Green sanoo Tulistuva lapsi- teoksessaan: ”Raivokohtauksia ja muunlaista sopimatonta käyttäytymistä esiintyy, kun henkilölle asetetut kognitiiviset eli ajatteluun ja tietämykseen pohjautuvat vaatimukset ylittävät henkilön kyvyn reagoida joustavasti ja sopeutuvasti.” Lapsi siis käyttäytyy aggressiivisesti, koska ei osaa vielä muuta.

Lapsen sanotaan olevan aggressiivisimmillaan noin kolme vuotiaana. Ei siis ole epätavallista, jos siinä iässä lapsi lyö, potkii tai puree.

Se, miten lapsi ilmaisee vaikeina pidettyjä  tunteitaan (pettymystä, harmistusta, ärtymystä, vihaa jne.), on suoraan yhteydessä lapsen kykyyn säädellä näitä tunteita. Lapsi, joka vasta harjoittelee pettymyksen sietämistä, saattaa käyttäytyä jopa aggressiivisesti. Kyky säädellä tunteita on puolestaan yhteydessä kykyyn säädellä käyttäytymistä. Lisäksi temperamentti vaikuttaa vahvasti siihen, miten helposti ja millä tavalla lapsi oppii säätelemään reaktioidensa voimakkuutta eri tilanteissa. Synnynnäisen taipumuksensa vuoksi osa lapsista reagoi toisia lapsia suurieleisemmin vaikeisiin tunteisiin. Yleensä samat lapset kokevat voimalla myös myönteisinä pidettyjä  tunteita, kuten iloa, onnea, rakkautta jne.

Pienet lapset käyttäytyvät aggressiivisesti useammin, koska heidän kykynsä säädellä voimakkaita tunteita on vasta kehittymässä. On kuitenkin tärkeä muistaa, että aggressiosäätelyn kehittyminen on yksilöllistä. Fyysinen ikä ei ole suoraan yhteydessä itsesäätelytaitoihin. Aggression säätely on opittava taito siinä missä lukeminenkin, ja sen oppimisessa esiintyy samanlaista vaihtelua- jopa oppimisvaikeuksia. Kielellinen kehitys yleensä helpottaa rakentavaa tunneilmaisua ja siten tunteiden säätelyä. Puhumattoman lapsen kanssa vaaditaan enemmän herkkyyttä tunnistaa lapsen kokemukset ja tarpeet.