Aikuinen antaa lapselle rangaistuksen epätoivotun käytöksen jälkeen. Rangaistus voi olla esim. etuuden menetys. Rangaistukset eivät ole useinkaan saajan näkökulmasta loogisia, eikä niiden avulla opita vaihtoehtoista käyttäytymistapaa. Seuraamus taas on luonnollinen jatkumo teolle, ja se noudattaa sitä, mitä aikuinen itsekin vastaavan teon jälkeen tekisi paikatakseen jälkensä tai hyvittääkseen tekonsa.

Teoilla on aina seurauksia. Yleinen tilanne pienten lasten keskuudessa on se, että lapsi lyö toista lasta. Tällöin teon seuraus on se, että toiselle lapselle tulee tästä paha mieli. Jos tilanne toistuu, voi käydä jopa niin, että leikkikaveri ei enää haluakaan leikkiä tai tulla käymään satuttamisen pelossa.

Seuraamus on keino korjata väärin tehty asia. Niiden pohja on yhteiskunnan säännöissä ja ihmisten välisissä sosiaalisissa normeissa. Sekä seuraus että seuraamus ovat asioita, jotka seuraavat teosta luonnostaan. Vanhemman tehtävä on kertoa lapselle hänen tekemiensä asioiden seurauksista, jos hän ei vielä itse niitä osaa hahmottaa. Sitä kautta lapsi oppii myös ymmärtämään muiden tunteita ja oppii empatiaa. Toisaalta vanhemman on tärkeä myös antaa etenkin isommalle lapselle tilaa itse pohtia, mitä seuraamuksia hänen tekemällään asialla on.

Seuraukset ja seuraamukset eivät siis ole keinotekoisia eivätkä mielivaltaisia, toisin kuin rangaistukset ovat.

Esimerkki: Lapsi kaataa juomat pöydältä lattialle.
Rangaistus: Lapsi määrätään jäähylle.
Seuraamus: Lapsi siivoaa lattian.

Esimerkki: Lapsi varastaa kaupasta.
Rangaistus: Lapselta kielletään pelaaminen tietokoneella, älylaitteella tai muulla välineellä.
Seuraamus: Lapsi palauttaa ottamansa tuotteen kauppaan tai korvaa sen rahallisesti.

Esimerkki: Lapsi sotkee ystäviensä kanssa naapurin seinän.
Rangaistus: Lapselle määrätään arestia ja häneltä otetaan puhelin pois.
Seuraamus: Lapsi ystävineen pesee seinän.