Lasten kasvatuksessa, tai vuorovaikutuksessa ylipäätään, käytetään usein huomaamatta sinä-viestejä. Kerrotaan, millainen lapsi on ja miten hänen ei pitäisi käyttäytyä sen sijaan, että selkeästi minä-viestein ilmaistaisiin, mitä lapselta odotetaan.

Lapsen kanssa viestinnän tulisi olla selkeää, aitoa ja helposti mallinnettavissa. Selkeässä viestinnässä on tärkeä tiedostaa omat ajatukset, tunteet ja tarpeet, sekä kertoa näistä muille ymmärrettävällä tavalla.

Minä-viestit ovat selkeää viestintää. On keskeistä, että minä-viestit ilmaisevat vain sanojan oman sisäisen kokemuksen, tunnetilan ja havainnon. Niihin ei pidä sisältyä arviointeja, tuomioita tai tulkintoja toisesta.

Minä-viestien avulla on mahdollista vähentää ristiriitoja, jotka syntyvät siitä, ettei omia toiveita ja tarpeita ole ilmaistu selkeästi ja sen vuoksi ei myöskään kunnioitettu. Toisaalta niiden avulla mallinnetaan lapsille avoimuutta, mikä puolestaan lisää läheisyyttä ja luottamusta.

Minä-viestejä on erilaisia, käyttötarkoituksesta riippuen. Laadukkaan vuorovaikutuksen perustaitoihin voisi katsoa kuuluvan selittävät, kantaa ottavat, ennakoivat, myönteiset ja ongelmaan tarttuvat minä-viestit. Keskeistä näissä kaikissa on, että sanoja ilmaisee oman tunteen, toiveen tai halun, omasta näkökulmastaan. Minä-viestien etu on, ettei kuulijan tarvitse yrittää tulkita viestiä tai etsiä piilotettua sanomaa, koska viestit ovat selkeitä.

Ongelmaan tarttuva minä-viesti on tarpeen, kun lapsen toiminta on ei-hyväksyttävää tai esimerkiksi rikkoo vanhemman tai muiden rajoja.

Ongelmaan tarttuva minä-viesti sisältää kolme tärkeää osaa:

• lapsen käyttäytymisen kuvaus
• konkreettiset vaikutukset vanhempaan
• vanhemman tunteet

Lapsen kanssa toimiessa on äärimmäisen tärkeää miettiä konkreettinen vaikutus. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

• Sinä-viesti: “Aina sinä jätät reppusi lojumaan keskelle lattiaa, etkö koskaan opi siistimään jälkiäsi.” 
  Minä-viesti: “Minua ärsyttää, kun jätät repun lattialle ja kompastun siihen.”
• Sinä-viesti: “Nyt lopetat sisaruksen häiritsemisen, olet oikea kiusanhenki!”
  Minä-viesti: “Suutun, koska et anna sisaruksesi leikkiä rauhassa ja minä joudun puuttumaan tilanteeseen.”

Jos aikuisen tunnetila herää jostain lapsen toiminnasta, mutta konkreettista vaikutusta ei löydy, on aikuisen syytä pohtia omaa reaktiotaan. Miksi minua ärsyttää/suututtaa/turhauttaa? Usein negatiivisten tunteiden syy löytyykin jostain muualta, esimerkiksi tyydyttämättömistä tarpeista.

Ongelmaan tarttuvan minä-viestin vastinpari on myönteinen minä-viesti. Myös siinä konkretia on tarpeen.

                         “Tulin iloiseksi, kun tyhjensit tiskikoneen, ja olimme nopeammin valmiit lähtöön.”

Yleensä reaktio minä-viesteihin on myönteinen, mutta toisinaan lapsi suhtautuu niihin puolustautuen, vastustaen tai pettyen. Tällöin viesti on aiheuttanut tunnereaktion, joka on tärkeä purkaa. Ilman purkamista lapsi ei kykene kuulemaan viestejä. Aikuisen on siis tilannetta lukien vaihdettava kuuntelulle, ja otettava tarvittaessa aktiivinen kuuntelu käyttöön.