Väitöskirjani tarkoituksena on tutkia sateenkaarivanhempia ja heidän kokemustaan vanhemmuudesta sekä kiintymyssuhteen rakentumisesta ja sen luonteesta. Tämä teksti pohjaa väitöskirjani osatutkimukseen. Osatutkimukseni aiheena on sateenkaarivanhemmuutta tukevat ja haastavat tekijät. Haastattelin sateenkaarivanhempia heidän omasta kokemuksestaan vanhempina ja muodostin haastattelujen perusteella teorian sateenkaarivanhempana kasvamisesta ja sitä tukevista sekä haastavista tekijöistä. Väitöskirjan tavoitteena on tuoda sateenkaarivanhempien oma ääni kuuluviin ja kuvata näitä erityisiä piirteitä, joita vanhemmat kuvaavat kiintymyssuhteen rakentumiseen ja luonteeseen liittyen. Tunnistamalla ja huomioimalla ne tekijät, jotka vanhempana kehittymisen prosessiin vaikuttavat sitä edistäen ja sitä haastaen, voidaan esimerkiksi vanhemmuuden tukitoimia kohdistaa paremmin vastaamaan tarvetta.

Sateenkaarivanhempia haastateltaessa merkitykselliset suhteet sekä hankittu ja saatu tieto tukivat vanhempaa vanhemmuudessa sekä vanhempana kasvamisessa. Tukea saatiin niin perheen sisäisistä suhteista kuin ulkopuolisiltakin tahoilta. Merkityksellinen huomio koskien ulkopuolista tukea oli se, että monet vanhemmat kertoivat haastattelussa, etteivät koe olevansa oikeutettuja ulkopuoliseen tukeen, eivätkä välttämättä sen vuoksi tukea edes halunneet pyytää. Sateenkaarivanhempi itse, hänen oma lapsuutensa sekä vertaistuen merkitys korostuivat, kun nimettiin vanhemmuutta ja vanhempana kasvamista tukevia tekijöitä.

Sateenkaarivanhemmat kokivat oman puolisonsa kanssa käydyt keskustelut yhdeksi vanhemmuutta tukevaksi tekijäksi. Puolisolta saatiin tukea jo lasta yrittäessä ja se jatkui läpi raskauden sekä lapsen syntymän. Puolison tuki tarkoitti usealle vanhemmalle niin henkistä kuin fyysistäkin tukea vanhemmuudessa ja vanhempana kasvamisessa. Puolison kanssa käytiin keskusteluja kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä, mutta jaettiin myös hoitovastuuta, jotta molemmilla olisi aikaa myös itselle. Tutkimukseen osallistuneet perheet kokivat, että omat vanhemmat ja lapsuusperheessä koetut tapahtumat ovat vanhemmuutta tukevia erityisesti silloin, jos muistot omasta lapsuudesta ja vanhemmista olivat pääosin myönteisiä. Omilta vanhemmilta tukea saatiin lastenhoitoapuna sekä neuvoina liittyen lapsen kehitykseen, mutta myös vanhemmuuteen liittyvissä ilmiöissä. Osa haastateltavista vanhemmista koki, että he haluavat tietoisesti pitää etäisyyttä omiin vanhempiinsa, jos he eivät pystyneet olemaan tukena tai eriarvoistivat sateenkaariperheen lapset toisistaan. Vanhemman lapsuudessa koetut positiiviset tapahtumat ja rutiinit tahdottiin toistaa myös omassa perheessä ja niiden läpikäyminen ja muisteleminen antoi tukea omanlaisen vanhemmuuden ilmentämiselle. Omassa lapsuudessa koetut negatiiviset tapahtumat haluttiin jättää toistamatta ja samalla tavalla myös tämä oman lapsuuden ja kokemusten reflektointi toi vanhemmalle tukea kohti omanlaista vanhemmuutta.