Imetys on yksi mahdollinen osa kiintymysvanhemmuutta, mutta sen puute ei tee vanhemmista huonompia tai poista heidän mahdollisuuksiaan hoitaa lastaan lapsentahtisesti ja lempeästi. Kiintymysvanhemmuuden näkökulmasta pulloruokintakin on mahdollista tehdä vauvan moninaiset tarpeet huomioiden. Olennaisia seikkoja ovat ihokontaktin ja läheisyyden ylläpito sekä lapsen nälkäviestien huomioiminen.

Itku on myöhäinen nälkäviesti, sitä ennen vauvat ilmaisevat nälkäänsä monin tavoin – esimerkiksi lipomalla huuliaan, imemällä nyrkkiään tai hamuamalla sylissä pitäjän paitaa tai käsivartta. Myös ruokailun aikana on tärkeää seurata vauvan viestejä ja vastata niihin. Näin annetaan vauvalle mahdollisuus syödä sopiva määrä kerrallaan, ja luodaan muutenkin turvallinen ja miellyttävä syömishetki. Jos vauvaa imetetään pulloruokinnan rinnalla ja osittaisimetyksen jatkuminen tai täysimetykselle siirtyminen on tavoitteena, vauvantahtinen pulloruokinta tukee tätä tavoitetta.

Vauva syötetään aina sylissä, pystyasennossa aikuisen käsivarren varassa. Toinen pienelle vauvalle sopiva asento on kyljellään aikuisen reisien päällä. Vauvan pään tulisi voida liikkua vapaasti taaksepäin, jotta vauva voi tarvittaessa perääntyä syöntitilanteesta. Vauvan huulia kosketetaan varovasti tuttipullon kärjellä, ja annetaan vauvan hamuilla ja haukata pullo itse suuhunsa. Pulloa kallistetaan sen verran, että tuttiosaan virtaa maitoa. Vauvan syödessä ollaan katsekontaktissa ja tarkkaillaan stressiviestejä: esim. kurtistuneet kulmat, harottavat sormet, suupielestä valuva maito, äänekäs kulauttelu tai yritykset kääntää päätä. Stressin merkkejä huomatessa pulloa kallistetaan niin, että tuttiosa tyhjenee maidosta. Jos vauva haluaa vielä syödä, hän aloittaa imemisen uudestaan. Ruokintaa jatketaan, kunnes vauva ilmaisee, että maito riittää sillä erää.