Vanhemman teot ja esimerkki vaikuttavat lapsiin enemmän kuin ohjeet ja kehotukset, koska lapsi oppii parhaiten tarkkailemalla ja jäljittelemällä isompiaan. Mallioppiminen on ihmislapselle luonnollisin ja ominaisin tapa oppia. Jos lapsen halutaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, täytyy vanhemman näyttää mallia eli itse käyttäytyä siten kuten haluaa lapsen käyttäytyvän. ”Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon” ei toimi vaan antaa lapselle ristiriitaisen viestin. 

Lapsi havainnoi kaikkea mitä näkee ja kuulee ympärillään, ja siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaisia arvoja ja toimintamalleja käyttäytymisellämme viestimme lapselle. Jäljittelemällä oppimista tapahtuu syntymästä saakka, huomaamatta, kaikissa tilanteissa. Suurin osa sosiaalisesta käyttäytymisestä siirtyy vanhemmilta lapsille samastumisen kautta eli lapsi omaksuu itselleen vanhempiensa tai muiden tärkeiden ihmisten ajatuksia, ihanteita, mielipiteitä ja käyttäytymismalleja. Kun tulemme tietoisiksi esimerkin ja mallioppimisen voimasta, voimme tehokkaammin vaikuttaa siihen, mitä lapsi meiltä oppii ilman että meidän tarvitsee turvautua autoritääriseen vallankäyttöön ja perinteisiin kasvatuskeinoihin kuten komentamiseen, kieltämiseen, palkitsemiseen tai rankaisemiseen.

Sellaisia taitoja, joita ei itsekään osaa on luonnollisesti hyvin vaikeaa opettaa lapselle. Mallina toimiminen vaatiikin, että vanhempi aktiivisesti kehittää itsessään niitä taitoja ja ominaisuuksia sekä käytöksellään mallintaa niitä asioita, joita toivoo lapsen oppivan (esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsehillintää, tunteiden rakentavaa ilmaisemista tai empatiaa). 

Mallin ja esimerkin kautta oppimista tapahtuu paitsi kaikissa arjen tilanteissa, myös koko elämän kannalta merkittävissä asioissa: lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde ja tapa olla vuorovaikutuksessa toimii mallina lapsen tuleville ihmissuhteille. Lapsi oppii käyttäytymään kunnioittavasti muita kohtaan, jos lapsi itse saa kunnioittavaa kohtelua osakseen. Aikuisen antaman esimerkin voima on suuri myös lapsen itsetunnon ja itsearvostuksen kehittymisessä sekä positiivisen elämänasenteen omaksumisessa. Lapsi samaistuu siihen, millaisessa suhteessa vanhempi on itseensä ja muihin ihmisiin tai miten hän esimerkiksi suhtautuu vastoinkäymisiin tai miten tavoittelee onnellisuutta.