Ruokapöydässä syntyy monesti tilanteita, joissa aikuisen odotukset sekä lapsen toiminta eivät kohtaa. Aikuisen on tärkeää tutkailla omia odotuksiaan sen suhteen, kuinka realistisia ne ovat. Ruokapöydän ristiriitoja lähestyttäessä tulisi pyrkiä kohtaamaan tilanne ja lapsi yksilöllisesti kuuntelemalla ja ymmärtämällä lasta. Ristiriitoja ratkoessa kannattaa muistaa rakentavan vuorovaikutuksen keinot: aktiivinen kuuntelu, minä-viestit sekä yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu.

Lapset ovat hyvin erilaisia suhtautumisessaan ruokaan: toiset maistavat innokkaasti uusia makuja, toiset suhtautuvat niihin suuremmalla varauksella. Toisilla omaan suuhun sopiva makupaletti on laajempi, toisilla suppeampi. Olennaisinta ruokailutilanteissa olisi tehdä siitä koko perheen yhteinen mukava tapahtuma. Kaikenlainen pakottaminen tai kiristäminen haittaavat lapsen ruokasuhdetta ja saattavat nostaa ikäviä tuntemuksia ruokaa tai ruokailutilannetta kohtaan.

Aikuisen on tärkeää toimia esimerkkinä siitä, mikä on terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio, ja miten ruokailutilanteessa toimitaan. Lapsi oppii ruokapöydässä tarvittavat käytöstavat pikkuhiljaa aikuisen mallia seuraamalla. Pöytätapojen suhteen on hyvä pohtia mitä minkäkin ikäiseltä lapselta voi odottaa – kaikkea ei tarvitse oppia heti. Kun ruokapöydässä on rento tunnelma ja lapselta ei vaadita liikaa, lapsikin nauttii ruokailutapahtumasta enemmän. Kun lapsi vasta harjoittelee, aikuiset voivat myös miettiä, mikä heille ruokailuhetkessä on erityisen tärkeää ja keskittyä niihin asioihin. Jos vanhemmat mielellään jatkavat ruokailua kahdestaan, kun lapset rientävät leikkeihinsä, ei ole tarpeen vaatia kaikkia istumaan pöydässä ruokailun loppuun vain tavan vuoksi.

Aikuinen laittaa ruoan tarjolle, ja lapsi valitsee itselleen sopivan aterian. Terve lapsi osaa vastasyntyneestä asti tunnistaa kylläisyydentunteen, ja aikuisen on tärkeää kunnioittaa sitä. Tarvittaessa ruoka-aikoja voi sovittaa lapselle sopivimmiksi, jos lapsi kylläiseksi syötyään ei tunnu jaksavan seuraavaan ruokaan asti.

Monilla lapsilla on vaiheita, jolloin he haluavat pysytellä vain muutamassa tutussa maussa. Lapsen kiinnostusta eri ruoka-aineisiin voi herätellä esim. ottamalla lapsen mukaan ruoanlaittoon, perustamalla oman kasvimaan, tai käymällä maatilalla katsomassa mistä ruoka tulee. Lapsen kanssa voi eri aistein tutustua ruoka-aineisiin: miltä se tuntuu kädessä tai suussa, miltä se maistuu, miltä se tuoksuu, miltä se näyttää? Jos lapsi kokee uusien makujen maistamisen pelottavana, voidaan lapselle ehdottaa esim. että hän ottaa lautaselle kolmea eri asiaa ja maistaa niistä yhtä. Joskus voi olla tarpeen myös haastaa perinteiset ruokailutottumukset ja olla luova – esim. jos lapselle ei jossain vaiheessa maistu lämmin ruoka, voi aikuinen miettiä voisiko monipuolisen ruokavalion koostaa ilmankin.