En usko, ja tiedänkin, ettei tilanne ole näin ruusuinen kaikkien hoitajien kohdalle sattuessa ja kaikilla Suomen sairaaloiden lastenosastoilla. Esimerkiksi perhepedissä nukkumisen suhteen käytäntöä saisi Tampereellakin muovata selkeämmin sellaiseen suuntaan, että lapsen ja perheen nukkumistottumuksia kysytään vanhemmilta jo etukäteen ja sänkyvalinta huoneeseen tehdään heidän toiveidensa mukaan. Eli esimerkiksi tilan ollessa ahdas pinnasängyn SIJASTA, ei lisäksi, voitaisiin tuoda iso sänky. Oma kokemukseni oli kylläkin se, että pinnasängyllä oli hyvä tehtävänsä hetkellisenä leikkikehänä pirteän toipilaan kanssa, kun äidin piti esimerkiksi kaivaa kaapista puhtaita vaatteita itselleen.

Imetyksen suhteen sanoisin, että oli imeväinen minkä ikäinen tahansa, hänen pitäisi sallia pitävän kipeänä ollessaan itseään täysimetyksellä äitiä siihen kannustaen ja myös konkreettisesti imettäjää ruokkien. Eli imettäville äideille pitäisi kuulua ilmainen lounas ja päivällinen imeväisen iästä riippumatta vähintäänkin toimenpidepäivänä.

Unelmamaailmassa esimerkiksi lasten heräämöt olisivat niin isoja ja henkilökuntaa niin paljon, että vanhempi voisi tulla heräämöön jo ennen lapsen heräämistä ja osastoillakin kaikki saisivat halutessaan perhehuoneen. Reaalimaailman resurssien ollessa mitä ne ovat, Tampereen LO9b on oiva esimerkki siitä, että Satu Sainion ja Hanna Korvensivun kaltaiset hoitajat voivat omalla toiminnallaan saada hoidon tuntumaan lapsentahtiselta ja perhekeskeiseltä! Suurkiitos heille!

– Katri Pääkkö-Matilainen –

Julkaistu ensimmäisen kerran aikavälillä 2011-2013.