Tukiperhetoiminta on osa sosiaalihuoltolakiin (14§) kirjattua tukipalvelua, jolla pyritään vastaamaan lasten ja perheiden tuen tarpeeseen. Tukiperhepalvelu ei vaadi lastensuojeluasiakkuutta, vaan sitä voidaan järjestää sosiaalipalveluna, mikäli palvelutarpeen arvioinnissa tukiperhetoiminta katsotaan lapsen ja perheen edun mukaiseksi. Tukiperhetoiminta on vapaaehtoista toimintaa, johon tarvitaan mukaan kaikenlaisia perheitä; yhden vanhemman perheitä, lapsettomia perheitä, varamummoloita, sateenkaariperheitä ja maahanmuuttajaperheitä. Tukiperhetoimintaan ryhtyville perheille annetaan ennakkovalmennus sekä kartoitetaan valmiudet toimia tukiperheenä. Tukiperhetoimintaa voidaan organisoida hyvinvointialueella tai käyttää kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Myös monet yksityiset yritykset tarjoavat ja tuottavat näitä palveluja, joita voidaan käyttää ostopalveluna tai hankkia ne itse. Tukiperhe sitoutuu tapaamaan lasta sovitulla tavalla ja tarjoaa tälle tavallista perhearkea, läsnäoloa ja aikaa.

Tähän juttuun on haastateltu tukiperheen äitinä toimivaa Riikkaa, joka tarjoutui pohtimaan vuorovaikutusta nimenomaan tukiperheen näkökulmasta. ”Tukiperheen äitinä arvostan avoimuutta ja kunnioittavaa kohtaamista ihan kaikissa ihmissuhteissa. Ajattelen, että luottamusta rakennetaan pikkuhiljaa kertomalla omista toiveista, tarpeista ja tärkeistä asioista sekä pitämällä sovituista asioista kiinni puolin ja toisin.” miettii Riikka kysyttäessä häneltä hyvän ja luottamuksellisen suhteen luomisesta tukiperheen ja huoltajien välillä. Riikan mukaan tällaiset tunteet ovat erittäin ymmärrettäviä, ja niihin hänen on helppo samaistua. Riikka kuitenkin muistuttaa, että tukiperheen vanhemmat ovat ihan tavallisia vanhempia ja he painivat omien lastensa kanssa aivan samanlaisten haasteiden kanssa kuin muutkin perheet.

Tukiperheen aikuisen ja lapsen suhteen tukeminen on erityisen tärkeää, jotta luottamuksellisen suhteen rakentuminen olisi mahdollisimman mutkatonta kaikille. Riikka nostaa esiin ainakin kertomisen lapselle tärkeistä rutiineista, lempiasioista, suosikkiruoista sekä lempipuuhista, joiden kautta on voi rakentaa viikonloppuisin mukavia yhteisiä hetkiä tukiperheen aikuisten ja perheessä käyvän lapsen välillä. ”Ajattelen, että jos vanhempi itse luottaa tukiperheen aikuisiin ja ajattelee heistä lähtökohtaisesti hyvää, se heijastuu myös lapsen haluun ja uskallukseen rakentaa suhdetta tukiperheen aikuisiin,” sanoo Riikka. Hän pitää tärkeänä juuri luottamuksen rakentamista ja tähän päästään tietenkin molemmin puolin avoimella vuorovaikutuksella. ”Jotta vanhempana voi rakentaa luottamusta vieraisiin aikuisiin, on tärkeää voida kysyä heiltä kasvatukseen ja vuorovaikutukseen liittyvistä asioista. Itse kerron avoimesti tutustuessa meidän perheemme toimintatavoista mutta olen todella hyvilläni siitä, jos vanhempi kysyy minulta myös omaa mieltään askarruttavista asioista,” Riikka pohtii.