Yksinäisyydestä yhteyteen

Kiintymysvanhemmuus ry — Sun, 05 Oct 2025 18:36:04 +0000

Lapsen ja vanhemman välinen yhteys ei synny itsestään. Se vaatii läsnäoloa, tunnetaitoja ja kykyä olla saatavilla aidon oikeasti. Erityisesti isien kohdalla yhteys lapseen voi jäädä ohueksi, jos taustalla on yksinäisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta.

Vanhemman yksinäisyys ei ole pelkästään sosiaalisten suhteiden puutetta, vaan tunne siitä, ettei itseä nähdä, kuulla tai ymmärretä. Tämä tunne vaikuttaa vanhemman vuorovaikutukseen lapsensa kanssa.

yksinäisyys ja itsemyötätunto

Tuore tutkimus (Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality) osoittaa, että isän itseen kohdistuva myötätunto (self-compassion) vaikuttaa suoraan lapsen kanssa koettuun läheisyyteen. Isät, jotka hyväksyvät omat tunteensa ja virheensä ilman itsesyytöksiä, kokevat vähemmän yksinäisyyttä, henkistä kuormitusta ja heidän suhteensa lapseen on vahvempi.

Yksinäisyyttä kokeva vanhempi vetäytyy helposti. Se näkyy arjessa: vähemmän läsnäoloa, vähemmän tunnetason vuorovaikutusta ja enemmän etäisyyttä. Lapselle tämä voi näyttäytyä kylmyytenä tai välinpitämättömyytenä, vaikka kyse olisi vanhemman omasta uupumuksesta tai käsittelemättömistä tunteista. Lohdullista on, että itseen kohdistuvaa myötätuntoa eli itsemyötätuntoa pystyy harjoittelemaan. Taitoa, joka hyödyttää itseä sekä lasta.

Eron vaikutus lapseen

Rauna Kämäräisen tutkimus Lapin yliopistosta (Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana) osoittaa, miten isät kokevat eron jälkeisen vuorovaikutuksen muuttuneen. Ero voi viedä arjesta pois yhteiset hetket, spontaanin kontaktin ja vanhemman mahdollisuuden olla läsnä lapsen elämässä. Moni isä kokee jäävänsä taka-alalle, johon eron myötä olosuhteet ohjaavat.

” Kokemus perheestä eron jälkeen ei ollut yhtä selkeä. Osa isistä pohti kovasti, ovatko lapset osa perhettä.”

Tämä tunne voi muuttua hiljaiseksi yksinäisyydeksi. Jos sitä ei tunnisteta, se alkaa vaikuttaa kaikkeen: kontaktiin lapseen, omaan vanhemmuuden kokemukseen ja jaksamiseen.

Lapsi aistii etäisyyden

Tutkimus Loneliness among school-aged children and their parents osoittaa, että vanhemman yksinäisyydellä on yhteys lapsen hyvinvointiin. Kun vanhempi voi huonosti, lapsi aistii sen ja reagoi. Turvallisuuden tunne heikkenee, vuorovaikutus kärsii, ja lapsi voi itsekin alkaa vetäytyä.

Vanhemmuus on ajoittain kuormittavaa ja jokainen kokee yksinäisyyttä ajoittain. Olennaista on se, tunnistetaanko nämä tunteet. Lähdetäänkö toimimaan niiden kautta, jolloin tunne lähtee määrittämään toimintaa.

Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä tutkielmassa lapsen näkökulmasta on tärkeää huomioida seuraavat asiat:

Avoin, rehellinen viestintä
Vanhemman aktiivisuus yhteydenpidossa
Kuulluksi tulemisen kokemus
Yhteiset hetket ja tutut rutiinit
Vapaus olla yhteydessä molempiin vanhempiin ilman syyllisyyttä

”Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutussuhde myös vaatii muita suhteita enemmän, sillä siinä tarvitaan tiettyjä taitoja (skills), saatavilla olemista (availability) ja aikaa (time).”

Eron jälkeen lapsi pyrkii pitämään yllä yhtenäistä perhekäsitystä. Tilaa, joka oli ennen eroa.

Miten vahvistaa yhteyttä, vaikka taustalla olisi yksinäisyyttä?

Hyväksy inhimillisyys.
Kukaan ei ole täydellinen vanhempi. Itsemyötätunto antaa tilaa virheille, jonka alustana toimii läsnäolo.
Puhu tunteista, vaikka se tuntuisi vieraalta.
Tunteiden säätely ei tarkoita kontrollia, vaan ymmärrystä. Kun vanhempi tunnistaa omat tunteensa, hän pystyy myös säätelemään vuorovaikutustaan lapsen kanssa. Taitoa voi harjoitella.
Tunnista yksinäisyys.
Yksinäisyyttä ei aina huomaa. Voit kysyä itseltäsi täyttyvätkö sosiaaliset tarpeeni, koenko ulkopuolisuutta, fyysisiä oireita, alakuloa tai vetäydynkö?
Ole läsnä aitona itsenäsi.
Lapsi kaipaa vanhempaa, joka on kiinnostunut, kuuntelee ja vastaa tunnetasolla. Se rakentaa turvallisuuden tunnetta, joka kantaa.
Eron jälkeen vaali yhteyden tilaa.
Jos lapsi asuu toisen vanhemman luona, varmista, että yhteys säilyy. Pidä kiinni ajasta, yhteisistä tekemisistä ja keskusteluista. Lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Yhteys on rakennettavissa

Lapsen ja vanhemman yhteys rakentuu läsnäolosta, aidosta saatavuudesta ja tunnetaitojen harjoittamisesta. Itsemyötätunto auttaa vanhempaa vähentämään yksinäisyyttä ja vahvistamaan suhdetta lapseen. Eron jälkeen avoin viestintä, yhteiset hetket ja kuulluksi tuleminen tukevat vuorovaikutusta ja lapsen turvallisuuden tunnetta.

Lähteet

Artimaa, S. & Rönkkö, E. (2021). Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ilmenevät muutokset vanhempien eron myötä. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/130443/ArtimaaR%F6nkk%F6.pdf?sequence=2

Junttila N. (2009). Loneliness among school-aged children and their parents. Turun yliopisto. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/j.1467-9450.2009.00715.x

Kämäräinen, R. (2023). Ero ja muutokset perheen vuorovaikutuksessa isien kokemana (Pro gradu -tutkielma). Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/65750/Kamarainen_Rauna.pdf?isAllowed=y&sequence=1

Lawson, J. (2025). Fathers’ Self-Compassion and Child Attachment Quality. Mindfulness (2025) 16:982–1001 https://link.springer.com/article/10.1007/s12671-025-02538-3?utm_source=chatgpt.com

Kirjoittanut

Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Marjo Hirvonen yli 20-vuoden terveydenhuollon työkokemuksella. Minun Tarina® -konseptin kehittäjä, joka on menetelmä yksinäisyyden käsittelyyn ja elämän merkityksellisyyden vahvistamiseen eri toimintaympäristöissä.

marjohirvonen@mielenpaja.fi
www.mielenpaja.fi
https://www.instagram.com/mielenpaja/

yhteys lapseen - Kiintymysvanhemmuus ry