Kiintymysvanhemmuus ry on lanseerannut nimekkeen Lempeä kasvatus kuvaamaan kiintymysvanhemmuutta vauvaa isompien lasten kanssa. Keskeistä on lapsen ymmärtäminen ja ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän tarjoaminen. Peruselementteihin kuuluvat myös yksilöllisyys ja lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen.

Lempeä kasvatus ei voi tarjota kaikkiin perheisiin sopivia vinkkejä ja ratkaisuja, koska meidän perhe ja perheen yksilöt ovat erilaisia kuin naapurin perhe ja sen yksilöt. Ratkaisut, jotka toimivat viime viikolla, eivät ehkä toimikaan tällä viikolla. Yhdistys ei siis tälläkään viikolla tarjoa vinkkivitosia ja valmiita ratkaisuja. Sen sijaan tarjoamme vanhemmille keinoja ja mahdollisuuksia luoda ja löytää keinoja itse. Avainsana tähän on tietoinen vanhemmuus ja  läsnäolo. Jos emme ole läsnä eri tilanteissa, emme pysty toimimaan niissä parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä huonommin olemme läsnä ja mitä vähemmän on tietoisuutta, sen kapeampi keinopankki meillä on ja sen huonompia tapoja lapsen kohtaamiseen me valitsemme.

Uskon, että moni tunnistaa sen hetken, kun on itse työpäivän jälkeen kuormittunut, päättää olla hetken rauhassa ja juuri silloin lapsi tulee kitisten vaatimaan jotain. Koska mielemme vaeltaa haaveissa omasta hetkestä, karjaisemme lapselle, että kaipaamme rauhaa. Lapsi reagoi tähän ja karjuu ehkä takaisin, jolloin on selvää, ettei omaa toivottua hetkeä tule.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vanhempi ei saisi kaivata työpäivän jälkeen lyhyttä omaa hetkeä, vaan tilannetta olisi voinut helpottaa, jos vanhempi olisi ollut läsnä hetkessä. Ei haaveissa, ei huomisessa, eikä eilisessä vaan tässä hetkessä. Näin vanhemmalla olisi ollut mahdollista ehkä havaita lapsen tarve ennen karjahdusta, vastata siihen nopeasti ja ilmaista lapselle oma toiveensa hetken rauhasta.

Lapsi on luonnostaan läsnä hetkessä ja kun hän huomaa, että aikuisen mieli vaeltaa, hän näkee riskin yhteyden katkeamiselle. Silloin lapsi kokee, että hänen täytyy vaatia huomio itselleen, ettei yhteys katkea. Sekä vanhempi että lapsi toimivat tässä luontaisella tavalla, mutta aikuisen vastuulla olisi korjata ja ennaltaehkäistä tilanteita. Ratkaisu löytyy tietoisesta läsnäolosta.