Mediassa ja kirjallisuudessa näkee aika ajoin kirjoituksia, joissa neuvotaan, miten pienen vauvan saa nukkumaan paremmin, jopa koko yön heräämättä. Nämä kirjoitukset perustuvat oletukseen, että vauvan olisi tarpeen heti syntymästään sopeutua aikuisten maailmaan aikatauluineen ja lisäksi, että vauva olisi henkisesti ja fyysisesti siihen täysin kykeneväinen.

Yritetäänpä vaihteeksi katsoa uniasiaa lapsen silmin.  

Syntyminen tähän maailmaan on vauvalle melkoinen järkytys. Hän on elänyt yhdeksän kuukautta äitinsä kehon pehmeässä suojassa. Keinuen äidin liikkeiden mukana. Äidin sydämenlyöntejä ja muita vaimeita ääniä kuunnellen. Tietämättömänä siitä, miltä tuntuu olla nälkäinen, kylmissään, tai yksin.

Vauvalla on synnyttyään mielessään selkeä tavoite: pysyä hengissä. Siihen hänen vaistonsa ohjaavat. Koska yksin ei pieni avuton ihminen selviä tässä maailmassa, tärkein sääntö tavoitteen saavuttamiseksi on: pidä hoitaja lähellä. Aikana jolloin ihminen eli ns. luonnon armoilla, yksin hetkeksikin jätetty ihmisenpoikanen oli äkkiä petojen kynsissä. Siksi meillä on varmistusjärjestelmä, joka huolehtii, ettei muiden huolenpidosta riippuvainen ihmisentaimi nuku liian sikeästi. On tärkeää havahtua välillä tarkistamaan, onko hoitaja yhä tallella. Ja onko turvallista jatkaa unia.

Ravinto on olennainen osa hengissä pysymistä. Ihmisen maidolla on monia hienoja ominaisuuksia, ja se on myös verrattain helposti sulavaa. Ehkä maito on evoluution myötä kehittynyt juuri tällaiseksi, jotta vauva heräisi tiheästi syömään ja samalla tarkistamaan, että hoitaja on varmasti lähellä. Näin hengissä pysymisen mahdollisuudet kasvavat. Tai sitten maidon koostumus on mukautunut ihmisellä luontaisesti olevan heräilytaipumuksen rytmiin.

Emme voi ohjelmoida vaistojensa varassa eläviä vauvoja vastaamaan nyky-yhteiskunnan tarpeita. Voimme toki ”kouluttaa” heitä, mutta silloin vaadimme heitä toimimaan luontoansa vastaan. Yksin hätänsä kanssa jäänyt vauva kutsuu hoitajaansa itkulla, mutta lopettaa jonkin (vauvan luonteesta riippuvan) ajan kuluttua. Selviytymiskeino tämäkin. Itkeminen kuluttaa energiaa, joten sekään ei ole pidemmän päälle kannattavaa hengissä pysymisen kannalta. Vauva siis sopeutuu hetkellisesti tilanteeseen, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.