisevan kirjoittamisen harjoitus ja mielikuvaharjoitus. Mielikuvaharjoituksessa palataan nuorempaan versioon itsestä. 

Tehtyään harjoituksia moni tunnistaa itsessään seuraavanlaisia vaikutuksia: 

  • elämänkokemus ei tunnu enää yhtä pahalta, se on kevyempi kantaa
  • on helpompi nauraa ja kokea miellyttäviä tunnetiloja
  • on helpompi keskittyä nykyhetkeen 
  • unenlaatu paranee 
  • tarve turruttaa tunteita ja muistoja alkoholilla tai huumeilla vähenee
  • on kokemus siitä, että ymmärtää elämänhistoriaansa paremmin
  • olo on vahvistunut, itsensä näkee vahvana selviytyjänä
  • on viisaampi olo kuin ennen

Epämiellyttävät elämäntapahtumat ovat asioita, joita suurin osa meistä joutuu kokemaan elämänsä aikana. Menneiden tapahtumien kohtaaminen itsemyötätunnolla vaatii rohkeutta. Yleensä se kuitenkin palkitsee. 

Myötätuntoinen ajanhallinta

Ajanhallinta tarkoittaa ajankäytön järkeistämistä ja tehostamista niin, että henkilö käyttää suuremman osan ajastaan asioihin, jotka ovat jollain tavalla hänelle tärkeitä ja mielekkäitä. Ajanhallinta ei tarkoita jatkuvasti tehokkaammin tehtyjä asioita. Kirjassa neuvotaan konkreettisia keinoja tukemaan ajanhallintaa, esimerkiksi tekemällä tekemättömistä tehtävistä konkreettisia listoja. 

Multitaskaamista eli monen asian samanaikaista työstämistä on tutkittu ja todettu multitaskaamisen olevan erinomainen ongelmanratkaisukyvyn heikentämisen ja virheiden määrän lisäämisen menetelmä. Aina, kun mahdollista, kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tämä edellyttää tietoisen päätöksen tekemistä siitä, mihin haluat keskittyä ja toiseksi, etteivät erilaiset häiriötekijät (sisäiset tai ulkoiset) vie huomiotasi. Häiriötekijät ovat keskittymisen tyypillisimmät kompastuskivet.

  • ulkoisia häiriötekijöitä: sähköpostien ja puhelinviestien merkkiäänet, soitot, ihmiset, jotka tulevat keskustelemaan kanssasi yllättäen. → näistä voi tulla häiriötekijöitä, jos ne keskeyttävät työntekosi ja vievät huomiosi pois tehtävästä, johon haluaisit keskittyä tietyllä hetkellä. → keskeytyksen jälkeen kestää keskimäärin 15-23 minuuttia saavuttaa samanlainen keskittyminen tehtävään kuin mitä oli ennen keskeytystä! Mitä useampi keskeytys työntekijälle tulee, sitä suurempi riski hänellä on kärsiä uupumuksesta ja ahdistuksesta.
  • sisäisiä häiriötekijöitä: epämiellyttäviin sisäisiin kokemuksiin kuten ahdistuksen tunteeseen tai negatiivisiin ajatuksiin kiinni jääminen, mielen seilaaminen muihin asioihin. 

NÄISSÄ TILANTEISSA TARVITSET TIETOISEN LÄSNÄOLON TAITOA

Miten tulla toimeen häiriötekijöiden kanssa? Tässä muutama tyypillinen strategia:

  1. Laita ovi kiinni ja oveen varattu-kyltti
  2. Poista sähköpostin merkkiääni tai sulje sähköposti esimerkiksi tunniksi
  3. Laita puhelin äänettömälle
  4. Käytä ääntä eristäviä kuulokkeita ja soita rauhoittavaa musiikkia
  5. Ilmoita muille, että varaat tietyn ajan keskittymistä vaativaa työtä varten
  6. Pyydä toisia odottamaan hetki, jotta saat tehtäväsi valmiiksi

Laadukas palautuminen voi auttaa lisäämään energiaa. Palautuminen voidaan jakaa kolmelle tasolle: päivä-, viikko- ja vuositasolle. Päivätason palautumiseen liittyy ensisijaisesti tarve pitää taukoja noin 1-2 tunnin välein. Ihmisen tuottavuus laskee tämän ajan jälkeen ja useissa tutkimuksissa on osoitettu lyhyiden taukojen nostavan työntekijöiden kokonaistuottavuutta! Päivätason palautumiseen kuuluu myös nukkuminen. Useimmat aikuiset tarvitsevat 7-8 tuntia yöunta. Pieni prosentti pärjää 3-4 tunnilla ja muutama sadasta tarvitsee 10-12 tuntia yössä voidakseen hyvin. Ne, jotka nukkuvat oman tarpeensa mukaan, kokevat olevansa energisempiä kuin muut.

Viikkotason palautumisella tarkoitetaan pidempää hetkeä, jolloin otetaan rauhallisesti. Vuositason palautumisella tarkoitetaan tarvetta irrottautua tekemisestä kokonaan. 2-4 viikkoa on yleinen minimisuositus vuositasolla. 

Kehittämällä palautumistasi, jollain tai joka tasolla, voit kohentaa vointiasi ja elämänlaatuasi!

Jämäkkyyden taito – pidä puoliasi

Jämäkkyyden arvo nousee huippuunsa, kun se yhdistyy tärkeään asiaan, arvoon tai elämänsuuntaan. Jämäkkyys koostuu asenteesta, jonka mukaan voi vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita ei voi tai halua täyttää, voi ilmaista mielipiteensä, voi esittää pyyntöjä muille sekä saa pitää itsestään huolta. Jämäkkyydellä tarkoitetaan myös tasapainoisen vahvaa vuorovaikutustyyliä. Jämäkkä tyyli ei ole ylitsevuotavan aggressiivinen eikä passiivinen vaan pikemminkin rauhallisen vahva. Jämäkkyydellä ylläpidetään omia oikeuksia ja rajoja niin, ettei muita loukkaa tahallisesti. 

Moni ihminen on myötätuntoinen muita kohtaan niin pitkälle, että omat tarpeet, elämänarvot ja periaatteet jäävät taka-alalle. Joskus myötätunto ja itsensä auttaminen edellyttävät jämäkkyyttä. 

Jämäkän pyynnön esittäminen koostuu muutamasta keskeisestä aineksesta: tunnista pyynnölle asettamasi tavoitteet, aloita pyyntö kertomalla omista kokemuksistasi ja esitä pyyntösi ratkaisuhakuisesti sekä siten, että toiselle jää tilaa valita. 

Ristiriitatilanteessa molempien osapuolten suojavalmiudet jylläävät täysillä. Tie ulos ristiriitatilanteesta koostuu kahdesta keinosta: turvallisuuden palauttamisesta ja ratkaisujen hakemisesta. Turvallisuudentunnetta voidaan luoda löytämällä totuus toisen näkökulmasta ja olemalla empaattinen. 

On monta tapaa kieltäytyä ja sanoa “ei” tarpeen tullen. Esimerkkinä tästä “ei”n sanominen suoraan ilman perusteita, empaattinen kieltäytyminen eli toisen ymmärtämisen lisääminen kieltäytymiseen tai kieltäytyminen syyn ilmoittamisen kera. 

Myötätuntoinen ongelmanratkaisu

Ongelmanratkaisu ja päätöksenteko voi olla hankalaa, jos uhkamielemme vie meidät mukanaan. 

Itsemyötätuntoinen ongelmanratkaisu perustuu kahteen keskeiseen vaiheeseen:

  1. Hae tasapainoa itsellesi tarpeen tullen itsemyötätunnolla
  2. Sovella toimivaa ongelmanratkaisu- ja päätöksentekomallia. 

Hyväksi todettu ongelmanratkaisuprosessi koostuu kokonaisuudessaan viidestä eri vaiheesta:

  1. Määrittele ongelmasi ja toivomasi ratkaisu
  • aloita pohtimalla, minkä asian koet ongelmalliseksi tällä hetkellä. Jos niitä tulee mieleen useampi, voit ensin kirjoittaa kaikki ylös. Eri ongelmilla on taipumus sotkeutua toisiinsa. 
  • mieti, miltä toivottu ratkaisu näyttäisi. Joko-tai -muotoiset ehdotukset kannattaa muotoilla uudestaan kahdeksi erilliseksi vaihtoehdoksi. 
  1. Keksi ratkaisuvaihtoehtoja
  • pyri tuottamaan useampi ratkaisuidea kritisoimatta tuotostasi. 
  • omien ideoidesi lisäksi voit miettiä, kuka saattaisi tietää tästä enemmän. 
  1. Valitse ratkaisukeskeinen vaihtoehto/vaihtoehdot, joita aiot kokeilla
  • tee päätös
  • jos joku vaihtoehto tuntuu ilmiselvältä tässä vaiheessa, kannattaa yleensä valita ja toteuttaa se. 
  • jos valitsemasi ratkaisu ei auttanut tai valitsemasi ratkaisut eivät auttaneet, voit palata ongelmanratkaisuprosessissa kohtaan kolme ja joko keksiä uusia ratkaisuja tai kokeilla jotain muuta alkuperäiseltä ratkaisuehdotuslistaltasi. 
  1. Toteuta ratkaisuvaihtoehdot
  2. Arvioi lopputulos

Kirjassa neuvotaan useita konkreettisia menetelmiä päätöksen teon tueksi, esimerkiksi “hyöty-haitta-analyysi” ja “tunteiden antama tieto”. Lisäksi listataan useita vaihtoehtoja neuvoksi niihin tilanteisiin, joissa päätös ei kuitenkaan synny.  

Eteenpäin jatkaminen myötätuntoisesti 

Kirjan lopussa Grandell kannustaa tekemään yhteenvedon omasta itsemyötätuntotyöskentelystäsi ja lukemaan sen aika ajoin. 

Itsemyötätunto on ominaisuus, jota voit kehittää harjoittelemalla ja joka tulee luontaisemmaksi harjoittelun myötä. 

Itsemyötätunnossa on kyse siitä, kuinka nopeasti huomaat mielesi kompastuskivet ja siirryt takaisin itsemyötätunnon tielle. 

Unikoulu ei ole aina paras tai ainoa ratkaisu vanhemman väsymykseen


Vauva-lehdessä (5/19) haastateltiin lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilää lapsen yöheräilyyn ja perheen jaksamiseen liittyen. Laajempi haastattelu samasta aihepiiristä löytyy Vauva-lehden nettisivuilta (https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/lastenneurologi-nykyvanhemmuus-saa-pikkulasten-aidit-uhraamaan-oman) Haastattelussa Saarenpää-Heikkilä korostaa, että myös vanhemmalla on oikeus nukkua riittävästi ja ratkaisuna uniongelmiin hän kannustaa vanhempia aloittamaan unikoulun nykyistä herkemmin. 

Kiintymysvanhemmuusperheet ry ei normaalitilanteessa suosittele unikouluja alle vuoden ikäiselle lapselle. Erityisissä tapauksissa, kuten vanhemman tai lapsen sairauteen liittyvissä tilanteissa vanhemman on tärkeä kuunnella hoitohenkilökunnan tai muiden ammattilaisten ohjeita lapsen ja vanhemman nukkumiseen liittyen. KiVa ry tukee sote-alan ammattilaisia heidän työssään.

Yöheräily on lapsille luonnollista ja normaalia, kuten evoluutiobiologi Tiina Kaitaniemi kirjoittaa kirjassaan “Luonnollinen lapsuus”. Lapsen uni on kehittynyt rikkonaiseksi syystä, sillä aikana, jolloin lapsen selviytyminen on vaatinut turvallisen hoitajan lähellä pitämisen, on lapsen täytynyt välillä havahtua unestaan varmistamaan, ettei ole jäänyt yksin. Se, että vauva olisi nukkunut pitkiä öitä heräämättä, olisi voinut olla riskialtista hänelle itselleen. Nykyvauva toimii edelleen noiden samojen biologisten vaistojensa ohjaamana.

  Lapsen uni onkin fysiologisesti erilaista aikuisen uneen verrattuna. Ihmisen uni koostuu unisykleistä, joiden pituus aikuisella on noin 90 minuuttia. Vauvan unisyklit kestävät kuitenkin vain noin 45-50 minuuttia. Syklien välillä vauva voi herätä ja tarvita apua nukahtaakseen uudelleen. Lapsen kehitys on hyvin yksilöllistä eivätkä kaikki vauvat ole valmiita nukkumaan täysiä öitä syömättä vielä kuuden kuukauden iässä, vaikka sitä yleisenä rajana pidetäänkin. Lisäksi erilaiset kehitysvaiheet, kuten konttaamaan oppiminen tai hampaiden tulo voivat vaikuttaa uniin hetkellisesti. 

  Nykytiedon mukaan alle yksivuotiaan lapsen pisin yöaikaan sijoittuva yhtäjaksoinen unipätkä kestää keskimäärin noin viisi tuntia. Lapsen kokonainen yö on siis hyvin eri asia kuin aikuisen kokonainen yö, ja yhteiskunnan ihanne pitkiä yöunia heräämättä nukkuvista vauvoista on biologisesti katsottuna luonnotonta. Tavoite täysiä öitä nukkuvista vauvoista voikin luoda paineita heräilevien lasten vanhemmille, jos he luulevat oman pienokaisensa käyttäytyvän epänormaalilla tai vääränlaisella tavalla. 

Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan, että uni on lapsen luontainen tarve, johon aikuisen ei häntä erikseen tarvitse opettaa. Ajattelutavan mukaan terve lapsi oppii kyllä nukkumaan, kun hän on aikuisen mukana ja kun hänelle luodaan optimaaliset nukkumisolosuhteet sopivaan aikaan. Lapsen nukkumista voi tukea lempeästi normaaleilla hoitotavoilla, kuten sopivan säännöllisellä päivärytmillä, riittävällä päiväsaikaan sijoittuvalla puuhalla ja läheisyydellä sekä illasta toiseen samanlaisina toistuvilla iltarutiineilla. 

Myös Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n mielestä vanhempien jaksaminen on erittäin tärkeä asia eikä vanhempien tulisi uhrata omaa hyvinvointiaan pikkulapsiarjessakaan. Yleisessä keskustelussa vanhemmille tunnutaan usein antavan kaksi vaihtoehtoa: unikoulu tai uupumus. KiVa ry haluaa kuitenkin tuoda esille unikoulua lapsilähtöisempiä, lempeitä tapoja tukea koko perheen jaksamista.  

Ensimmäiseksi perheen kannattaa kiinnittää huomiota nukkumisjärjestelyihin ja lapsen nukkumisympäristöön. Esimerkiksi perhepedissä nukkuminen voi tukea imettävän äidin jaksamista, sillä nukkuessaan lapsen vieressä äidin uni synkronoituu lapsen uneen eikä imettävän äidin välttämättä tarvitse erikseen nousta syöttämään lasta. Perhepeti myös tukee lapsen turvallisuudentunnetta, mikä omalta osaltaan voi vaikuttaa positiivisesti molempien uneen. Lisäksi huoneen, jossa lapsi nukkuu, on hyvä olla rauhallinen, huoneilman raikas ja sopivan lämpöinen. 

  Lasten ollessa pieniä vanhemman kannattaa pyrkiä lepäämään aina, kun se on mahdollista, vaikka levon toteuttaminen voikin toisinaan olla haasteellista. Aluksi vanhemman voi olla vaikeaa rauhoittua lepäämään kesken päivän, mutta rentoutumista on mahdollista harjoitella ja oppia. Nukkumisesta ei kannata ottaa paineita. Vaikka uni ei tulisikaan, voi pelkkä lepääminenkin virkistää ja rennommalla asenteella nukahtaminenkin helpottuu. Jos vanhempi itse kärsii omasta unettomuudestaan, kannattaa siihen ehdottomasti yrittää hakea apua.   

  Äidin tai isän ei myöskään pidä jäädä yksin väsymyksensä kanssa. Yöheräämisiä voi kahden aikuisen perheissä jakaa vanhempien kesken, tai jos tämä ei onnistu, kannattaa yöheräilyjä pääsääntöisesti hoitavalle vanhemmalle pyrkiä järjestämään yksittäisiä öitä, jolloin hän saa nukkua paremmin. Mahdolliselta tukiverkolta, kuten isovanhemmilta, vanhempien sisaruksilta, kummeilta tai ystäviltä kannattaa pyytää apua ennemmin liian aikaisin kuin myöhään. Neuvolasta voi myös saada apua esimerkiksi perhetyöntekijän muodossa. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. 

  Unen lisäksi omaa jaksamistaan voi helpottaa muillakin keinoilla, ja jokaisen vanhemman kannattaisi pohtia, mitkä asiat tukevat hänen hyvinvointiaan. Terveellinen ravinto ja sopiva liikkuminen tekevät hyvää jokaiselle. Myös oma aika, läheisten seura ja jokin oma harrastus, kuten lukeminen, tanssiminen tai elokuvien katseleminen voivat tukea jaksamista. Jos omaa harrastusta ei ole mahdollista järjestää, voi vanhempi saada iloa harrastuksista, joihin osallistutaan yhdessä lapsen kanssa. 

Jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä asia. Kiintymysvanhemuusperheetyhdistys haluaakin kannustaa vanhempia olemaan luovia, jotta kaikille sopiva ratkaisu löytyy ilman, että kukaan – lapsi tai aikuinen – joutuu liikaa joustamaan omissa tarpeissaan. Myös armollisuus itseään kohtaan on hyvin tärkeää, sillä toisinaan esimerkiksi nykyään tavallinen perheen ja työn yhdistäminen voi olla hyvin haastavaa. 

Henriikka Vainio, Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n toimihenkilö

Lähteet ja lisää luettavaa:

http://kiintymysvanhemmuus.fi/pienesti-pienten-unikouluista/

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/0-1-v/vastasyntyneen-vauvan-nukkuminen/

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118538/Oppari29.10.%20vol2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/118538/Oppari29.10.%20vol2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

http:// http://kiintymysvanhemmuus.fi/pienesti-pienten-unista/

https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/uni-vauvaperheessa/

Tiina Kaitaniemi – Luonnollinen lapsuus (Avain, 2010) 

Torstai 9.5.

Myötätuntoinen asenne itseäsi ja muita kohtaan tukee rakentavaa vuorovaikutusta. Myötäelävän vuorovaikutuksen teemaa käsittelee kirjaesittely sekä blogi Kannustavasta vuorovaikutuksesta käytännössä (ICDP). Julkaisemme myös UKK videon Minä-viesteistä sekä kuvataulun, jonka voi ripustaa kodin, päiväkodin tai vaikkapa työpaikan seinälle.

Videot:


Eevi Minkkinen lähetti videotervehdyksensä Kiintymysvanhemmuusperheet ry:n järjestämälle Lempeän kasvatuksen viikolle 2019 aiheena Rakentava vuorovaikutus.

Eevi on itsetuntemusohjaaja, kouluttaja, kirjailija, vaimo, ystävä ja äiti. Eevin tausta on perinteisessä terveydenhuollossa,  jonka jälkeen hän on opiskellut mm. Personal traineriksi, NLP traineriksi ja käynyt useita koulutuksia sisäisen hyvinvoinnin ohjauksesta. Mm. Kognitiivisen terapian perusopinnot,  KEHTO koulun Vapaa tie ohjaaja ja kundaliinijooga ohjaaja. Tällä hetkellä hän käy psykoterapeuttiset valmiudet ja ratkaisukeskeinen terapia koulutusta. Eevin kirja “Ole itsellesi armollinen” julkaistiin alkuvuodesta 2018.

Blogitekstit:

Kirjaesittelyt:

Kuvataulut:

Mitä on rakentava vuorovaikutus perheessä ja mistä se koostuu? Kuvataulusarja esittelee rakentavan vuorovaikutuksen osa-alueita helposti lähestyttävässä muodossa.

Rakentava vuorovaikutus ei ole pelkkää kuuntelua, jokaisella on tarve ja oikeus ilmaista myös omia pyyntöjä toisille. Pyyntö on helpoin vastaanottaa silloin kun se on esitetty myönteisessä muodossa, se ei sisällä vaatimuksia ja se on huolellisesti perusteltu pyytäjän omien tarpeiden kautta.

UKK-tekstit:

UKK-videot:

Päiväkirjat:

Päiväkirja 1
Päiväkirja 2

Uutiset:

#lempeänkasvatuksenviikko #lkv2019 #rakentavavuorovaikutusperheessä

Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun:

Palaa takaisin Lempeän kasvatuksen viikko 2019 -sivulle.

Share Button