Kokemukseni mukaan pelon puuttuminen on edellytys intuition laadukkaalle toiminnalle. Kun ei tarvitse pelätä, hyväksyvätkö muut itsen, voi valita rohkeasti omalta tuntuvia ratkaisuja. Vaikka intuitio ohjaa ihmistä täyttämään omia tarpeita muiden mielipiteitä pelkäämättä, se ei kokemukseni mukaan aja “itsekkyyteen”, vaan huomioi myös toisten tarpeet. Kun olen täyttänyt omat tarpeeni intuitiota kuuntelemalla, ylijäämäenergia suuntautuu toisten pyyteettömään auttamiseen. Tämä kuitenkin edellyttää, että omille tarpeille on pystynyt antamaan tarpeeksi aikaa.

Ennen harrastin paljon tietoista “mielen vaalennustyötä”. Pyrin tunnistamaan intuitiotani haittaavia skriptejäni (mustat ympyrät) ja korvaamaan niitä arvojani tukevilla ajatuksilla (valkoiset ympyrät). Kiintymysvanhemmuus-blogi ja -vertaistuki ovat tähän työhön oivia välineitä! Yhteys intuitioon helpottuu, kun “mustat ympyrät” vähenevät.

Tämä vaalennustyö voi herättää etenkin alkuun vahvoja tunteita. Olemme rakentaneet skriptimme ennakoidaksemme maailmaa, joten skriptejä purkaessa elämän ennakoitavuus ja turvallisuuden tunne voivat hetkellisesti kadota. Intuition kuunteleminen voi edellyttää suuriakin muutoksia totutussa elämässä ja aiheuttaa vastustusta ympäristössä. Intuitio vahvistuu, kun sitä kuunnellaan, ja intuition kuuntelu voi alkaa tuntua yhä oikeammalta tavalta elää. Tällöin riskinä on, että ihminen saattaa alkaa syyllistää itseään ei-intuitiivisista ajatuksistaan ja jopa pelätä niitä – hän saattaa alkaa suorittaa intuitiivisuutta pakolla. Intuitio ei kuitenkaan toimi pakolla tai pelolla, vaan hyväksynnän ja luottamuksen kautta: “Olen juuri niin hyvä kuin tällä hetkellä kykenen. Virheet ovat mahdollisuuksia oppia.”

ATUHE JA TIETOINEN VUOROVAIKUTUSTAPOJEN KÄYTTÖ YHTEYDEN LUOMISESSA

Lähteenoksa muistuttaa, että ajatus luo tunteen ja tunne halun. Hän kuvaa rauhallista yhteyden kokemusta ydintilana, jonka voi saavuttaa tietoisella Atuhe-menetelmällä (Ajatusseula, Tunnehissi, Haluhaavi). Seuraavaksi esittelen tapani soveltaa Atuhea. Hankalien emootioita jäädessä päälle, voin esittää itselleni seuraavat kysymykset:

1. Mitä ajatuksia on hankalan emootion taustalla?

Listaa ajatukset niitä arvostelematta. Sen jälkeen mieti ajatus kerrallaan, onko se täysin totta ja voisiko sen kääntää päinvastaiseksi.

Esimerkiksi: “Minua ärsyttää, kun puoliso ei koskaan osaa puhua tunteistaan.” Voit pohtia, onko “ei koskaan” totta, vai kykenetkö löytämään tilanteita, jolloin puoliso on puhunut tunteistaan. Myös henkilöt voi vaihtaa. Onko puoliso se, joka ei osaa puhua tunteistaan, vai voisiko sen tilalla olla ”minä”?

Toistojen myötä voit oppia kyseenalaistamaan ajoissa itsellesi tyypilliset, ympäristöstä opitut yleistykset (esim. pitäisi, on pakko, aina, ei koskaan, on normaalia jne.). Voit myös oppia huomaamaan, näetkö toisissa piirteitä, joita torjut itsessäsi.

2. Mitä oikeasti tunnen?

Tunteet ovat energiaa, ja niiden tarkoitus on energisoida meidät toimimaan itsellemme suotuisilla tavoilla. Joskus ihminen tulkitsee, ettei tunne ole sallittu, jolloin hän torjuu tunteen. Torjuttu tunne voi muuttua toiseksi emootioksi (esim. voimakkaaksi vihaksi tai häpeäksi). Tämä tapahtuu usein hyvin nopeasti ja automaattisesti, ihmisen sitä itse tiedostamatta. Jos alkuperäisen tunteen ohjaamaa toimintaa ei tapahdu, emootio voi myös varastoitua kehoon. Onneksi emootioita voi kyseenalaistaa, kunnes löytää perimmäisen tunteen (ja tarvittaessa siihen liittyvän ajatuksen).

Esimerkiksi: Jos lapsi ei tottele ja aikuinen vihastuu, vihan takaa voi löytyä torjuttu pelko siitä, että menettää tilanteen hallinnan. Pelon taustalta voi löytyä kyseenalaistettavia ajatuksia, esimerkiksi “olen huono vanhempi, jos lapseni ei aina tottele.”

3. Mitä todella haluan?

Kun tulee vahva halu, voi pohtia, mitä syvempää tarvetta tällä halulla yrittää täyttää. Voiko tarpeen täyttää vaihtoehtoisella tavalla, joka tukee enemmän omia arvoja?

Esimerkiksi: Torjuttu pelko omasta huonosta vanhemmuudesta voi johtaa vihaan, joka saa aikaan halun pakottaa lasta. Tämän halun takaa voi löytyä halu tulla hyväksytyksi toisten vanhempien silmissä. Ihmisen perimmäinen tarve voi olla hyväksyä itse itsensä, niin ettei olisi riippuvainen toisten mielipiteistä, tai ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on.