Vanhempien ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen

Hiki pisaroi otsalla ja toppatakki tuntuu tuskaisen kuumalta. Taapero kiskoo haalarit ja villasukat pois samalla, kun puet vauvaa, ja ryntää kiljuen olohuoneeseen. Vauva kitisee tyytymättömänä. Käsivarsiin koskee, kun yrität yhtä aikaa kantaa vauvaa ja rimpuilevaa taaperoa takaisin eteiseen. Parahdat kipeän potkun osuessa sääreen, vauva pelästyy kiljaisuasi ja alkaa parkua hätääntyneenä. Tiputat taaperon tarpeettoman kovakouraisesti lattialle. Tekisi mieli paiskata molemmat lapset vasten kivistä lattiaa… Sen sijaan lasket vauvan vaunuihin ja lyyhistyt lattialle, kämmenselällä tuntuu jotain märkää. Mitä se on, minäkö itken, hämmästyt. Samassa jo heijaat lapsia sylissä, tällä kertaa hellästi, ja itket pahuuttasi. Maailman huonoin äiti, mielessäsi vilahtaa, eihän minusta pitänyt tällaista tulla! 

Jatka lukemista “Vanhempien ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen”

Share Button